Italianpunaista, falunia, keltamultaa ja maitomaalia

Mäntyharjun Iso-Pappilan talousrakennukset ovat viimeisen parin kesän aikana saaneet silauksen punamultaa.  Museon pihalla on porrissut satoja litroja maalia -italianpunaista, falunia ja keltamultaa. Punamultamaalia tarvittiin myös kattotiilien kunnostuksessa, sillä vanhat kattotiilet käsiteltiin maito- eli kaseiinimaalilla, jonka yksi raaka-aine on punamultapigmentti.  Punamultamaalin keitto-ohje oli museolla kesällä usein kysytty kysymys, joten tässä se on nyt kaikille. Ohje on peräisin Ympäristötyöt Etelä-Savossa -hankkeen ohjepankista. 

Kuva ja teksti: Korjataanko? Tietenkin! Kesänäyttelystä Iso-Pappilassa  2011

Ja bonuksena maitomaalin eli kaseiinimaalin  resepti myös Ympäristötyöt Etelä-Savossa -hankkeen ohjepankista:

Kuva:  Korjataanko? Tietenkin!   -Iso-Pappilan kesänäyttely 2011 

  teksti: Anu Yli-Pyky

On mukavaa olla museonhoitaja!



Alkuviikosta kävimme laittamassa museon  talviteloille.  Arimmat esineet vietiin talvilämpimään säilytykseen. Loput näyttelytekstit ja kuvat otettiin alas seiniltä. Muutenkin teimme yleisluontoisen kierroksen näyttelytiloissa todetaksemme, että kaikki oli kunnossa talvea varten.  Museon kokoelmaluokituksen parissa ahkerasti työskennelleen tutkija Anne Närhin työpesti on nyt päättynyt, joten museonmäki  laskeutuu  talvilepoon. Touhu ja vilske ei kylläkään mäellä talvihorrokseen vaivu -päinvastoin. Iso-Pappilan päärakennuksessa kansalaisopiston kädentaitopiirit ovat aloittaneet työnsä.  Museotontun pitää virkeänä myös viikottain iso-Pappilassa käsityötunnilla  vierailevat kirkonkylän koululaiset. 

Iso-Pappilan 200-vuotisnäyttely. 2012. Kuva: Mäntyharjun kulttuuripalvelut

Museokesän 2012 saldo oli oikein myönteinen. Iso-Pappilan päärakennus täytti 200-vuotta ja tätä tapahtumaa juhlitiin pitkin kesää sekä uusin kesänäyttelyin että tapahtumien ja työpajojen avulla. Näyttelyt kiinnostivat ja kävijämäärä lähdes tuplaantui viime vuosikymmen lopun kävijämääristä. Tämä kesänä päästiin lähes 2000 lippukassalla näyttäytyneeseen museovieraaseen.

 

Iso-Pappilan talousrakennuksten kunnostaminen  saatiin loppuun juuri Iso-Pappilan 200-vuotisjuhlien kynnyksellä. Kuvassa Tuokon tallin ponit Iso-Pappilan 200-vuotistapahtumassa kesäkuussa 2012. 

Kuva Mäntyharjun kulttuuripalvelut

Museon kehittämisen puolella on myös edistytty suurin harppauksin. Museoalueen korjausprojekti saatiin vihdoin loppuun. Tälle kesälle jääneen valtavan kivinavetan saumausprojekti on viimeistä saumaa myöten tehty  sisä- että ulkopuolelta.  Koko Iso-Pappilan alue näyttää uusittuine kattoineen ja seinämaaleineen ryhdikkäältä.

Museon sisällön kehittämisessä Mäntyharjun museo pilotoi paikallismuseon kokoelma- ja arvoluokitushanketta ja uusi Mäntyharjun museon kokoelmapoliittinen ohjelma menee luottamushenkilökäsittelyyn muutaman kuukauden sisällä.

On mukava olla museonhoitaja tälläisen kirivaihteen aikana! Kiitos museovieraille käynnistä ja tervetuloa ensi kesänä uudelleen.  Lämmin kiitos myös ahkerille kausityöntekijöille  Lotalle, Emmille sekä museotutkija Annelle sekä myös kymmenille talkoolaisille, jota tekivät Iso-Pappilan juhlavuodesta värikkään tapahtumakesän.

Museonäyttelystä. Kuva: Mäntyharjun museo

Anu Yli-Pyky



Yhteystiedot

Mäntyharjun museon museovastaavana toimii kunnan kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky. Hänet löytää kunnantalon alakerroksesta Teknisten palveluiden keskeltä, puhelinnumerosta 0400 797 944 tai sähköpostiosoitteesta anu.yli-pyky@mantyharju.fi. Kulttuurisihteeri/matkailuvastaavan työ on kuitenkin liikkuvaa, joten tapaamisesta kannattaa sopia etukäteen.

Kesäisin museotoimessa ovat mukana myös kausityöntekijät, jotka tavoittaa Iso-Pappilasta tai sähköpostiosoitteesta museo@mantyharju.fi.

Museoiden osoitteet:
Huom! Muistathan, että museoalueiden palvelut ovat avoinna lähinnä kesäisin.

Iso-Pappilan museoalue sijaitsee Mäntyharjun kirkonkylässä Iso-Pappilan tiellä aivan Kirkonkylän uuden koulun kupeessa. Alueelle on viitoitus Mäntyharjuntieltä. Jätäthän autosi alas parkkipaikalle!

Miekankosken Uittomuseo löytyy osoitteesta Miekankoskentie 942. Jos vain oikean tien löytää on paikkaa lähes mahdotonta olla huomaamatta: tie kulkee suoraan museoalueen läpi. Paikalle on viitoitus 5-tieltä.

Mäntyharjun museon FB -sivut

Mäntyharjun kulttuuripalvelut Facebookissa

Koska kaikki ovat siellä, olemme mekin. Mäntyharjun kulttuuripalveluiden FB-sivusto tarjoaa ajantasaiset tiedot tapahtumista, kuvia ja muita mietteitä.
Myös Mäntyharjun museolle on avatti FB-sivusto

Arvoluokitus kokoelmanhallinnan apuvälineenä

Kokoelmien tulevaa käyttöä ja hallintaa helpottamaan Mäntyharjun museolle laaditaan kesän 2012 aikana ammatillisissa museoissa hyödynnetty arvoluokitusjärjestelmä, jonka avulla merkittävä museoaineisto saadaan näkyvämmin esille ja sen säilyminen voidaan turvata paremmin.

Uusi arvoluokitus tulee koskemaan sekä jo olemassa olevaa museokokoelmaa että tulevaisuudessa kokoelmaan liitettäviä objekteja. Tässä vaiheessa käsitellään vain esineiden arvoluokittamista. Muun kokoelmissa olevan materiaalin arvoluokittamista ryhdytään pohtimaan vasta esinekokoelman tilanteen selkiydyttyä. Uuden esineen arvoluokka päätetään vastaanoton yhteydessä, mutta varsinainen kova työ tai taistelu käydään vanhaa, jo olemassa olevaa, kokoelmaa inventoitaessa. Siirrot ensimmäisen arvoluokan ulkopuolelle on perusteltava erityisen hyvin, sillä esineet on aikoinaan lahjoitettu museoesineiksi ja pysyvään säilytykseen. Sekä arvoluokitus että siihen erottamattomasti kuuluva kysymys kokoelmapoistoista edellyttävät täyttä ymmärrystä esineen merkityksestä ja oikeudellisesta asemasta sekä toimenpiteiden mahdollisesti aiheuttamasta julkisen luottamuksen menetyksestä.



Ennen digitaalisen valokuvauksen aikaa esineluetteloihin liitettiin usein esinepiirros.



Ammattimuseoissa arvoluokitus rakentuu yleensä neljän luokan ympärille, joista ensimmäinen on poikkeuksetta museon varsinainen ja välttämättömin esineluokka. Tämä luokka sisältää sen aineiston, jonka perusteella museo identifioi itsensä ja jonka luomalta pohjalta muuta toimintaa suunnitellaan. Seuraavien luokkien kriteerit sisältävät museon tallennusalueen ulkopuolisia tai reuna-alueille jääviä, huonokuntoisia, "tarinattomia" esineitä tai ensimmäisen arvoluokan esineiden kaksoiskappaleita. Jotkut museot sisällyttävät rekvisiitta- ja/tai käyttö- ja opetuskokoelmansa osaksi kokoelmaa, toiset erottavat näiden luokkien esineet museoesineistä. Viimeinen luokka on museon poistoluokka. ICOM:in eettiset säännöt sallivat museopoistot lahjoittamalla, siirtämällä, vaihtamalla, myymällä, palauttamalla tai tuhoamalla. Näitä kaikkia on kuitenkin mahdotonta sallia ainakaan paikallismuseon kaltaisissa yksiköissä, joissa taistellaan jatkuvasti museon ja museokokoelmien olemassa olon puolesta. Erityisesti sallimalla poistojen toteuttaminen museoesineitä myymällä avataan helposti liian monta helppokulkuista reittiä kokoelmien radikaalille vähentämiselle, esim. antiikkikaupan tai huutokaupan kautta.

Arvoluokituksen avulla pyritään nostamaan esille museon kokoelmien rakennetta sekä parhaiten säilynyttä ja eniten käyttö- ja omistajatietoa sisältävää aineistoa. Myös parhaiden säilytystilojen käytöstä ja digitoinnin ja luetteloinnin priorisoimisesta päätettäessä arvoluokitus on hyvä ja usein välttämätön apu. Paikallismuseoissa arvoluokitus jäänee lähinnä kokoelmatyökalun asteelle, eikä aiheuta varsinaisia esineiden säilytystilan tai näyttelypaikan muutoksia. Paradoksaalisesti lämmittämättömät ja usein valvomattomat näyttelytilat kun pakottavat asettamaan esille huonokuntoista tai muuten museaaliselta arvoltaan vähäistä esineistöä varsinaisten "kokoelma-aarteiden" pysyessä turvassa säilytystilojen kätköissä.



Sähköisestä luettelosta huolimatta vanhat pääkirjat ovat yhä korvaamaton tietolähde.



Arvoluokitus on nähtävä muuttuvana ja subjektiivisena. Arvovalinnat on tehty nykyhetken käsitysten mukaan ja nämä käsitykset saattavat muuttua. Niin arvoluokituksen kriteerejä kuin arvoluokkiin sijoitettuja esineitä on syytä tarkastella säännöllisesti ja varmistaa, että ne yhä vastaavat museon tarpeita. Samalla varmistetaan, että ICOM:n suositus toiminnan pitkäjänteisyydestä toteutuu eikä suuria päätöksiä tehdä liian nopeasti. Ammattimuseoissa kokoelmapoliittista ohjelmaa pyritään tarkistamaan mahdollisimman usein. Tarkistusväli on yleensä vuodesta viiteen vuotta. Paikallismuseoissa pienemmät resurssit merkitsevät väistämättä hitaammin eteneviä uudistuksia, jolloin tiheä tarkastusväli on paitsi mahdoton myös tarpeeton.

Teksti: Anne Närhi

Mäntyharjun museohistoria - lyhyt oppimäärä

Mäntyharjulle on yritetty perustaa museota ainakin 1950-luvulta lähtien. Vuodelta 1959 säilyneessä museotoimikunnan pöytäkirjassa pohdittiin vanhan viljamakasiinin kunnostamista museotiloiksi. Viljamakasiinin museokäyttöä harkittiin aina vuoteen 1965, jolloin syntyi ajatus kunnan ja seurakunnan yhteistyöstä museon perustamiseksi. Samana vuonna ehdotettiin ensi kertaa Iso-Pappilan alueen ottamista museokäyttöön. Toimikunnan nimi muuttui museolautakunnaksi 60-luvulla.

Museon esinekokoelmia kerättiin jo ennen museon perustamista. Ohjesäännön mukaan lautakunnan tehtävänä oli ottaa vastaan seurakuntaa ja kuntaa koskevia museoesineitä, joilla voitiin nähdä olevan historiallista merkitystä: Tehtävänä on koota ja tallettaa kunnan vaiheita ja sen asukkaiden elämää valaisevaa esineistöä ja siihen liittyvää tieto- ja kuva-aineistoa, suojella toimialueensa esineellisiä kulttuurimuistoja ja herättää paikkakunnalla harrastusta seudun entisyyttä kohtaan.

Sopimus Mäntyharjun kotiseutumuseon perustamisesta ja ylläpitämisestä allekirjoitettiin Mäntyharjun ja seurakunnan välillä tammikuussa 1970. Tällöin sovittiin myös seurakunnan omistaman Iso-Pappilan vuokraamisesta museokäyttöön. Museo avattiin yleisölle samana vuonna, mutta näyttelyiden rakentamista ja museoalueen kunnostusta jatkettiin koko vuosikymmenen ajan.



Reissupoikien juhlat Mäntyharjun kotiseutumuseolla vuonna 1972. Mäntyharjun museon valokuvakokoelma.

Vilkas museotoiminta jatkui aina 1980-luvun puoliväliin. Iso-Pappilassa järjestettiin museo- ja taidenäyttelyitä, kyläjuhlia, häitä ja kesäteatteriesityksiä. Museossa työskenteli 1970- ja 80-luvuilla kesäisin museonhoitaja, kaksi museoapulaista ja museolla ympärivuotisesti asunut museovalvoja/vahtimestari, jotka näyttelyvalvonnan ja lipunmyynnin lisäksi järjestivät ja luetteloivat kokoelmia ja huolehtivat museon siivouksesta. Lisäksi museon toimintaa ohjasi viisijäseninen museolautakunta. Museolautakunnasta muodostui sittemmin museon asioita hoitava jaosto, joka siirtyi vuonna 1985 kulttuurilautakunnan alaisuuteen. Iso-Pappilan alue pysyi seurakunnan omistuksessa aina vuoteen 1987, jolloin kunta sopi seurakunnan kanssa alueiden vaihdosta. Kaupasta sovittaessa tuotiin esille kuntalaisten ja seurakunnan toive Iso-Pappilan alueen ja erityisesti sen rakennusten säilymisestä kuntalaisten ulottuvilla ja käytössä. Iso-Pappilan museoalueen siirryttyä kunnan omistukseen kunnanhallitus asetti Iso-Pappila -toimikunnan selvittämään museon toiminnan suunnittelua ja kehittämistä.



Käsityönäyttelyn avajaiset Iso-Pappilassa vuonna 1980. Mäntyharjun museon valokuvakokoelma.

Museorakennusten ja perusnäyttelyiden huonon kunnon vuoksi museo ei ollut yleisölle avoinna vuosina 1991–1994. Tänä aikana museolla tehtiin peruskorjaustöitä ja uusittiin väentuvan perusnäyttely Postuumi ry:n tekemien suunnitelmien mukaisesti. Museo avattiin uudelleen yleisölle ”Mäntyharju 400-vuotta” -juhlia varten väentuvan tiloissa. Museon avoinnapidosta ja opastamisesta huolehtivat Mäntyharjun matkailuoppaat ry:n työntekijät. Iso-Pappilan päärakennus vuokrattiin Taidekeskus Salmelan näyttelytiloiksi vuonna 1992. Salmelaa varten kunnostettiin päärakennuksen näyttely- ja yleisöwc-tiloja. Museotoiminta palasi päärakennukseen vuonna 2007, jolloin Salmelan näyttelyiden tilalle tulivat Mäntyharjun museon vaihtuvat näyttelyt.

Vuonna 1990 perustettu yksityinen Miekankosken Uittomuseo siirtyi Mäntyharjun kunnan omistukseen ja osaksi Mäntyharjun museota vuonna 1997. Omistajanvaihdos ei juuri kasvattanut museon esinemäärää, sillä Uittomuseon näyttelyt ja esinekokoelma oli pääosin koottu vuosina 1990–1992 Mäntyharjun museon esinelainojen pohjalta. Siirron yhteydessä Uittomuseon näyttelyihin ei juuri tehty muutoksia. Perusnäyttely uusittiin vasta vuonna 2007 Museoviraston kohdeavustuksen turvin.

Museotoimesta on 1980-luvun puolivälistä vastannut kunnan kulttuurisihteeri. Kulttuurisihteerin työnkuvaa on vuosien varrella muutettu ja kasvatettu, nykyisin siitä kuuluu museotyölle vain pieni osa. Iso-Pappilan alueelle on tullut museotoiminnan ja kesäteatterin lisäksi myös muita toimijoita: alueen viereen on rakennettu Mäntyharjun Rintamaveteraanit ry:n ylläpitämä Veteraanipuisto, halko- ja vaunuvajassa on toiminut viinitupa ja paikalliset käsityöläiset ovat myyneet tuotteitaan Iso-Pappilan tiloissa.

Teksti: Anne Närhi

Museo-blogi avattu!

Syksyiset tervehdykset kaikille ja tervetuloa uuden Mäntyharjun museo -blogin pariin!

Blogimme tarkoituksena on paitsi toimia tiedotuskanavana museon tapahtumista ja näyttelyistä myös jakaa niin sanotusti kulissien taakse ja takahuoneisiin jäävää tietoa museotyöstä ja kokoelmanhallinnasta. Toivomme, että blogin kautta koko museotoiminnan laajuus ja monipuolisuus avautuisivat lukijoille entistä paremmin ja innostaisi yhä useampaa kotiseudun kulttuurityöhön.



Kirjoittajina toimivat kausityöläisten lisäksi museovastaava Anu Yli-Pyky, joka paremmin tunnettaneen kulttuurisihteerin ja matkailuvastaavan tittelillä. Blogi päivittyy muutaman kerran kuukaudessa museotyön luonnollisen kausittaisen vaihtelun mukaan. Keväisin kirjoitamme näyttelyitä, metsästämme kuvia ja pähkäilemme kesän tapahtumien järjestelyitä. Kesällä museoalueen valloittavat niin museovieraat kuin kesäteatteri ja tallikahvilakin unohtamatta taidekeskus Salmelan ja Korsumuseon kävijöitä tai satoja ulkoilijoita. Syksyllä on on koululaisvierailujen ja siivouksen vuoro ja museon näyttelytilat huputetaan hiljaista talvikautta varten. Samalla onkin jo aika tarkistaa seuraavan kesän näyttelyideoita, siivota kokoelmatiloja ja laatia hankesuunnitelmia.

Innoituksena blogin perustamiselle on toiminut Museoviraston Paikallismuseotoiminnan kehittäminen -hanke, jonka jatkohankkeena museolle on laadittu kokoelmanhallintaa ja tulevaa tallennusta käsittelevä Kokolmapoliittinen ohjelma. Erilaisia museotyön prosesseja jäjitettäessä ja määriteltäessä myös meille museotyöntekijöille avautui aivan uudella tavalla koko museon ylläpidon ja esittelyn kirjo.