Mäntyharjulainen henkilötarina sadan vuoden takaa yllättää

Mäntyharjun museon museoillassa kuullaan torstaina 6. elokuuta klo. 17.00 alkaen kirjailijavieras Meri-Helga Mantereen esitys Maija Guseffista. Maija eli tärkeät lapsuusvuotensa Mäntyharjun kirkonkylässä sata vuotta sitten. Hänen isänsä oli Mäntyharjun kihlakunnan tuomari Leodor Guseff. Äiti Hanna os. Levander kuului nuorena naisena Minna Canthin kirjalliseen salonkiin Kuopiossa. Maija oli toiseksi nuorin Guseffin kuudesta lapsesta. Perhe muutti Mäntyharjusta Helsinkiin vuonna 1918 ja otti myöhemmin sukunimen Juvas.

Maijasta tuli 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa merkittävä murteiden ja kansaperinteen tutkija. Hän toimi niin ikään aikansa laajalevikkisimmän kulttuurilehden toimittajana yhdessä Kersti Bergrothin kanssa. Sittemmin hän johti Suomen ensimmäisen steinerkoulun perustamista heti sotien jälkeen ja 1950-luvun alussa. Nykyinen yli tuhannen oppilaan Rudolf Steiner -koulu perustettiin vuonna 1955.

Maija Guseff 12-vuotiaana vuonna 1917.

Maija Guseff on viime joulukuussa ilmestyneen Vapauden taju -nimisen kirjan toinen päähenkilö. Kirjan kirjoittaja ja museoillan esiintyjä Meri-Helga Mantere on taiteen lisensiaatti, Aalto-yliopiston taiteen ja suunnittelun korkeakoulun eläkkeellä oleva lehtori ja Maija Guseffin veljentytär.

Mantereen kirjan toinen päähenkilö on Astrid Reponen. Hän oli Maija Juvaksen tutkijatoveri ja matkakumppani Suomen kylillä ja Ruotsin metsäsuomalaisten parissa. Sanakirjasäätiön toimesta pyrittiin 1930-luvulla täydentä
mään Lönnrotin ja muiden varhaisten perinnetutkijoiden työtä, kun ikivanhaa tietoutta oli vielä tavoitettavissa. Astrid Reponen meni naimisiin Maija Guseffin veljen, toimittaja Martti Guseffin kanssa. Kun perhe muutti nimensä Guseffista Juvakseksi, Astrid alkoi käyttää nimeä Reponen-Juvas.

Astridin kansatieteellinen tutkimusmatka Ruotsin Värmlannin metsäsuomalaisalueelle tuotti Suomen Kansallismuseolle merkittävän 130 esineen kokoelman. Se on ollut viime joulukuusta asti esillä Kansallismuseon tunnelmallisessa Metsäsuomalaiset - Finnskogar -näyttelyssä, joka sulkeutuu 16. elokuuta. Astrid Reponen-Juvas esitellään näyttelyssä myös henkilönä. Maija Juvas sekä seurueen kolmas merkittävä matkatoveri metsäsuomalaisten parissa, Helmi Helminen, saavat myös osansa näyttelyn merkittävinä taustahenkilöinä ja monien näyttelykuvien kuvaajina.

Mäntyharjun museon museoillan luento, jota Meri-Helga Mantere haluaa itse kutsua pakinaksi, keskittyy Maija Guseffin Mäntyharjun vuosiin, joiden lopulla Guseffien, kuten kaikkien suomalaisten, elämä vaihtui muutosten, kriisien ja epävarmuuden vuosikymmeniksi.

Vai että Ibiza?

Hesarin viime torstain otsikon Mäntyharju Savon Ibizana -vertaus on saanut monet hymyilemään vinoon. Missä on Mäntyharjun hiekkarannat, house- ja trancemusiikkiklubit ja homokulttuuri? Hymähtelijät eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksi, että biletysmaineen takana Ibiza on ollut ja on edelleenkin paljon enemmän. Näiden paikkojen yhteisiä nimittäjiä etsiessä joutuu kulkemaan hieman kauemmas tästä päivästä ehkä vajaan sadan vuoden päähän. 

Tuolloin Ibiza oli luonnonkaunis ja vaikeasti lähestyttävä paikka, kuten oli Mäntyharjukin. Luonnonkauneus, valo ja kulttuuri ovat kuitenkin olleet tekijöitä, jotka ovat houkutelleet saarelle kulkijoita, matkailijoita ja asukkaita jo paljon ennen massaturismin ja bilesaaren mainetta. Myös Mäntyharjussa paikan henki kiehtoi. Aikoinaan etenkin nuorten ylioppilaiden tapana oli viettää kesiään kiertämällä Suomea ja kyläilemällä sukulaispaikossa. Jo tuolloin solmittiin tuttavuuksia, tutustuttiin ahkerasti ympäristöön, jäipä ehkä jollekin ajatuksiin jopa mielitietty.  Tästä syystä ehkä myös huvilanpaikan etsiminen alkoi Mäntyharjusta.

Viki Saloheimo ystävineen vuonna 1913. Viki Saloheimo kiintyi jo lapsena ja nuorena Mäntyharjun maisemiin ja rakensi myhemmin myös kesäpaikan Siirlahden rannalle.  Kuva: Mäntyharjun museon arkisto

1960-70-luvulla Ibizan kansoitti Francon hallinnon ahdasmielisyyttä pakoon pyrkinyt kukkais- eli hippikansa. Ibiza sai lisänimen pitkätukkien saari. Mäntyharjussa näkyi myös pitkätukkia, mutta ei hippejä  vaan maaseutujuuriaan kaipaavia ensimmäisen polven kaupunkilaisia.  Tilaisuuden koittaessa ja varallisuuden salliessa oma paikkaa alettiin etsiä Mäntyharjun järvien rannoilta. Ei ihme, että mökkiläispitäjän maine kasvoi sillä kolmen vuosikymmenen aikana Mäntyharjuun rakennettiin yli 3000 kesäasuntoa.  Monesta pääkaupunkiseutulaisesta on täytynyt tuntua, että koko Uusimaa siirtyy lomanviettoon juuri Mäntyharjulle.

Nykyisen bilemaineensa vuoksi Ibizan toinen olemus on jäänyt noteeraamatta.  Ibiza on Unescon maailmanperintökohde sekä kauniin monimuotoisen luontonsa että historiallisten nähtävyyksien ansiosta. Mäntyharjussa on omat kulttuuri- ja luontovahvuutensa, järvimaisemansa ja oma valonsa. Nämä elementit ovat saaneet myös vapaa-ajan asukkaat kiintymään paikkakuntaan ja tuntemaan paikan hengen.  

Ibiza oli monen taiteilijan asuinpaikka ja inspiraation lähde. Mäntyharju inspiroi myös.  Arkkitehti Eliel Saarinen löysi  sadan markan rahan kuvitukseen maiseman Mäntyharjusta.  Rahassa kuvattu niemi näkyy kuvan yläreunassa. Kuva: Mäntyharjun  museon mökkiperinnekeräys Pulkanrannan huvila-albumi

Jokainen bilettäköön omalla tavallaan.  Kenelle riittää torikahvit ja munkit, kenelle kesäteatterinäytös. Kyllä Mäntyharjun mökkilaitureilla jytkyy myös trance bluetoothkaiuttimista ja vanhoissa transitoriradioissa soi humppa.  

Mäntyharju on enemmän ja niin on Ibizakin!

Päiväkahvit luonnon helmassa Kuva: Mäntyharjun museon arkisto

Mäntyharjun museossa Iso-Pappilassa on esillä Mäntyharjun mökkiläishistoriaa ja huvilakulttuuria. Museo on avoinna sunnuntaihin 9.8. saakka päivittäin klo 11-17. Tule tekemään omat päätelmäsi. 

-kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky

Kierrätyselämää Mäntyharjun museossa

Tämä kesänä museossamme vietetään  mökkielämää kultaiselta kuusikymmentäluvulta tähän päivään ja tulevaisuuteen. Talvella pohdimme kiivaasti, miten voisimme kuvittaa Mökkielämää -näyttelyämme, sillä oma museon kokoelma ulottuu pääasiassa viime vuosisadan vaihteen maatalousesineisiin. Edellisvuoden 1900-luvun alun huvilaelämää –interiööreihin löytyi yllättävän paljon esineistöä omasta museokokoelmasta  ja huvila-asukkaat ystävällisesti lainasivat  loput. Viimeistään 1990-luvulle tultaessa 1960- 1970 luvun mökkiesineistä tuli yhtäkkiä inhokkeja sisustuksessa ja tavaraa heitettiin surutta kaatopaikalle.   Tänään 1960-70 luku on jälleen haluttua retroa ja  sitä  säilytettään tiukasti kodin vitriineissä camp-hengessä muistona jostain kadonneesta ja värikkäästä.   Näyttelyä rakennettiin pienellä budjetilla,  joten  tänään melko arvokkaiden retrotavaroiden ostaminen ei tullut kysymykseenkään.  Toisaalta näyttelyn kuvittamista helpotti se, että mökkiläisyyskausi Mäntyharjussa on pitkä ja mökit harvoin edustavat yhtä vuosikymmentä. Kerroksellisuus  oli siis avain näyttelyn interiöörien rakentamiseen.

Koira on pullopiilo. Suosittu mökkituliainen 1970-luvulla. Millaista juomaa teillä piiloteltiin koirassa?

Mistäpä löytyy kerroksellisuutta –no paikallisesta kierrätyskeskuksesta!  Mistä löytyy hyvää palvelua ja auttamisen halua –no kierrätyskeskuksesta.  Mäntyharjun kierrätyskeskus keräsi esineitä toimittamamme listan mukaan pitkin talvea  ja  näyttelyn rakentamisen koittaessa meillä oli suurin piirtein alkuperäisten ideoiden mukaiset esineet koossa.  Kaikkein hienointa on se, että näyttelykauden jälkeen voimme palauttaa  esineet takaisin kiertoon värittämään ehkä jonkun muun elämää.

Nötköttikeittoa tarjolla

Mäntyharjun kierrätyskeskus innostui myös museon heittämästä  ideasta sisustaa museon kesähuussi. Annoimme vapaat kädet. Ajatus suunnitteluun lähti siitä, millaista esineistöä kiertoon tulee runsaasti ja toisaalta millaiselle esineelle ei ole niin paljon menekkiä. Aiheeksi valikoitu matkat ja matkamuistot. Näyttelyn nimeksi tuli "Muisto matkasta". Tämähän sopi kesän näyttelyteemaan mahtavasti, sillä 1970-luvulla mökkeilyn kilpailijaksi nousivat autoilu ja seiväsmatkat. Kesähuussista löytyykin matkamuistoja kotoisesta Lapista että kaukomailta.

Muisto matkasta ja kierrätyskeskuskuksen Teija Tarvainen ja viimeistelyä vailla  valmis kesähuussi

Käykääpä ihmiset tutkimassa aarteita sekä museolla että myös kierrätyskeskuksessa

-kulttuurisihteeri-

Seinämaalauksia

Iso-Pappilan kesän näyttelyssä sekä lapset että aikuiset pääsevät piirtämään seiniin ihan luvan kanssa.

Lastenhuoneessa seinille saa piirrellä mielensä mukaan omia ajatuksiaan ja muistojaan mökkeilystä. Toistaiseksi mökkeilystä on tullut mieleen ainakin jäätelönsyönti ja tikanheitto. Halutessaan voi myös värittää tai jatkaa seinältä löytyvää sarjakuvaa Tiiun kesästä Mäntyharjussa vuonna 1995.

Tikanheitto ja jäätelönsyönti kuuluvat
monen arkeen mökillä.

Mökkiteema jatkuu pääasiassa aikuisille suunnatussa tulevaisuusnurkkauksessa. Ajatuksena on, että ihmiset saavat kertoa mietteitään mökkeilyn tulevaisuudesta, kenties myös omista mökkihaaveistaan ja siitä, mitä mökkeily merkitsee heille nyt ja jatkossa.

Osa haaveilee omasta mökistä, osalle riittää tuttavien luona mökkeily. Luonnon läheisyys on monille mökkeilyssä erityisen tärkeää, mutta osa kaipaa mökille mukavuuksia.

Seinille piirtely tuntuu olevan museokävijöille mieleinen aktiviteetti. Erityisesti tulevaisuusseinälle on kertynyt runsaasti tekstiä. Tilaa kuitenkin löytyy vielä, joten ei muuta kuin mukaan piirustamaan!

Mökkeily siirtyy usein sukupolvelta toiselle.

Susanna Helminen