Iso-Pappilan museo toivottaa rauhaisaa joulua

Mäntyharjun teollisuuden kulmakiviä: Savon rata

Vuonna 1889 avattiin Savon rata, joka kulki Kouvolasta Kuopioon. Samalla syntyi yhteys Mäntyharjusta suureen maailmaan, puolin ja toisin. Liikenneyhteydet muualle maahan paranivat kertaheitolla merkittävästi. Junalla pääsi Mäntyharjusta Mikkeliin puolessatoista tunnissa ja Kouvolaan kahdessa ja puolessa. Matka Helsinkiin kesti kaikkiaan yhdeksän tuntia. Vaikka nykypäivän näkökulmasta matka-ajat saattavat tuntua pitkiltä, junayhteys kuitenkin nopeutti siirtymistä paikasta toiseen merkittävästi.

Raiteilla liikkui paitsi matkustajajunia, myös runsaasti tavaraliikennettä. Rautatieyhteys vilkastutti alkuun erityisesti maataloustavaran vientiä. Karjakauppa siirtyi rautateille ja esimerkiksi voita kuljetettiin junayhteyden avulla aina Englantiin saakka. Rautatien ansiosta myös postiyhteydet saatiin jokapäiväisiksi. Junayhteys oli kaikkine vaikutuksineen Mäntyharjulle erittäin merkittävä uutuus.

Vaikka junayhteydet avasivat mahdollisuuksia myös teollisuudelle, alkuun rata toi Mäntyharjuun vain vähän teollisuuslaitoksia. Esimerkiksi Voikoskella oli kuitenkin oma seisakkeensa, josta oli varmasti hyötyä teollisuudelle. Ajan myötä liikenneyhteyksien perässä paikkakunnalle perustettiin muun muassa Askel Oy:n kenkätehdas. Kyseessä on yksi Mäntyharjun teollisuushistorian merkittävimmistä työnantajista - tehdas tarjosi parhaimmillaan työtä noin 300 hengelle. Myös Mäntyharjun lasin tehdas tuli paikkakunnalle aikanaan isolta osin hyvien liikenneyhteyksien ansiosta. Näin Savon rata on aikojen saatossa muodostunut yhdeksi Mäntyharjun teollisuuden kulmakivistä.

Mäntyharjun rautatieasema, Mäntyharjun museon kokoelmat.

Savon rata oli tärkeä uudistus paitsi Mäntyharjulle, myös muulle Savolle. Jotain junayhteyden merkityksestä kertoo sekin, että radasta on tehty oma elokuva ja ehkä sitäkin tunnetumpi samanniminen Reino Helismaan sanoittama laulu, Lentävä kalakukko. Kyseisen niminen juna kulki aikanaan Helsingin ja Kuopion välillä ja näin ollen myös Mäntyharjun kautta.

"Tunnelma olj siellä lupsakka heti, lupsakka heti!
Savonmuahan oekeet immeiset veti Lentävä Kalakukko!

Juttu siinä luisti, naurukin eli - naurukin eli.
Kiskoloella lenti siivetön peli, Lentävä Kalakukko!"

Susanna Helminen

Mäntyharjun teollisuuden kulmakiviä: Vesivoima

Runsaista vesistöistä huolimatta Etelä-Savossa on verrattaen vähän suuria koskia. Mäntyharju kuitenkin poikkeaa tässä suhteessa muusta maakunnasta ja lähitienoosta. Koskien tuoma käyttövoima on houkutellut paikkakunnalle merkittävää teollisuutta. Niinpä onkin perusteltua sanoa, että vesivoima on yksi Mäntyharjun teollisuuden kulmakivistä.

Koskien ansiosta Mäntyharjussa on paikkakunnan historian aikana toiminut useita sahalaitoksia. Esimerkiksi 1800-luvulla paikkakunnan merkittävimmät sahalaitokset toimivat koskien varressa. Vuosisadan tärkeimpiin sahoihin kuuluivat Tainakoski ja Kuorekoski. Lisäksi kolmas ehkä aikansa suurin Mäntyharjussa toiminut sahalaitos, Tervarummun saha, sijaitsi Rumppulammen ja Ylätervajärven välisellä koskella.

Woikosken tehdas 1920-luvulla. Mäntyharjun museon kokoelmat

Myös Mäntyharjun Voikoskella on ollut teollisuutta jo pitkään. Mäntyharju ja samalla Voikoski sijaitsi 1700-luvulla kahden valtakunnan rajalla. Ensimmäisten joukossa Voikosken Venäjän puoleiselle rannalle perustettiin sahalaitos vuonna 1775. Vuotta myöhemmin joen länsirannalle, Ruotsin puolelle, perustettiin toinen pienempi saha. Kosken ympärille syntyi toiminnan seurauksena kohtalaisen suuri sahatyöntekijöiden yhteisö. Sahaus jatkui Voikosken alueella pitkään, joskin erityisesti 1800-luvun lopulla tehdasalue vaihtoi omistajaa taajaan.

Vuonna 1919 Voikosken tehdasalueen toimiala muuttui, kun Woikoski Oy siirsi tehtaansa Tirvalta Mäntyharjuun Tirvan koskien vesimäärän jäätyä riittämättömäksi kasvavan tuotannon tarpeisiin. Voikoskelta vesivoimaa löytyi. Kimröökitehtaana alkanut yhtiö oli siirtynyt kaasun tuotantoon jo ennen muuttoa Mäntyharjuun. Vasta Voiskoskella kaasuteollisuus sai kuitenkin toden teolla tuulta alleen. Tätä nykyä Woikoski Oy palvelee kaasuja tuottamalla yksityisasiakkaiden lisäksi eri teollisuuden aloja, lääketiedettä ja terveydenhuoltoa. Se on alansa ainoa suomalainen yritys.

Susanna Helminen

Mäntyharjun teollisuuden kulmakiviä: Puunsaanti

Nestor Kurvisen kuva lankkujen taaplauksesta
Hallan sahalla. Mäntyharjun museon kokoelmat.

Puunsaanti on yksi Mäntyharjun teollisuushistorian keskeisimmistä kulmakivistä. Se on mahdollistanut sahateollisuuden synnyn ja tuonut työtä paikkakuntalaisille esimerkiksi uiton parissa. Vuosien saatossa puunsaanti on välillä takunnut, mutta elpynyt aina uudelleen.

Mäntyharjusta kuljetettiin puutavaraa pidemmällä sijaitseville sahoille jo ennen kuin paikkakunnalle ehdittiin perustaa yhtäkään omaa sahalaitosta. Ensimmäiset sahat perustettiin Mäntyharjuun 1700-luvun puolenvälin jälkeen. Vuosisadan aikana täällä toimi ainakin kolme sahalaitosta, Kyttälässä ja Voikosken itä- ja länsirannoilla. Sahateollisuus antoi metsien käytölle uuden merkityksen - aikaisemmin metsiä oli lähinnä poltettu kaskeksi. Lisäksi puunsaannin mahdollistama sahaus tarjosi mäntyharjulaisille töitä: talvella puutavaraa rahdattiin sahoille, kesäaikaan hoidettiin itse sahaus.

Vuosisadan taitteessa sahaukseen tuli liki parinkymmenen vuoden katkos, kun Venäjän silloinen hallitsija tsaari Paavali kielsi keisarikunnan alueelta kaadetun sahatavaran viennin länteen. Mäntyharju sijaitsi tuolloin aivan valtakunnan rajalla.

Nippu-uittoa. Mäntyharjun museon kokoelmat.

Mäntyharjussa toimi 1800-luvun alkupuoliskolla kolme merkittävää sahalaitosta, Partsimaan Tervarummussa, Tainakoskella sekä Kuorekoskella. Mäntyharjun metsävarannot eivät kuitenkaan olleet täysin ehtymättömät. Vuosisadan puolenvälin jälkeen puun puute alkoi rajoittaa sahaustoimintaa. Tukkipuun kaadon lisäksi puuvarantoja rokotti seudulla edelleen yleisesti harjoitettu kaskeaminen. Lupaavasti alkanut sahateollisuus otti takapakkia.

Vuosisadan lopulla puunsaanti kuitenkin elpyi siinä määrin, että Mäntyharjusta alettiin toimittaa raaka-ainetta lähiseuduille perustetuille puuhiomoille ja selluloosatehtaille. Samalla uitto kasvatti merkitystään ja tarjosi työtä paikkakuntalaisille. Jotain uitettavan puutavaran määrästä kertoo se, että vuonna 1891 oli siirryttävä yhteisuittoon, kun eri yhtiöiden puut eivät enää kesän aikana ehtineet erikseen uida matkaa määränpäihinsä.

Myös sahateollisuus elpyi 1900-luvun alun jälkeen ja Mäntyharjussa on viimeisen sadankin vuoden aikana toiminut useita sahalaitoksia. Vuosina 1918-1938 Asemakylällä toiminut Hallan saha oli aikanaan Mäntyharjun suurin teollisuuslaitos, joskin yhtiön sahoista se oli kaikkein pienin. Kiepin saha taas on ollut toiminnasta vuodesta 1927 aina tähän päivään saakka.

Hallan sahan puutavaravarasto ja transportti. Taustalla hinaaja. Mäntyharjun museon kokoelmat.

Susanna Helminen

Onko sinulla muistoja Mäntyharjun teollisuudesta?

Mäntyharjun museo kerää muistoja paikkakunnan teollisuudesta. Mäntyharjun teollisuushistoriasta ja -perinnöstä rakennetaan näyttelyt Iso-Pappilaan kesille 2016–2017. Vuonna 2017 tulee lisäksi kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun Suomi itsenäistyi. Teollisuusperintönäyttely on osa juhlavuoteen liittyvää Suomi 100 -teemaa.

Toivomme, että paikalliset vaikuttaisivat itse tulevien kesänäyttelyiden sisältöön esimerkiksi kertomalla meille muistojaan sekä luovuttamalla valokuviaan ja kenties esineitäänkin museon käyttöön. Lähtökohta on, että jokaisen muistot ovat yhtä oikeita ja arvokkaita. 

Onko sinulla muistoja esimerkiksi jo toimintansa päättäneistä Askeleen kenkätehtaasta tai Mäntyharjun lasista? Oletko ehkä itse työskennellyt mäntyharjulaisen teollisuuden parissa?

Askeleen tehdassali 1960-luvulla. Kuva Mäntyharjun museon kokoelmista.

Tulevissa näyttelyissä pohdimme muun muassa seuraavaa: Mistä Mäntyharjun teollisuus oikeastaan sai alkunsa? Miten teollisuus on vuosien saatossa paikkakunnalla muuttunut ja kehittynyt? Millainen työkulttuuri teollisuuden parissa on ollut? Entä miten teollisuusperintö on vuosien saatossa näkynyt paikkakunnalla?

Vesivoima, puunsaanti ja Savon radan mahdollistamat hyvät kulkuyhteydet loivat aikanaan edellytykset teollisuuden kehittymiselle Mäntyharjuun. Sahateollisuutta alkoi kehittyä paikkakunnalle ensimmäistä kertaa jo 1700-luvulla. Muita teollisuusyrityksiä alettiin perustaa 1900-luvun alkupuolella. Teollisuuden osuus Mäntyharjun työpaikoista alkoi kuitenkin merkittävästi kasvaa vasta 1950-luvulta eteenpäin mentäessä ja 1960-1970-luvuilla paikkakunnalle perustettiin useita uusia teollisuusyrityksiä. Osa näistä yrityksistä on yhä toiminnassa.

Mäntyharjun teollisuusperintö -näyttely kertoo paitsi teollisuuden ja teollisuusyritysten historiasta Mäntyharjussa, myös yksittäisten paikkakuntalaisten teollisuuteen liittyvistä muistoista. Tehtaissa on saatettu käydä töissä, kenties osallistua yritysten työntekijöilleen järjestämään vapaa-ajantoimintaankin. Teollisuus on näkynyt vahvasti myös Mäntyharjun maisemassa, minkä lisäksi paikkakunnalla valmistettuja tuotteita löytyy varmasti useista kodeista.

Woikosken tehdas 1920-luvulla. Kuva Mäntyharjun museon kokoelmista.

Tässä esimerkkejä siitä, mitä museo haluaa kuulla:

Kerro omista Mäntyharjun teollisuuteen liittyvistä muistoistasi. Voit kertoa meille vapaasti siitä, minkä itse koet tärkeäksi, tai mikä sinulle on parhaiten jäänyt mieleen. Paineita ei kannata ottaa, kaikki pienetkin muistot ovat tärkeitä. Koska näyttelyn pääpaino on ajassa aina 1900-luvun alusta nykypäivään, myös muistoja toivotaan koko tältä ajalta.

Töissä teollisuuden parissa

• Oletko työskennellyt jossakin Mäntyharjun nykyisessä tai jo toimintansa lopettaneessa teollisuusyrityksessä?
• Mitä sinulle on erityisesti jäänyt mieleen työajoiltasi?
• Mitä työ piti sisällään?
• Mitä kaikkea pukukopeissa säilytettiin? Oliko niitä tapana koristella oman maun mukaan? Miten?
• Järjestikö työnantaja vapaa-ajantoimintaa, esimerkiksi urheilukilpailuja?
• Tavattiinko muita yrityksen työntekijöitä vapaa-ajalla?

Teollisuus osana Mäntyharjun maisemaa

• Miten teollisuusyritykset ovat näkyneet Mäntyharjun katukuvassa? Entä äänimaisemassa?

Muistoja Mäntyharjussa valmistetuista tuotteista

• Onko sinulla (ollut) esimerkiksi Askeleen kenkiä, Mäntyharjun lasin valmistamia esineitä tai Exelin kävelysauvoja?
• Millaisia kokemuksia sinulla on Mäntyharjun teollisuuden tuotteista?
• Vaikuttiko tuotteen paikallisuus aikanaan ostopäätökseen?
• Mistä paikkakuntalaisia tuotteita ostettiin, onko yrityksillä esimerkiksi ollut tehtaanmyymälöitä?

Nämä kysymykset ovat vain esimerkkejä, otamme mielellämme vastaan myös muunlaisia Mäntyharjun teollisuuteen liittyviä muistoja.

Kuvassa Askeleen vanhoja säilytyskaappeja.

Muistoja otetaan vastaan mieluusti kirjallisina. Muistot voi kirjoittaa ylös käsin tai naputella tietokoneella, kumpi vain tuntuu itsestä luontevammalta. 

Paperivalokuvat palautetaan digitoinnin jälkeen. Muistathan merkitä valokuvaan palautusosoitteen. Jokaisesta muistosta on löydyttävä lähettäjän/muistelijan nimi, yhteystiedot sekä tieto siitä, mihin ajankohtaan (vuosikymmeneen) muisto tai valokuva liittyy.

Teollisuusperintöön liittyviä muistoja voi lähettää esimerkiksi keruulomakkeella, 

sähköpostitse osoitteeseen museo@mantyharju.fi

tai kirjeellä osoitteeseen Mäntyharjun museo, PL 76, 52701 Mäntyharju.

Voit myös piipahtaa käymään Mäntyharjun museon järjestämässä muisteluiltapäivässä kirjastolla 2. marraskuuta klo. 14–18. Voit tuoda ylös kirjaamasi muistot mukanasi tai kertoa muistojasi teollisuudesta saman tien paikan päällä. Jos juttua riittää enemmältikin, voimme sopia paremman ajan keskustelulle. Jos sinulla on Mäntyharjun teollisuuteen liittyviä valokuvia, joita haluaisit luovuttaa museon käyttöön, ota ne mukaasi.

Tervetuloa mukaan muistelemaan!

Susanna Helminen

Mäntyharjun teollisuusperintö - Uusi näyttelyprojekti käynnistymässä

Vaikka museon näyttelyt ovat tämän vuoden osalta sulkeutuneet, kulisseissa tapahtuu. Ulkona on jo kovasti syksyistä, mutta museolla ollaan kesäisissä tunnelmissa. On nimittäin aika alkaa suunnitella tulevia kesänäyttelyitä nyt, kun Mäntyharjun huvila- ja mökkikulttuuri on saatu onnistuneesti käsiteltyä.

Kahden tulevan kesän näyttelyteema on Mäntyharjun teollisuusperintö. Kunnassa on vuosien saatossa toiminut, ja toimii yhä, jos jonkinmoista teollisuusyritystä. On ollut sahaa, kenkätehdasta, lasitehdasta ja vaikka mitä. Mäntyharju onkin kaupunkien jälkeen Etelä-Savon teollistunein paikkakunta. Yksin Askeleen kenkätehtaalla työskenteli parhaimmillaan kolmisensataa ihmistä. Teollisuusperintö ei myöskään ole pelkästään osa paikkakunnan historiaa. Mäntyharjussa toimii tälläkin hetkellä useita erilaisia teollisuusyrityksiä, kuten Oy Woikoski Ab, Veisto Oy sekä Exel Composites Oyj.

Askeleen kenkätehdas. Kuva: Mäntyharjun museon kokoelmat.

Kuten mökkinäyttely, myös teollisuusperintöä käsittelevät näyttelyt on tarkoitus toteuttaa yleisön avustuksella. Toiveena on, että mäntyharjulaiset osallistuisivat näyttelyiden toteutukseen mahdollisimman paljon kertomalla omia muistojaan paikkakunnalla toimineesta teollisuudesta. Kaikki pieniltä ja arkipäiväisiltäkin tuntuvat muistot ovat enemmän kuin tervetulleita.

Hallan saha. Kuva: Mäntyharjun museon kokoelmat.

Museon kokoelmissa on joitain valokuvia Mäntyharjun teollisuudesta, mutta pelkästään niillä ei vielä pitkälle pötkitä. Niinpä otamme mielellämme vastaan muistoja myös valokuvien muodossa. Jos nurkissa sattuu pyörimään teollisuuteen liittyvää esineistöä, laitamme sitäkin ilomielin näytteille. Samalla, kun hankimme tuleville vuosille taas uutta ihmeteltävää Iso-Pappilaan, tulemme keränneeksi talteen arvokasta paikallishistoriaa.

Projekti on vasta aluillaan, mutta jo tässä vaiheessa voi alkaa palauttaa mieliin muistoja Mäntyharjussa toimineesta teollisuudesta. Vanhoja valokuvia voi myös jo hyvillä mielin ryhtyä kaivamaan pois piiloistaan. Teollisuusmuistojen keruu alkaa aivan kohta täydellä pauhulla!

Susanna Helminen

Tulevaisuuden mökkiseinä - pelkoja, toiveita ja hehkutusta

Palataampa vielä hetkeksi Mäntyharjun Iso-Pappilan mökkikesään. Näyttelyyn oli rakennettu tulevaisuusseinä, johon näyttelyvieraat saivat kirjoittaa ja ottaa kantaa. Kesän aikana seinä täyttyi katosta lattiaan kirjoituksista ja piirroksista. Seinältä löytyi kantaaottavia näkemyksiä, huolestuneita pohdintoja sekä myös mökkikesästä nauttivien ilonkiljahduksia!

Seinäkirjoitusten perusteella monet olivat huolissaan ympäristön tilasta ja mökkijärvensä likaantumisesta.  Seinältä löytyi myös pohdintaa mökkien omistamisesta - täytyykö kaikilla olla oma mökki Vähällä käytöllä olevat kesämökit harmittavat. Ratkaisuja etsittiin mm. mökkiosuuskunnista, vuokramökeistä ja sukulaisten yhteiskäytöstä. Teksteissä hehkutettiin myös mökkielämän ja mökkimaiseman  tuomaa henkistä hyvinvointia ja tekemisen tasapainoa.

Kiitos mielipiteistänne. Antaapa kuvien puhua puolestaan!

Mökkielämää näyttely  oli Mäntyharjun Iso-Pappilassa 9.6.-9.8. 2015.

Kesätutkija kiittää ja kuittaa

Nyt, kun museon kuva-arkisto alkaa kesän järjestelyurakan jäljiltä olla mallillaan ja museon näyttelyt on purettu ja suljettu odottamaan ensi kesää, alkaa myös minun pestini kesätutkijana Mäntyharjussa olla lopuillaan.

Kolme kuukautta on mennyt yhdessä hujauksessa. Kun toukokussa aloitin, Mökkielämää-näyttelyä vasta valmisteltiin. Nyt näyttely on jo sulkeutunut. Ensimmäisellä työviikollani pääsin myös mukaan järjestämään koululaispäivää Mäntyharjun alakoululaisille. Silloin koulujen kesälomat olivat vielä edessäpäin ja nyt viimeisinä työpäivinäni työmatkalla on taas tullut vastaan runsaasti syyslukukauden aloittaneita oppilaita.

Iso-Pappilan näyttelyt sulkivat ovensa viikko sitten.

Mennyt kesä on ollu oikein antoisa. Pienessä museossa pääsee osallistumaan monenlaiseen tekemiseen ja juuri työn monipuolisuus on pitänyt mielenkiinnon ja motivaation yllä alusta loppuun. On ollut monenmoista tapahtumaa aina kesäkauden avauksesta museoiltaan. Vaikka suurimman osan ajasta olenkin viettänyt kuvakokoelmien parissa, on ollut mukavaa välillä päästä Iso-Pappilaan myymään lippuja ja kuulemaan museossa vierailleiden näkemyksiä kesän näyttelystä. Hauskaa on ollut myös kesän mittaan kirjoitella tänne ja päivittää omalta osaltani museon muita viestintäkanavia, kuten Instagramia, Facebookia ja Twitteriä.

Kiitokset kaikille kesän aikana museossa käyneille ja museota seuranneille. Hyvää syksyn alkua!

Susanna Helminen

Onnea ja ystävyyttä - elämää sadan vuoden takaisessa kirkonkylässä

Maija Guseff 12-vuotiaana mäntyharjulaisena.
Kuva Helga-Meri Mantereen omista arkistoista.

Helga-Meri Mantere kertoi viikko sitten järjestetyssä Iso-Pappilan museoillassa Maija Guseffista (myöh. Juvas), joka tuli aikuisiällä tunnetuksi kansanperinteen tutkijana ja Suomen ensimmäisen steinerkoulun perustajana. Maija oli Mantereen täti, ja koska Mantereen oma äiti kuoli tämän ollessa vielä lapsi, Maijasta tuli veljentyttärelle läheinen, melkein kuin toinen äiti. Mantere on kirjoittanut tätinsä Maija Juvaksen ja äitinsä Astrid Reposen elämästä Vapauden taju -nimisen teoksen, johon hänen museoillan esityksensäkin perustui.

Mantere keskittyi museoillassa Maijan Mäntyharjussa 1910-luvulla viettämiin onnellisiin lapsuusvuosiin. Erityisesti metsien ja järvien läheisyys teki elämästä rikasta. Maijalla oli esimerkiksi tapana tehdä retkiä lähimetsiin muilta salaa. Vielä vuosienkin päästä Maijan mieleen nousivat Mäntyharjusta juuri maisemat ja luonto. On kuvaavaa, että hän mainitsi yhdeksi tärkeimmistä lapsuusmuistoistaan Mäntyharjun lumisessa metsässä hiihtoretken lomassa tapahtuneen kohtaamisen hömötiaisen kanssa.

"Minun lapsuuteni huomattavampia tapahtumia oli  varmaan se, että kerran hiihdin yhden  koivun oksan ali ja eräs hömötiainen seisoi oksalla ja hakkasi ja hakkasi ateriansa kuorta, eikä lentänytkään tiehensä. Pieni, elävä ja pyöreä lintu toimitti askareitaan minun pääni vieressä ja välillä nosti päästä ja viskasi minuun nopean katseen. Minä seisoin hiljaa ja olin äärettömän onnellinen."

Maija oli sisarussarjansa kuudesta lapsesta toisiksi nuorin. Mäntyharjun vuosina useimmat isosisarukset olivat jo siirtyneet opiskelemaan muille paikkakunnille ja Maija sai pikkuveljensä Kaarlon kanssa nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta. Oman osansa Mäntyharjussa vietetyn ajan auvoisuuteen toi myös kirkonkylän tiivis yhteisö. Ystäviä ja ikätovereita oli aina lähellä. Erityisen läheisiä ystäviä Maija oli Kivelässä asuneen Aino, eli Anni, Cantellin (myöh. Kantele) kanssa.

Bertha Cantell tyttäriensä Annin ja Toinin kanssa.
Kuva Cantellien omista arkistoista.

Mäntyharjussa vietetyt vuodet päättyivät Maijan isän, Leodor Guseffin, kuolemaan. Elämä kääntyi päälaelleen. Guseffien perheen lisäksi myös koko muu Suomi eli kriisin hetkiä, kun vuonna 1918 käytiin sisällissotaa. Pian sodan päätyttyä perhe jätti Mäntyharjun taakseen ja muutti Helsinkiin. Sopeutuminen pääkaupungin elämänmenoon ei kuitenkaan ollut Maijalle alkuun ollenkaan helppoa. Kaupunki tuntui Mäntyharjun jälkeen kohtuuttoman suurelta, eikä Maijalle tärkeä luontokaan ollut samalla tavalla läsnä. Tilanteen teki entistä ikävämmäksi se, että Maijan täytyi jättää rakas, sekarotuinen koiransa Tessu asumaan ystävänsä Ainon luokse Mäntyharjuun. Se kun oli jo ehtinyt tottua maalaiselämään.

Pientä helpotusta ikävään toi se, että Maija pääsi vielä käymään Mäntyharjussa talvella 1919. Ainon perhe, Cantellit, kutsui Maijan tuolloin luokseen viettämään joululomaa. Maija pääsi pitkästä aikaa näkemään paitsi rakkaan ystävänsä, myös koiransa Tessun. Vaikka Maijan lähdöstä oli tuolloin kulunut jo yli vuosi, Tessu muisti tämän yhä ja kulki Maijan perässä koko vierailun ajan. Aivan pelkkää lomaa vierailu ei kuitenkaan ollut, vaan Maija sai äidiltään myös tehtävän hoitaakseen - hänen piti tuoda Mäntyharjusta mukanaan jauhoja ja voita. Sisällissodan loppumisesta ja Suomen itsenäistymisestä oli vielä varsin vähän aikaa ja erityisesti pääkaupungissa oli pulaa ruokatarpeista.

Helga-Meri Mantere puhui Iso-Pappilan museoillassa.

Myöhemmin Maija päätyi Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Yliopistossa hän tutustui Helga-Meri Mantereen äitiin, Astrid Reposeen, joka puolestaan päätyi naimisiin Maijan veljen, Martti Guseffin kanssa. Ilmeisesti yhteys Aino Cantelliin katkesi näinä myöhempinä vuosina etäisyyden myötä.

Mantereen museoillan esitys kokosi Iso-Pappilan saliin parisenkymmentä Mäntyharjun historiasta kiinnostunutta kuulijaa. Paikalla oli myös Aino tai Anni Cantellin sukulaisia. Kohtaaminen oli iloinen yllätys sekä Mantereelle että Cantelleille. Sadan vuoden takaisten ystävysten sukulaiset kohtasivat samoissa Mäntyharjun kirkonkylän maisemissa, joissa Maija ja Aino aikanaan viettivät aikaa yhdessä.



Maija Juvaksen tutkijaparin ja Mantereen äidin, Astrid Reposen, metsäsuomalaisten parista keräämään esinekokoelmaan perustuva näyttely Finnskogar - Metsäsuomalaiset on avoinna marraskuun alkuun saakka Kansallismuseossa. Myös Maijan ja kenttämatkoilla mukana olleen Helmi Helmisen ottamia valokuvia on esillä näyttelyssä.

Susanna Helminen

Vilkkaan mökkikesän summausta

Mäntyharjun museon Mökkielämää-näyttely sulki ovensa sunnuntaina viimeisen aukiolopäivän päätteeksi. Vierailijoita riitti aina viime minuuteille saakka.

Mennyttä kesää ei pitkään ehditty jäädä tunnelmoimaan näyttelyn keskelle, sillä tila piti raivata tyhjäksi tulevan Mäntyharjun kuvataideyhdistyksen vuosinäyttelyn tieltä. Purkaminen alkoi heti maanantaiaamuna helteisissä tunnelmissa. Iltapäivällä urakka alkoi jo olla voiton puolella.

Mökkielämää sai paljon kiitosta nostalgisuudestaan.

Runsaasti tavaraa kannettiin varastoihin odottamaan tulevia kesiä ja lainassa olleita näyttelyesineitä kerättiin palautettaviksi oikeille omistajilleen. Näyttelytaulut irrotettiin ripustuskoukuistaan ja pakattiin silkkipaperiin odottamaan mahdollista tulevaa käyttöä. Kenties jo ensi kesänä tarjoutuu tilaisuus palata mökkinäyttelyn pariin ainakin joiltain osin.

Viileästä kesästä huolimatta Iso-Pappilan näyttelyssä kävi runsaasti porukkaa. Museolla oli tavallista vilkkaampi kesä, vaikka vuoden 2011 Loma-asuntomessujen edesauttamiin ennätyslukemiin ei päästykään. Kävijöitä riitti jopa viime vuotta runsaammin.

Lelujunan perspektiivi lastenhuoneen näyttelyn purkuun.

Suuret kiitokset kaikille Iso-Pappilassa kesän aikana käyneille! Kiitokset myös näyttelykäyttöön kuviaan ja muistojaan jakaneille mökkiläisille, yhteistyökumppaneillemme, Suur-Savon Sähkölle ja Mäntyharju-Seuralle, sekä muille Mökkielämää-näyttelyn toteuttamisessa mukana olleille! Ilman teitä ei olisi ollut koko näyttelyä.

Navetta, väentupa ja riihi ovat avoinna yleisölle vielä Valoa yössä -tapahtumassa tulevana lauantaina. Päärakennuksen näyttelyn osalta palataan asiaan taas ensi kesänä!

Ruisleipä säilyi pirttipöydällä ehjänä koko kesän. Näyttelyn purku osoittautui sille kuitenkin kohtalokkaaksi.

Kesäamanuenssi Susanna Helminen


Kulttuurisihteerin summausta museokesästä  jatkoksi...


Huvila- ja mökkihistoria museolla tiivisti jälleen yhden jakson Mäntyharjun kotiseutuhistoriaa. Näyttelyn lisäksi saimme saimme lähes 6000 kappaleen kuva-arkiston järjestykseen sekä kuvaluettelot kopioitua nohevien kesätyöntekijöiden toimesta sähköiseen muotoon. Kuvien etsintä tulee helpottumaan huomattavasti tulevaisuudessa. Kesän aikana olemme lisäksi huoltaneet ja siistineet näyttelytiloja. Myös tulevan kesän näyttelysuunnitelmat on aloitettu. Iso-Pappilan alue oli tapahtumien keskipisteessä, sillä Kake Randelinista kertova Kielletyt tunteet -musiikkinäytelmä pappilanparvella keräsi yli 11 000 kävijää. Museo ja kulttuuripalvelut järjesti myös omia tapahtumia museoalueella Mäntyharjun kesäkuisesta kesänavauksesta museoiltaan viime viikolla. Valoa yössä lepattelee vielä lauantaina 15.9. klo 18 alkaen.

Mäntyharjun museo oli myös Museokortti-museo. Ilahduttavan moni museokortillinen poikkesi  - osa jopa huristeli viitostieltä Mäntyharjuun vain saadakseen käyttää Museokorttia. Mikkelin seutuhan on Museokortin suhteen musta aukko, sillä  Etelä-Savossa Musekortti käy maksuvälineenä Iso-Pappilan lisäksi vain Metsämuseo Lustossa ja Maakuntamuseo Riihisaaressa. Kaiken kaikkiaan museokortteja on jo myyty yli 18 000 kappaletta. Ainakin Mäntyharjun osalta Museokortti on madaltanut toivotusti kynnystä vierailla museossa. Muutama uusi Museokorttikin myytiin Mäntyharjussa.

Kiitos kävijöille. On hienoa, että vuosi vuodelta saamme uusia museon ystäviä. Ensi kesän näyttelyteema paljastetaan lähiaikoina.

Kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky

Museo auki vielä tämän viikon

Mäntyharjun museossa on tänä kesänä ollut näytillä kunnalle tuiki tärkeää mökkiläisyyttä käsittelevä Mökkielämää-näyttely. Mäntyharju on yksi Suomen suosituimmista mökkikunnista ja loma-asukkaiden myötä kunnan asukasluku miltei tuplaantuu kesäisin.

Iso-Pappilan päärakennuksessa on tänä kesänä ollut esillä Mökkielämää-näyttely.

Museon kesän kävijöistäkin mökkiläiset ovat muodostaneet merkittävän osan. Paljon on käynyt myös paikkakuntalaisia ja lomamatkailijoita. Museoalan tämän kesän uutuus, Museokortti, on tuonut Iso-Pappilaan uuden kävijäryhmän. Kortti on madaltanut museossa käynnin kynnystä. Koska kortilla pääsee sisään ilmaiseksi, käymään saatetaan poiketa hetken mielijohteesta.

Muun muassa pirttipöydän esineistö on herättänyt museokävijöissä paljon muistoja.

Mökkielämää-näyttely on saanut kävijöiltä paljon kiitosta. Moni on yllättynyt siitä, kuinka tasokasta tarjontaa paikallismuseosta löytyy. Paljon on kiitelty myös näyttelyn, erityisesti näyttelyesineiden, nostalgisuutta. Muoviset ruokailuastiat, pallogrilli ja matkailuviirit tuovat mieleen lapsuuden kesät.

Myös näyttelyyn kuuluvat mökkiteemaiset valokuvat ovat saaneet näyttelyssä vierailleiden muistot heräämään. Paljon on pohdittu, että noinhan meilläkin tehtiin. Näyttelyn kuvat onkin valittu mökkiperinnekeräyksen sadosta tarkoituksella sillä ajatuksella, että vastaavia kuva-aiheita löytyy miltei kenen tahansa mökkialbumista.

Mökkielämää-näyttelyssä on esillä paljon mökkiläisten omia

valokuvia. Vasemmalla tiskausta mökkirannassa vuonna 1975.

Ylhäällä saunan portaiden uusimista vuonna 1996. Mökki-

perinnekeräyksen satoa, Pöllinsaaren mökkialbumi.

Mökkielämää-näyttely ja myös kaikki muut Iso-Pappilan museokohteet ovat avoinna vielä tämän viikon, sunnuntaihin 9.8. saakka. Siispä nyt kipin kapin käymään, jos et jo ole ennättänyt!

Torstaina museoon voi piipahtaa tavallista myöhempäänkin, sillä silloin vietetään museoiltaa. Näyttelyiden lisäksi illan ohjelmaan kuuluu Meri-Helga Mantereen pakinahenkinen luento sata vuotta sitten Mäntyharjussa asuneesta Maija Guseffista ja teatteriseurue Piin Kari Hotakaisen tekstiin perustuva esitys, Finnhits - lähtee ku purkka tukasta. Museo on torstaina auki aina iltakahdeksaan asti.

Susanna Helminen

Kuva-arkiston kuulumisia

Kesä lähestyy loppuaan ja illat pimenevät syksyä kohden mentäessä. Samalla museon kuvaprojekti alkaa hiljakseen saavuttaa päätepisteensä, ainakin tämän vuoden osalta. On aika korjata sato ja katsoa, mitä kesällä on saatu aikaan.

Tiedot museon luetteloiduista kuvista on talletettu viiteen valokuvaluetteloon.

Kun työ toukokuussa saatiin aluilleen, tiedot museon kokoelmiin kuuluvista luetteloiduista valokuvista löytyivät ainoastaan viidestä 1970-luvulla muodostetusta valokuvaluettelosta. Käytännössä tämä tarkoitti mustekynällä tehtyjä muistiinpanoja sidotuissa muistikirjoissa. Muuten hyvä, mutta yksittäisen kuva-aiheen etsiminen noin 5600 luetteloidun valokuvan joukosta luetteloita selailemalla on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Luetteloiden tietoja on kesän mittaan siirretty sähköiseen muotoon.

Kesän alkajaisiksi otettiin käyttöön vanha kunnon Excel ja tehtiin taulukko. Taulukkoon luotiin valokuvaluetteloihin kirjattuja kenttiä vastaavat sarakkeet. Tulevaisuutta silmällä pitäen käyttöön otettiin myös muutama lisäkenttä. Kesän mittaan Iso-Pappilassa on sitten siirretty kuvatietoja sähköiseen muotoon aina, kun näyttelyssä on ollut hiljaisempi hetki. Työ on edistynyt mukavasti ja nyt jo noin kaksi kolmesta museon luetteloidusta kuvasta löytyy taulukosta. Yksin tämä uudistus helpottaa yksittäisten kuvien löytämistä kokoelmista merkittävästi.

Entäs sitten, kun taulukosta on löydetty etsitty kuva vaikkapa Iso-Pappilan päärakennuksesta sadan vuoden takaa. Kuvan numero on selvillä, mutta nyt pitäisi löytää itse valokuva. Vielä toukokuussa museon kuva-arkistot olivat siinä määrin epäjärjestyksessä, että yksittäisen kuvan löytäminen pelkän kuvanumeron perusteella olisi ollut työn ja tuskan takana. Kesän aikana on kuitenkin laskeuduttu arkistoon ihan konkreettisesti ja laitettu kuvat järjestykseen. Kuvien etsiminen on välillä vaatinut aikamoista salapoliisin työtä ja kärsivällisyyttä. Nyt on kuitenkin koossa melko hyvä käsitys siitä, mitä kaikkea arkistojen kätköistä löytyy.

Kuvia on järjestämisen ohella pakattu arkistokelpoisiin kuoriin.

Kuva-arkistojen saattaminen suunnitelmalliseksi osaksi Mäntyharjun museon toimintaa on saatu kesän kuluessa hyvään alkuun. Yksi projektin tavoitteista oli muodostaa hallinta- ja tallennussuunnitelma muutama vuosi sitten tehdyn kokoelmapoliittisen ohjelman tueksi. Tuo tavoite on pian saavutettu, joten vaikka työnsarkaa riittää tulevillekin vuosille, nyt on ainakin selvää, miten arkiston kanssa toimitaan jatkossa.

Kesään on kuulunut lukemattomien kuvien läpikäymistä.

Toivo elää senkin suhteen, että Mäntyharjun museossa voitaisiin joskus hamassa tulevaisuudessa ottaa käyttöön sähköinen kokoelmanhallintajärjestelmä, jonka avulla valokuvat saataisiin myös yleisön nähtäville. Luettelointitietojen sähköiseen muotoon saattamisesta on hyötyä myös tätä tavoitetta silmällä pitäen. Kaiken kaikkiaan kesän aikana on tehty paljon tärkeää pohjatyötä museon kuva-arkiston käytettävyyden eteen. Tästä on hyvä jatkaa.

Susanna Helminen, kesätutkija

Mäntyharjulainen henkilötarina sadan vuoden takaa yllättää

Mäntyharjun museon museoillassa kuullaan torstaina 6. elokuuta klo. 17.00 alkaen kirjailijavieras Meri-Helga Mantereen esitys Maija Guseffista. Maija eli tärkeät lapsuusvuotensa Mäntyharjun kirkonkylässä sata vuotta sitten. Hänen isänsä oli Mäntyharjun kihlakunnan tuomari Leodor Guseff. Äiti Hanna os. Levander kuului nuorena naisena Minna Canthin kirjalliseen salonkiin Kuopiossa. Maija oli toiseksi nuorin Guseffin kuudesta lapsesta. Perhe muutti Mäntyharjusta Helsinkiin vuonna 1918 ja otti myöhemmin sukunimen Juvas.

Maijasta tuli 1920-luvulla ja 1930-luvun alussa merkittävä murteiden ja kansaperinteen tutkija. Hän toimi niin ikään aikansa laajalevikkisimmän kulttuurilehden toimittajana yhdessä Kersti Bergrothin kanssa. Sittemmin hän johti Suomen ensimmäisen steinerkoulun perustamista heti sotien jälkeen ja 1950-luvun alussa. Nykyinen yli tuhannen oppilaan Rudolf Steiner -koulu perustettiin vuonna 1955.

Maija Guseff 12-vuotiaana vuonna 1917.

Maija Guseff on viime joulukuussa ilmestyneen Vapauden taju -nimisen kirjan toinen päähenkilö. Kirjan kirjoittaja ja museoillan esiintyjä Meri-Helga Mantere on taiteen lisensiaatti, Aalto-yliopiston taiteen ja suunnittelun korkeakoulun eläkkeellä oleva lehtori ja Maija Guseffin veljentytär.

Mantereen kirjan toinen päähenkilö on Astrid Reponen. Hän oli Maija Juvaksen tutkijatoveri ja matkakumppani Suomen kylillä ja Ruotsin metsäsuomalaisten parissa. Sanakirjasäätiön toimesta pyrittiin 1930-luvulla täydentä
mään Lönnrotin ja muiden varhaisten perinnetutkijoiden työtä, kun ikivanhaa tietoutta oli vielä tavoitettavissa. Astrid Reponen meni naimisiin Maija Guseffin veljen, toimittaja Martti Guseffin kanssa. Kun perhe muutti nimensä Guseffista Juvakseksi, Astrid alkoi käyttää nimeä Reponen-Juvas.

Astridin kansatieteellinen tutkimusmatka Ruotsin Värmlannin metsäsuomalaisalueelle tuotti Suomen Kansallismuseolle merkittävän 130 esineen kokoelman. Se on ollut viime joulukuusta asti esillä Kansallismuseon tunnelmallisessa Metsäsuomalaiset - Finnskogar -näyttelyssä, joka sulkeutuu 16. elokuuta. Astrid Reponen-Juvas esitellään näyttelyssä myös henkilönä. Maija Juvas sekä seurueen kolmas merkittävä matkatoveri metsäsuomalaisten parissa, Helmi Helminen, saavat myös osansa näyttelyn merkittävinä taustahenkilöinä ja monien näyttelykuvien kuvaajina.

Mäntyharjun museon museoillan luento, jota Meri-Helga Mantere haluaa itse kutsua pakinaksi, keskittyy Maija Guseffin Mäntyharjun vuosiin, joiden lopulla Guseffien, kuten kaikkien suomalaisten, elämä vaihtui muutosten, kriisien ja epävarmuuden vuosikymmeniksi.

Vai että Ibiza?

Hesarin viime torstain otsikon Mäntyharju Savon Ibizana -vertaus on saanut monet hymyilemään vinoon. Missä on Mäntyharjun hiekkarannat, house- ja trancemusiikkiklubit ja homokulttuuri? Hymähtelijät eivät ehkä ole tulleet ajatelleeksi, että biletysmaineen takana Ibiza on ollut ja on edelleenkin paljon enemmän. Näiden paikkojen yhteisiä nimittäjiä etsiessä joutuu kulkemaan hieman kauemmas tästä päivästä ehkä vajaan sadan vuoden päähän. 

Tuolloin Ibiza oli luonnonkaunis ja vaikeasti lähestyttävä paikka, kuten oli Mäntyharjukin. Luonnonkauneus, valo ja kulttuuri ovat kuitenkin olleet tekijöitä, jotka ovat houkutelleet saarelle kulkijoita, matkailijoita ja asukkaita jo paljon ennen massaturismin ja bilesaaren mainetta. Myös Mäntyharjussa paikan henki kiehtoi. Aikoinaan etenkin nuorten ylioppilaiden tapana oli viettää kesiään kiertämällä Suomea ja kyläilemällä sukulaispaikossa. Jo tuolloin solmittiin tuttavuuksia, tutustuttiin ahkerasti ympäristöön, jäipä ehkä jollekin ajatuksiin jopa mielitietty.  Tästä syystä ehkä myös huvilanpaikan etsiminen alkoi Mäntyharjusta.

Viki Saloheimo ystävineen vuonna 1913. Viki Saloheimo kiintyi jo lapsena ja nuorena Mäntyharjun maisemiin ja rakensi myhemmin myös kesäpaikan Siirlahden rannalle.  Kuva: Mäntyharjun museon arkisto

1960-70-luvulla Ibizan kansoitti Francon hallinnon ahdasmielisyyttä pakoon pyrkinyt kukkais- eli hippikansa. Ibiza sai lisänimen pitkätukkien saari. Mäntyharjussa näkyi myös pitkätukkia, mutta ei hippejä  vaan maaseutujuuriaan kaipaavia ensimmäisen polven kaupunkilaisia.  Tilaisuuden koittaessa ja varallisuuden salliessa oma paikkaa alettiin etsiä Mäntyharjun järvien rannoilta. Ei ihme, että mökkiläispitäjän maine kasvoi sillä kolmen vuosikymmenen aikana Mäntyharjuun rakennettiin yli 3000 kesäasuntoa.  Monesta pääkaupunkiseutulaisesta on täytynyt tuntua, että koko Uusimaa siirtyy lomanviettoon juuri Mäntyharjulle.

Nykyisen bilemaineensa vuoksi Ibizan toinen olemus on jäänyt noteeraamatta.  Ibiza on Unescon maailmanperintökohde sekä kauniin monimuotoisen luontonsa että historiallisten nähtävyyksien ansiosta. Mäntyharjussa on omat kulttuuri- ja luontovahvuutensa, järvimaisemansa ja oma valonsa. Nämä elementit ovat saaneet myös vapaa-ajan asukkaat kiintymään paikkakuntaan ja tuntemaan paikan hengen.  

Ibiza oli monen taiteilijan asuinpaikka ja inspiraation lähde. Mäntyharju inspiroi myös.  Arkkitehti Eliel Saarinen löysi  sadan markan rahan kuvitukseen maiseman Mäntyharjusta.  Rahassa kuvattu niemi näkyy kuvan yläreunassa. Kuva: Mäntyharjun  museon mökkiperinnekeräys Pulkanrannan huvila-albumi

Jokainen bilettäköön omalla tavallaan.  Kenelle riittää torikahvit ja munkit, kenelle kesäteatterinäytös. Kyllä Mäntyharjun mökkilaitureilla jytkyy myös trance bluetoothkaiuttimista ja vanhoissa transitoriradioissa soi humppa.  

Mäntyharju on enemmän ja niin on Ibizakin!

Päiväkahvit luonnon helmassa Kuva: Mäntyharjun museon arkisto

Mäntyharjun museossa Iso-Pappilassa on esillä Mäntyharjun mökkiläishistoriaa ja huvilakulttuuria. Museo on avoinna sunnuntaihin 9.8. saakka päivittäin klo 11-17. Tule tekemään omat päätelmäsi. 

-kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky

Kierrätyselämää Mäntyharjun museossa

Tämä kesänä museossamme vietetään  mökkielämää kultaiselta kuusikymmentäluvulta tähän päivään ja tulevaisuuteen. Talvella pohdimme kiivaasti, miten voisimme kuvittaa Mökkielämää -näyttelyämme, sillä oma museon kokoelma ulottuu pääasiassa viime vuosisadan vaihteen maatalousesineisiin. Edellisvuoden 1900-luvun alun huvilaelämää –interiööreihin löytyi yllättävän paljon esineistöä omasta museokokoelmasta  ja huvila-asukkaat ystävällisesti lainasivat  loput. Viimeistään 1990-luvulle tultaessa 1960- 1970 luvun mökkiesineistä tuli yhtäkkiä inhokkeja sisustuksessa ja tavaraa heitettiin surutta kaatopaikalle.   Tänään 1960-70 luku on jälleen haluttua retroa ja  sitä  säilytettään tiukasti kodin vitriineissä camp-hengessä muistona jostain kadonneesta ja värikkäästä.   Näyttelyä rakennettiin pienellä budjetilla,  joten  tänään melko arvokkaiden retrotavaroiden ostaminen ei tullut kysymykseenkään.  Toisaalta näyttelyn kuvittamista helpotti se, että mökkiläisyyskausi Mäntyharjussa on pitkä ja mökit harvoin edustavat yhtä vuosikymmentä. Kerroksellisuus  oli siis avain näyttelyn interiöörien rakentamiseen.

Koira on pullopiilo. Suosittu mökkituliainen 1970-luvulla. Millaista juomaa teillä piiloteltiin koirassa?

Mistäpä löytyy kerroksellisuutta –no paikallisesta kierrätyskeskuksesta!  Mistä löytyy hyvää palvelua ja auttamisen halua –no kierrätyskeskuksesta.  Mäntyharjun kierrätyskeskus keräsi esineitä toimittamamme listan mukaan pitkin talvea  ja  näyttelyn rakentamisen koittaessa meillä oli suurin piirtein alkuperäisten ideoiden mukaiset esineet koossa.  Kaikkein hienointa on se, että näyttelykauden jälkeen voimme palauttaa  esineet takaisin kiertoon värittämään ehkä jonkun muun elämää.

Nötköttikeittoa tarjolla

Mäntyharjun kierrätyskeskus innostui myös museon heittämästä  ideasta sisustaa museon kesähuussi. Annoimme vapaat kädet. Ajatus suunnitteluun lähti siitä, millaista esineistöä kiertoon tulee runsaasti ja toisaalta millaiselle esineelle ei ole niin paljon menekkiä. Aiheeksi valikoitu matkat ja matkamuistot. Näyttelyn nimeksi tuli "Muisto matkasta". Tämähän sopi kesän näyttelyteemaan mahtavasti, sillä 1970-luvulla mökkeilyn kilpailijaksi nousivat autoilu ja seiväsmatkat. Kesähuussista löytyykin matkamuistoja kotoisesta Lapista että kaukomailta.

Muisto matkasta ja kierrätyskeskuskuksen Teija Tarvainen ja viimeistelyä vailla  valmis kesähuussi

Käykääpä ihmiset tutkimassa aarteita sekä museolla että myös kierrätyskeskuksessa

-kulttuurisihteeri-