Nyt toivotus hyvän joulun...

Joulukiireet, joululahjat, joulusiivous, joulustressi? Ei vaan joulupaussi, joulurauha, jouluhuili ja joulumieli! Toivotan hyvää joulua kaikille. 

Pienet panostukset museoon poikivat

Museoon ja kulttuurimatkailun panostaminen kannattaa; uuden Vaasan Yliopistossa valmistuneen Museoiden taloudellinen vaikuttavuus -tutkimuksen mukaan jokainen museokävijä kasvattaa lähialueen taloutta 32-42 eurolla.  Summa on keskiarvo, johon on laskettu mukaan eri tyyppiset museoasiakkaat: paikkakuntalaiset, päivämatkalaiset ja hotelleissa yöpyjät. Suomalaisissa museoissa vieraillaan vuodessa reilut viisi miljoonaa kertaa. Kerrannaisvaikutukset huomioiden ne tuottavat ympäristöönsä satoja miljoonia euroja. Ulkomaalaisten matkailijoiden osuus tästä summasta on noin 70-90 miljoonaa euroa. Se voidaan rinnastaa vientituloon.

Museon vaikutus on enemmän kuin pääsylipputulot…

Mitäpä tämä sitten tutkimus kertoo pienen  mäntyharjulaisen paikallismuseomme Iso-Pappilan merkityksestä aluetalouteen?  Yksinkertaistettuna sen, että  kunnan museotoimintaan kohdistamat ”kokonaismenot”  tulevat  kesäisin takaisin matkailutulona yli nelinkertaisesti. Kolmen viime kesän keskimääräisen kävijämäärän mukaan laskettuna museon pienet panostukset tuovat aluetalouteen  noin 110 000- 150 000 e/ kesä.  Tässä ei ole vielä mukana Miekankosken uittomuseon tai  Korsumuseon  kävijöiden vaikutus. Taidekeskus Salmela ei varsinaisesti ole museo,  mutta varmasti hyvin rinnastettavissa  tutkimuksen tuloksiin.  Salmelan toiminta tuo aluetalouteen ainakin  1 250 000 e euron tulot, ehkä enemmänkin.

Museo mukana pyörittämässä aluetalouden rattaita….

Matkailuala kasvaa sekä Suomessa että muualla maailmassa muuta taloutta nopeammin. Kulttuuri- ja luontomatkailu  ovat nousevia trendejä.  Kulttuuriympäristöllä on merkittävä osuutensa matkapäätösten synnyssä. Museot vaikuttavat olennaisesti kulttuurimatkailun kasvumahdollisuuksiin. Ne ovat monille matkailijoille tärkeitä matkakohteita ja luovat mahdollisuuksia matkailualan kasvulle.  Hyvin hoidettu museo on  imagotekijä,  matkailullisesti museo lisää paikkakunnan tunnettavuutta ja vahvistaa paikallista identiteettiä.

Lue koko tutkimus  

museoliitto.fi/doc/MuseoidenTaloudellinenVaikuttavuus.pdf

Idyllinen matkailukohde

Kulttuurisihteeri- ja matkailuvastaava Anu Yli-Pyky

Pienistä murusista kokonaisuus -mökkimuistot talteen

Mökkiperinteenkeräys on vauhdissa.  "Ei minulla nyt niin ihmeellisiä juttuja ole -ihan tavallista mökkielämää vietettiin".  "Ei mökkiä kauheasti sisustettu, kodista tuotiin vanhoja huonekaluja, jotain ehkä ostettiinkin." "Kirjoja ja lehtiä oli mukava lukea sadeilmalla".  Pienistä tiedonmurusista muodostuu kokonaisuus. Kun niitä murusia saadaan tarpeeksi tiedämme,  mitä kuului "aivan tavalliseen  mökkielämään" tai mikä oli esim. 1960-luvun mökkiesine, joka oli hankittava mökille tai millaisista kirjoista ja lehdistä koostui sadepäivän mökkikirjasto.

Jokaisen muistot ovat tärkeitä ja vääriä muistoja ei ole. Älä suhtaudu  perinteenkeräykseen kuitenkaan liian juhlallisesti; Tarkoituksena ei ole, että jokainen mökkiläinen tuottaa romaanin mökkielämästä, ei edes novellia tarvitse kirjoittaa. Kirjoita ylös päällimmäinen mökkimuistosi ja suurpiirteinen ajankohta,  mihin ajankohtaan muisto liittyi.  Valokuvat kertovat paljon ja niitä olisi mukava saada kesänäyttelyn käyttöön.

Muistelepa vaikka millainen oli normaali mökkilomapäivä? Saiko mökillä nukkua lapsena niin pitkään kuin halusi?  Oliko mökillä esim. sama työnjako kuin kotona? Millainen oli tyypillinen mökkiruoka? Oliko ruoka samaa kuin kotona ja oliko joitain sellaista ruokaa, jota valmistettiin ja syötiin vain mökillä?

Mökillä paistettiin usein makkaraa grillissä.

Muistelua voi tehdä vaikka  tähän tapaan,  "Muistan että mökillä syötiin usein makkaraa sekä kalaa. Lapset hastrasivat järvestä  ongella saatuja pikkukaloja nuotiolla tai takassa.  Jossain vaiheessa mummon viinimarjamehu ei enää maistunut,  vaan piti saada kaupasta ostettua Rymd-mehua. Rymd-mehu oli pussissa olevaa jauhetta tai rakeita,  jota sekoitettiin veteen. Varmaan 1970-luvun tuote, joka aika pian sitten hävisi kaupasta. (Onneksi!).   Muistan, että viikonloppulomalla viimeistään sunnuntaina kahvimaito oli jo hapanta, koska jääkaappia mökillä tuolloin ei ollut.  Kylmäsäilytys tapahtui maitotonkasta tehdyssä maakellarissa (jonne myös aika usein eksyi hiiri).  Muisto Mäntyharjun mökiltä 1970-luvun alusta. 

Onko sinulla vastaavia muistoja? Kaikki vain rohkeasti muisteluun mukaan.  Omasta mielestä vähäpätöinen muisto saattaa olla se tärkeä kokonaisuuden kannalta. Muistoja voi laittaa myös tämän blogin kommettilaatikon kautta. 

Mäntyharjun kunnan nettisivuilta löytyy perinnekeräyslomake, jonka kautta muistoja voi myös jättää.  Jotkut ovat olleet huolissaan myös yksityisyyden säilymisestä. Tästä ei ole huolta. koska nyt etsimme suurta kokonaisuuta, näyttelyn rakentaminen on sitten erikseen ja senkin voimme tehdä niin, että muistelijan henkilöllisyys ja mökkipaikka pysyy tuntemattomana. 

Muistosi on tärkeä! 

Itsenäisyyspäivä perinteitä kunniottaen

Etsin itsenäisyyspäivään liittyviä kuvia Mäntyharjun museon kuva-arkistosta. Varsinaisia itsenäisyysjuhlintakuvia en harmikseni löytänyt, mutta kuvia katsellessani mietin, että vaikka monet asiat ovat muuttuneet, jotkut asiat ovat ja pysyvät.

Huomenna Mäntyharjun kunnan ja seurakunnan yhteisessä itsenäisyyspäiväjuhlassa esiintyy tänä vuonna  120 vuotta täyttävä Mäntyharjun Nuorisoseuran torvisoittokunta (kuten kuva-arkisto tiedoissa on ilmaistu). Nykyään orkesterin nimi on Mäntyharjun soittokunta. Soittokuntamme on siis vanhempi kuin itsenäinen Suomemme. On hienoa, että Soittokunta on edelleen mukana juhlinnassa.

Torvisoittokunnan harjoitukset  Nuorsirseurantalolla 1900-luvun alkupuolella. Kuva: Mäntyharjun museo

Mäntyharjun tämän vuoden itsenäisyyspäivän juhlassa esiintyvät myös Mäntyharjun Virkistyksen tanssiryhmä Cocoa. Naisvoimistelulla on myös pitkät perinteet; 35 vuotta sitten Mäntyharjun Virkstys täytti jo 60 vuotta. 6.11.19880  juhlittiin naisvoimistelun 30 vuotisjuhlia.  

Kuva  Hannu Heiliö.  Mäntyharjulaisen naisvoimistelun 30-vuotisjuhla 6.11.1980. Mäntyharjun museon kuva. 

Itsenäisyyspäivänä kunnoitetaan sankarivainajia laskemalla seppele Sankarihaudalle jumalanpalveluksen jälkeen.

Nestor Kuvisen kuva 1940-luvulta. Sankarihaudalla  ei vielä ollut muistomerkkiä. Kuva: Mäntyharjun museo

Tervetuloa siis juhlimaan Suomen itsenäisyyttä perinteisissä merkeissä.  Tässä vielä tämän vuoden itsenäisyyspäivän kulku Mäntyharjussa.  

Itsenäisyyspäivän juhlaohjelma 2013 Lukion Kulttuurisalissa.  Tervetuloa! 

Jokainen voi pitää itsenäisyyspäivän perinteitä yllä ja toki luoda niitä myös itse.  Minusta  on edelleen hienoa sytyttää ikkunalle kaksi sinivalkoista kynttilää itsenäisyyspäivän iltana.  Nykyään tapa on melkein unohtunut.   Varmaksi ei tiedetä, mistä kynttiläperinne on saanut alkunsa. Yhden käsityksen mukaan kynttilöiden poltto juontaa juurensa Ruotsin valtakunnan ajoilta. Tuolloin kynttilät sytytettiin ikkunoille kuningasperheen merkkipäivinä tai kuninkaiden vieraillessa Suomessa. Suomen suuriruhtinaskunnan aikana kynttilöitä poltettiin keisariperheen kunniaksi. Sortovuosina kynttilöitä alettiin polttaa J. L. Runebergin päivänä 5.2. vastalauseena venäläistämistä vastaan. Vakituinen perinne kynttilöistä ikkunalaudalla tuli kuitenkin vasta vuonna 1927, kun Itsenäisyyden liitto kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän illaksi 18–21. Nykyään kynttilöiden poltto lopetetaan usein klo 20.00.  Muistakaa kuitenkin paloturvallisuus.



Kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky

Pieniä aarteita II

Tällä kertaa esine-esittelyn pieni aarre on aivan konkreettisesti suorastaan pikkiriikkinen. Tämä pienoinen kirjanen löytyi museon kirjakokoelmaa läpikäydessäni.

Kirjan pientä kokoa on vaikea hahmottaa, joten valitsin esimerkiksi sopivan standardikokoisen esineen: iPhone 4 -puhelimeni.

Kuten kirjan nimikin (Ur vår frälsares Lif på jorden: En liten bok för de små) kertoo, kirjan voi todella olettaa sopivan pieniin kätösiin ja mahtuvan pienimmänkin jakun taskuun. Kuvituksena kirjassa on kahdeksan suloista värikuvaa, joissa kaikissa kerrotaan Jeesuksen elämästä ja, ajan kasvatuksellisten ihanteiden mukaan, nöyryydestä. Teos on painettu Tukholmassa A.L. Normanin kirjapaino-osakeyhtiössä vuonna 1875.

Kirjan kuvitusta: Luukkaan evankelium kertoo Jeesuksen olleen nöyrä ja kuuliainen lapsi.

Anne

Ihmeelliset opetustaulut

Inventoin ja arvoluokitin elokuun alussa vajaat sata vanhaa kansakoulun opetustaulua. Opettavaista työtä, täytyy sanoa. Samalla tuli kerrattua niin oikea työasento, hampaan verenkierto kuin sammakon kehitys nuijapäästä kurnuttajaksi.

Mutta joidenkin taulujen sanoma ei vain auennut vaikka niitä kuinka tuijotin. Keksiikö kukaan, mikä yhdistää seuraavien taulujen eliöitä?

Simpanssi, päästäisen näköinen jyrsijä ja siili? Lieneekö ratkaisu kallonmuodossa vai hampaistossa?

Tai mistä tämä eläin on saanut poikkeavan värityksensä:

Punaseepra? Tehokeino vai ajanhampaan purema?

Anne

Kisa on käynnissä -vielä pari päivää

Mäntyharjun museon "kotiseutufilmi"  Museoon pakotetut tehtiin Museoliiton propagandaprojektiin lokakuussa.  Muistin virkistämiseksi tiedotan, että propagandakisa on  edelleen käynnissä ja Mäntyharjun filmiä saa ja pitää tietenkin äänestää.  Kisassa on mukana 44 muutakin ansiokasta teosta ja muitakin saa toki mielellään katsoa ja tykätä.  Me mäntyharjulaiset, kuten kaikki muutkin filmintekijät, olemme nähneet kovasti vaivaa asian eteen -vaikka hauskaakin oli.

Museoon pakotetut tehtiin yhteistyössä Mäntyharjun nuorisotoimen kanssa.  Filmin idea, näyttelijät ja musiikki on omasta kylästä lähtöisin.  Musiikkina jyrähtää komeasti paikallisen Grim Arrivallin " I won't be Your Beholder".  Perinne ja tämä päivä muodostavat siis mukavan sopan.

Kisafilmit löytyvät Facebookista osoitteesta: https://www.facebook.com/propagandaprojekti. Käypä tykkäämässä meitä ja muita. Kisailuaikaa on joulukuun loppuun saakka.

Lokakuun lopussa filmauspäivänä oli vielä näin värikästä. Nyt joulukuun lopussa nurmikko vihertää edelleen!

"Ei silloin hirveästi sisustettu" -mökkimuistoja Mäntyharjusta

Iltalehti listasi tänään tämän päivän tärkeimpiä mökkivarusteita. Listalle kuuluivat mm. mikroaaltouuni, grilli, sähkösauna, palju.

Mäntyharjun museo kerää mökkimuistoja ensi kesän Iso-Pappilan kesänäyttelyä varten.  Muistelun kohteena ovat myös mökkien sisustustukset.  Tänään vapaa-ajanasuntojen sisustukseen panostetaan paljon, sisustaminen voidaan antaa jopa kokonaan ammattilaisen käsiin. Muisteleppa,  miten aikoinaan oman mökkisi sisustus syntyi? Ja miten sisustus on siitä muuttunut? Vai onko?

Huvilakulttuurin syntyaikoihin vielä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa huviloille muutettiin koko kesäksi, tarve-esineet ja osa sisustuksestakin tuotiin kaupunkiasunnosta  ja vietiin talveksi talveksi takaisin kaupunkiin.  Tuolloin ei katsottu välttämättömäksi hankkia kaikkea tarvittavaa sekä kaupunkiasuntoon että huvilalle.

Monet 1950-60-luvulla mökkinsä rakentaneet ovat muistelleet, että rakentaminen oli pääasia ja sisustus oli sitten "hieman sivuseikka". Mökkiä kalustettiin pääasiassa vanhalla kodin kalustolla ja tekstiileillä. Mökille kelpasivat verhot, joita  kaupunkikodin ikkunaan ei haluttu enää ripustaa. Sama käytäntö päti myös keittiöasitioihin. Kotiin ostettiin uusia ja vanhat vietiin mökille. Mökkituliaiset toivat myös omaa väriä mökin sisustukseen. Jaatko sinä myös tämän muiston? Milloinka mökkiä sitten alettiin toden teolla sisustaa? 

Kerropa museolle, millainen mökkisi alkuperäinen sisustus oli? Millaisia mielikuvia tulee mieleesi mökin väreistä ja tunnelmasta. Olisi mukava, jos selaisit kotialbumia. Museolle voi lähettää myös valokuvia, jotka palautetaan digitoinnin jälkeen. Kuvan voi laittaa myös sähköisesti osoitteella museo@mantyharju.fi. Muisteluohjeet ja muistojen keräyslomake löytyvät tästä linkistä  

Kellastuneiden kuvien kertomaa.  Oliko takanreunus ja  -päällys paikka, johon esim. mökkivieraiden mökkituliaset asteltiin kunniapaikalle?

Museoon pakotetut -museopropagandaa suurella sydamellä

Museoliitto julisti alkusyksystä jäsenmuseoillensa museopropagandakilpailun, jonka tarkoituksena oli houkutella museoita kokeilemaan uudenlaisia verkkomarkkinointitapoja. Kilpailun muoto, tyyli ja toteutustapa ovat vapaat: ainoa rajoitus on, että kampanjoiden alustana pitää olla verkko. Idea vaikutti mielestäni tarpeeksi ei liian tiukkapipoiselta meidän museon toimintatavaksi.  Museoliiton perustelut -hauskaa, halpaa ja tarpeellista vakuuttivat minut.  Se, että Museoliitto maksaa mainospalaverin pullakahvit oli lopullinen niitti,  propagandafilmi on tehtävä.

Heti alussa kohtasin melkein ylitsepääsemättömiä ongelmia:  ei ole videokameraa. sivutoimisella museonhoitajalla ei ole ideatiimiä, joiden kanssa olisi juonut ne museoliiton lupaamat kahvit, ei ole kokemusta eikä osaamista.  Pari minuuttia pohdin näitä vakavia eteeni iskettyjä ongelmia.  Ei itku auta; lainaan kameran, etsin ideatiimin, jonka kanssa kahvitella.  Jonna nuoriso-ohjaaja, museon edelliskesän museotyöntekijä, vaikutti sopivalta ideatiimin jäseneltä.  Nuorilla on  kaikenlaista osaamista. Valtuutin Jonnan etsimään tiimiin pari nuorisojäsentä.  Tässä yhteydessä mieleeni juolahti  mäntyharjulainen elokuvaohjaaja Kaija Juurikkala ja hänen kehittämänsä MyFilm -pikaelokuvamenetelmä. Kaija suostui tulemaan pullakahville ja kertomaan tiimillemme lisää MyFilm -työtavoista ja idean metsästyksestä. Mukaan kuvaussessioon tuli vielä muutama nuori Askeleen nuorisotalolta, editointitaitoa ja musiikki löytyi myös omalta kylältä. Lopputuloksena on, että taidettiin tehdä "propagandahistoriaa".

Nyt on yleisöäänestyksen vuoro.  Mukaan on heittäytynyt 44 rohkeaa museojoukkuetta.  Pikaisen selauksen perusteella Mäntyharjun filmi on koko joukon ainoa  ei-ammatillisen museon tuotos ja Savonlinnan Maakuntamuseon lisäksi ainoa museo Etelä-Savosta.  Kotikutoinen ja liikuttavahan se on. Tehty suurella sydämellä. 

Museoliitto on laittanut filmit esille Facebook -sivulleen. Jokainen kampanja on jaettu  FB-sivulle yksittäisenä postauksena: niistä voi ja pitää tykätä.  Etsi siis Mäntyharjun museoon pakotetut -filmi 44 muun teoksen joukosta ja tykkää. Eniten tykkäyksiä 30. joulukuuta mennessä kerännyt suoritus on Propagandaprojektin kunniakas voittaja. Muista myös yksittäisiä kampanjoita esittelevät postauksen voi jakaa  myös henkilökohtaisille  ja kaverienne FB-sivuille. Näin filmi löytää lisää tykkääjiä. (HUOM! Museoliitto  laskee vain kampanjaesittelyihin propagandaprojektin -sivulle kerätyt tykkäykset

Museo on tehnyt oman osansa nyt on teidän tykkääjien vuoro. 

Myös tästä linkistä voit katsoa videomme, mutta muista myös käydä tykkäämässä sitä museoliiton propaganda FB-sivuilla. Tässä siis Museoliiton äänestyslinkki vielä kerran:  https://www.facebook.com/propagandaprojekti

Anu 

Työnimellä: Rakas mökkikuntamme

Haastamme kaikki mäntyharjulaiset ja tuhannet mökkiläiset muistelutalkoisiin ja  mukaan rakentamaan Mäntyharjun kesämökkihistoriasta kertovaa kesänäyttelyä Iso-Pappilaan. Mökkinäyttely on esillä  Iso-Pappilassa Mäntyharjun museoalueella kesällä 2014  ja 2015.  

Näyttely synnytetään yhteistyössä ja yhteisöllisesti ja rakennetaan niistä aineksista, mitä mökkiläiset ja kuntalaiset mökkiläisyydestä museolle kertovat.  Näyttely tarvitsee muistoja ja muistikuvia mökkielämästä eri vuosikymmenillä.  Lähtökohta on, että  jokaisen muistot ovat yhtä tärkeitä ja oikeita.  Toiveenamme on, että mökkiläiset itse vaikuttaisivat näyttelyn sisältöön, luovuttaisivat mm. valokuviaan näyttelyn käyttöön. 

Rakas mökkikuntamme kertoo paitsi kesäasumisen historiasta Mäntyharjussa, myös mökkiläisyyteen liittyvistä tunteista,  ajatuksista ja arvoista.  Omaan mökkipaikkaan on saatettu juurtua lujasti vuosikymmenten varrella.   

Näyttelymme kysyy: miten mökkiläisyys on muuttunut vajaan 140 vuoden aikana? Löytyykö mökkiläisten ajatuksista yhteisiä tekijöitä? Entä millainen on mökkiläisyyden tulevaisuus? 

Tulevana kesänä 2014 on tarkoitus keskittyä ajanjaksoon huvilakulttuurista mökkiboomin alkuun 1960-luvulle.  Kesällä 2014 keskitytään tämän päivän mökkiläisyyteen ja loma-asumisen tulevaisuuteen. 

Vuosi 1971. Isä riippumatossa sekä  sisko ja veli.
"Muistikuvani on, että tässä vaiheessa mökki oli vielä  rakennusvaiheessa  eli isä ei joutanut  kovinkaan paljon levähtelemään riippumatossa;  vanhemmat rakensivat  innokkaasti mökkiä koko kesän.  Me lapset pyörimme jaloissa tai melskasimme järvessä.  Mökkimatka oli pitkä yli oli sata kilometriä, jonka me lapset käytimme tehokkaasti riitelemiseen takapenkillä   Luotettavana kulkupelinä  mökille oli tolloin Mosse".   

Kerro meille muistosi ja olet mukana rakentamassa kesänäyttelyä?

Mökkimuistoja ja valokuvia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen museo@mantyharju.fi tai kirjeessä 

Mäntyharjun museo, PL 76, 52700 Mäntyharju 

tai Mäntyharjun kunnan nettisivuille www.mantyharju.fi/museo rakennetun mökkimuistoja – lomakkeen kautta.  

Tällä hetkellä emme voi museon puolesta tehdä aiheeseen liittyviä haastatteluja emmekä voi ottaa vastaan pitkiä muisteluja puhelimitse. Toivomme muistojen kirjoittamista ylös  ja talkoohenkistä apua  nuoremmilta sukupolvilta kirjata  ikäkkäämpien sukulaistensa ja tuttaviensa mökkimuistoja ylös ja skannata valokuvia. Toki museolle voi lähettää myös paperivalokuvia ja käsinkirjoitettuja muisteluja. Paperivalokuvat palautetaan digitoinnin jälkeen, joten muistakaa ehdottomasti merkitä valokuvaan palautusosoite.

Jokaiseen muisteluun toivomme myös lähettäjän / muistelijan nimen ja yhteystiedot sekä mihin ajankohtaan (vuosikymmeneen) muistikuva, valokuva yms. liittyy.  Valokuvien osalta tarvitsemme myös kuvaajan sekä kuvissa olevien luvan käyttää kuvaa esim. näyttelyssä tai nettisivuilla. 

Ainutlaatuisen pitkään historiaan mahtuu käänteitä....

Mäntyharjulla on ainutlaatuisen pitkä historia kesäasunto- ja mökkikuntana. Ensimmäiset kesäasukkaat saapuivat pitäjään pian Savon radan rakentamisen jälkeen 1880-luvun loppupuolella. Monet huviloiden rakentajat liittyvät tuolloin Mäntyharjussa vaikuttaneusiin säätyläissukuihin: pitäjä oli saattanut tulla tutuksi ahkerilla sukulaisvierailuilla.

Varsinainen mökinrakentamisboomi alkoi Mäntyharjussa 1960-luvulla;  vuonna 1950 myönnettiin parisenkymmentä rakennuslupaa, kun  1966 myönnettiin jo 160 lupaa.  Tänään Mäntyharjussa on lähes 5000 loma-asuntoa.  Mökkiläisyys on leimannut Mäntyharjun kuntakuvaa myönteisellä tavalla.  Näistä syistä Mäntyharjun museo on valinnut loma-asumiskulttuurin uudeksi tallennusalueeksi. Tällä hetkellä muut seudulliset museot eivät tallenna mökkiläiskulttuuria

Tässä esimerkkejä,  mistä museo haluaa kuulla:

Kerro niistä asioista, joista sinulla on päällimmäisiä muistoja ja tietoja ja mikä koet itsellesi tärkeäksi.
Koko kysymyslistaan ei tarvitse yrittää vastata: 

Mökki 

• Millainen mökki on/ oli  
• Missä se sijaitsee/ sijaitsi
• Mökkipaikkasi historia, jos on erityinen 

Mökin rakentaminen?

•  Tontinhankinta? 
•  Miksi mökkipaikaksi valikoitui Mäntyharju? 
•  Kynttilä, kaasu vai sähkö?  Aurinko vai tuulivoimaa? 

Miten mökille kuljettiin? 

• Ennen autoistumista
• Saarimökki ja venematka

Miten mökki sisustettiin?  

• Muistoja ja mielikuvia mökin tunnelmasta -tuoksusta ja väreistä

Mitä mökillä puuhailtiin? 

• Mökkiharrasteet ja -leikit
• Saunominen
• Mökkipiha
• Juhannus ja muut kesän juhlat (mm. rapujuhlat) 
• kalastus

Mökkijärven kalansaaliit?

Mikä on/ oli hyvää mökkiruokaa? 

• Muistoja ruoanlaitosta mökillä, erityiset mökkiruuat
• Mökkiruokareseptejä? 

Mökkivaatteet on mun aatteet?  

• Mikä on oma mökkityylisi?  

Mökkityyli. Tiedänpä erään, jonka mökkityyli on säilytyt  30 vuotta samanlaisena.

Miten Mäntyharju pitäjänä näyttäytyy mökkiläiselle?

•  Olla öllötetäänkö vain tai osallistutaan aktiivisesti tapahtumiin, millaisiin tapahtumiin?  

Mökkimme talvella?

• Talviharrasteet

Rakkaalla lapsella monta nimeä: 

• Miten nimität omaa mökkipaikkaasi?  Mökki,  saunamökki, huvila, möksä, kalamaja, työleiri…

Tulevaisuuden mökki 

• Mitä ajatuksia liittyy mökkeilystä luopumiseen tai mökkeilyn tulevaisuuteen? 

ja kaikesta muustakin mökkiläisyyteen liittyvästä, jota tässä listaa tehdessämme emme ehkä tulleet edes ajatelleksi ...

Kiitos jo etukäteen!


Mäntyharjun museopalvelut -Iso-Pappilan museo

Suur-Savon Sähkö Oy tukee perinteenkeräystä

Pieniä aarteita I

Sunnuntain kunniaksi tutustutaan arkiston aarteisiin. Museon arkistosta löytyvät almanakat vuosilta 1934-1935, 1938-1960, 1962-1966. Almanakkojen entistä omistajaa tai lahjoittajaa ei tunneta, mutta arvaanpa, että kyseessä oli ahkera kirkossakävijä, ehkä jopa seurakunnan työntekijä. Almanakkojen ainoat merkinnät koskevat nimittäin jumalanpalveluksiin, rippikirkkoon ja sankarihautajaisiin osallistuneiden lukumääriä.

30-luvun almanakkojen kansikuva-aiheet saivat innoituksensa astrologiasta.

Helsingin yliopiston almanakka lienee muuten Suomen tunnetuin ja on ilmestynyt suomenkielisenä jo vuodesta 1705 lähtien. Suomalaisena sanana almanakka on ensi kertaa mainittu Raamatussa v. 1642. Almanakka -sanan etymologia on epävarma. Erään selityksen mukaan sana johtuisi keskiajan arabian kielen sanasta al-manakh, joka tarkoittaa nykyään säätä. Sen merkitys oli alun perin paikka, jossa 

kameli lepäsi ja karavaanien kuljettajat saivat tietoja ja ennustuksia mm. eri matkareittien säästä. Toisen selityksen mukaan sanan lähtökohtana olisi latinan kielen manacus, aurinkokelloa tarkoittava sana. Ja kolmaskin selitys on tarjolla: sen mukaan sana almanakka on lainattu suomen kieleen ruotsin sanasta almanacha, johon se on lainautunut latinan välityksellä kreikan kielestä. Ensi kertaa sana on mainittu vuonna 325 erään kirkkoisän tekstissä. Alun perin sana juontuisi Egyptissä puhutusta koptin kielestä. Almanakasta käytetään puhekielessä myös nimeä "allakka".

Joka tapauksessa, meidän almanakkamme kertovat taivaan kappaleiden lisäksi pitäjäläisten liikkeistä, joten käydäänpä niitä hieman tarkemmin läpi: 

Sunnuntaina 2.6.1935 Mäntyharjun kirkossa järjestettiin Etelä-Savon kirkolliset laulujuhlat, joihin osallistui nykymittakaavalla suuri yleisö, 2000 henkeä. Heinäkuussa jumalanpalveluksessa (16.7.) kävi 400 henkeä, rippikirkossa 100. Muita tietoja esim. su 20.10.1935 400 henkeä ja su 27.10.1935 350 henkeä.  Talvisota vei osan miesväestä rintamalle. Joulua edeltävässä jumalanpalveluksessa 17.12.1939 paikalla oli vain 180 henkeä, jouluaattona 48 henkeä ja joulupäivänä 550 henkeä. Tiistaina 26.12. palvelukseen osallistui 40 henkeä.

Seuraavan vuosikymmenen alussa kyläläiset totuttautuivat mysö huomattavasti surullisempaan kirkolliseen toimitukseen. Sankarihautajaiset vetivät ansaitusti runsaasti väkeä paikalle kunnioittamaan kaatuneiden muistoa. Sunnuntaina 15.3.1942 jumalanpalveluksessa oli almanakan omistajan mukaan 385 henkeä ja sankarihautajaisissa 1000 henkeä. Pitkäperjantain palvelukseen osallistui huhtikuussa 1944 1700 henkeä kuun keskiarvon ollessa hieman päälle sata henkeä. Sunnuntaina 12.1.1947 saarnasi Juhani Kuurne (700 henkeä), seuraavina sunnuntaina saarnaajina olivat ?? Kurkela ( 19.1. 700 henkeä) ja Taavi Kilpi (26.1. 650 henkeä).

1940-luvulla kansikuvateemoihin liittyi mm luontoaiheita.

Keskiviikkona 3.9.1952 pidettyyn koululaisjumalanpalvelukseen osallistui almanakan merkintöjen mukaan 600-700 henkeä. Helluntaipäivänä 1.6. kirkossa kävi 1700 henkeä ja loppukuun palveluksissa 200-300 henkeä kussakin.

Marraskuussa 1955 Pyhäinpäivänpalvelukseen osallistui 550 henkeä, seuraavana päivänä (joka oli sunnuntai) kirkossa kävi "vain" 125 henkeä ja kuun viimeisessä palveluksessa 350 henkeä. Kiirastorstaina 3.4.1958 palvelukseen osallistui 200 henkeä (rippikirkossa 90), pitkäperjantaina 1200 henkeä (rippikirkossa 405) ja pääsiäissunnuntaina 600 henkeä.

Sodasta toipuvan maan almanakkojen kansikuvat olivat idyllisiä maaseutumaisemia.

su 18.9.1960 60 henkeä,  su 25.9.1960 600 henkeä, rippiväkeä 167 henkeä, maaliskuussa 1960 keskimäärin 410 henkeä, marraskuussa 340 henkeä, joulukirkossa ke 25.12.1963 2400 henkeä, edeltävänä sunnuntaina 80 henkeä ja joulun jälkeisinä päivinä keskimäärin 60 henkeä per palvelus, marraskuussa pyhäinpäivänä 2.11. ja seuraavana sunntaina molempina noin 600 henkeä. Toukokuun 1963 jumalanpalveluksissa 350 henkeä.

Syyskuussa 1964 1200 hnekä koululaisjumalanpalveluksessa, seuraavana sunnuntaina 450 henkeä ja 16.9. 650 henkeä, rippiväkeä 186 henkeä. Juhannuspäivän kirkossa la 20.6. 1100 henkeä ja seuraavana aamuna 950 henkeä. Helluntaina su 17.5. 2000 henkeä, alkuvuoden osallistujamäärä 150-200 henkeä.

Tammikuussa 1966 jumalanpalveluksissa alle sata henkeä kussakin, pääsiäisen viidessä palveluksessa yhteensä yli 2000 kävijää, joista puolet pitkäperjantain palveluksessa. Merkinnät päättyvät heinäkuuhun 1966 jolloin jumalanpalveluksissa kävi su 17. päivä 200 henkeä, su 24. päivä 300 henkeä ja su 31. päivä 280 henkeä

Uusi moderni estetiikka näkyy myös 60-luvun almanakkojen kansissa.

Anne

Ukko-Pekka vierailee Mäntyharjussa

Pohdinmme tässä blogissa parisen viikkoa sitten junamatkailukulttuurin elvyttämistä. Melkein tilauksesta toiveellemme tulee katetta, kun Höyryveturimatkat 1009 Oy tekee nostalgiamatkan Ukko-Pekalla Mäntyharjun kautta huomenna lauantaina 21.9. Juna pysähtyy asemalla klo 10.22.

Nähdä, kuulla ja haistaa vanha Ukko-Pekan vetämä juna on nostalgiaa parhaimmillaan. Eikä siinä vielä kaikki,  junamatkalle on myös mahdollista päästä mukaan. Voit taittaa vaikka vain yhden asemanvälin tai matkustaa Joensuuhun asti. Jos junan kyytiin et ehdi hypätä  asemalle kannattaa tulla tervehtimään jyhkeää Ukko-Pekkaa ja nähdä veturin päästämä mahtava höyrypilvi.

Ukko-Pekka kuvattu viime marraskuun lopussa Antti-Myrsky päivänä Otavan asemalla  matkalla kohti Kouvolaa.  Ukko-Pekka pysyi aikataulussa, vaikka pysähtyi kaikilla asemilla. Antti -myrsky sen sijaan hyydytti muut raiteilla kulkevat nuoremmat veturisisaruksensa Pendoliini Pentin ja intercity Siirin.

Siitä, että Ukko-Pekka veturi puksuttaa ja voi hyvin on kiittäminen englantilaista Nigel V. Sill 'iä, joka keksi pelastaa vanhoja suomalaisia metallisulattamolle tuomittuja höyryvetureita matkailukäyttöön. Ukko-Pekan veturi kunnostettiin alkuperäiseen komeuteensa Pieksämäen varikolla. 22.5.1993 Ukko-Pekka veturi oli ensimmäisellä uudella neitsytmatkallaan Pieksämäeltä Joensuuhun. Tulevana viikonloppuna Ukko-Pekka tekee 20-vuotisjuhlamatkan Kouvolasta Joensuuhun  ja seuraavana päivänä takaisin.

Ukko-Pekka -veturit on saanut nimensä presidentti P.E.Svinhufvudin, Ukko-Pekaksi kutsutun presidenttimme mukaan. Ensimmäiset Ukko-Pekat valmistuivat hänen presidenttikaudellaan. Lauantaina liikenteessä oleva Ukko-Pekka 1009 valmistui 10 vuotta myöhemmin, vuonna 1948 Lokomon veturitehtaalla Tampereella. Useiden sisarvetureidensa tapaan se sijoitettiin Helsingin varikolla palvelemaan pikajunaliikennettä joka puolella Suomea. Vuosina 1963-1964 ja 1968 1009:n kotivarikkona oli Pieksämäki. Höyryvetureiden poistaminen sai vauhtia 1969, kun ensimmäinen sähkörata saatiin käyttöön. Vuonna 1971 veturi varastoitiin Pieksämäellä ns. kriisiajan veturiksi.

Nostalgisen höyryveturimatkan järjestää Höyryveturimatkat 1009  Oy.

Lauantain 21.9.2013 Ukko-Pekka -matkan aikataulu on seuraava:
Ukko-Pekka pysähtyy mm. Hillosensalmella 9.53, Mäntyharjussa 10.22, Otavassa 11,04, Mikkelissä 11,20, Haukivuoressa 12. 03, Pieksämäellä 12.43, Varkaudessa 13.55, Heinävedellä 14.44, Vihtarissa 15.08, Viinijärvellä 15.45. Joensuuhun  saavumme 16.22 .  Paluumatka alkaa alkaa 22.9 aamulla Joensuusta kello 10.00. Kouvolassa olemme kello 17.51.  Voit tehdä vaikka yhden asemavälin pituisen matka.

Lipun ostoon tarvitset käteistä. Lipun hinta esim. Mikkeli-Otava on aikuisilta 8 e ja lapsilta 5 e.

Nyt on tilaisuus kokea vanhan ajan junatunnelmaa. Hyvää matkaa!



Anu, kulttuuri-ja matkailusihteeri

Lähde: www.hoyryveturimatkat1009.fi

Kirkkokuri Mäntyharjussa

Kirkossa käymistä valvottiin, sillä kirkkolaki velvoitti kansalaiset kirkkomatkalle rukouspäivinä. Ehtoollisella käyminen oli vuoteen 1908 saakka avioliittoon ja valtion virkoihin pääsemisen ehtona. Ruotsin valtakunnan ensimmäinen varsinainen kirkkolaki säädettiin vuonna 1686. Laki käännettiin myös suomeksi ja oli voimassa Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle 1809. 

Vuoden 1686 kirkko­laki antoi tarkkoja ohjeita, joita yhtenäisesti kutsuttiin kirkkokuriksi. Jokaisen oli osallistuttava säännöllisesti jumalan­palveluksiin, ja kaikki työnteko oli pyhäpäivisin kielletty. Korttipelit ja erilaiset esitykset, kuten näytelmät, olivat sunnuntaisin kiellettyjä. Kirkkokuri tähtäsi lähinnä kristillisen siveellisyyden sekä kirkossa ja kirkonmäellä vallinneen järjestyksen ylläpitämiseen. Kirkkokurista huolehtivat kirkkoherra ja kirkkoraati. Kurinpidon välineinä olivat nuhtelu, varoitus, kirkolle tehtävä työ, sakko, jalkapuu,häpeäpenkki, julkirippi, ehtoolliselta pois sulkeminen ja seurakunnasta erottaminen.
Kuritonta kirkkokansaa kuten sapatinrikkojia tai muutoin sopimattomasti käyttäytyneitä saatettiin rangaista jalkapuuistunnolla tai pahemmassa tapauksessa häpeäpenkillä. Mäntyharjunkin seurakunnan arkistot tuntevat lukuisia tapauksia, joissa osa kirkkokansaa poistui kirkosta saarnan aikana lähiseudun kapakoihin tai nousi humalaisena meluamaan keskikäytävälle. Myös aviollisista riidoista, salavuoteudesta tai karjataikojen tekemisestä langetettiin rangaistuksia: vuonna 1738 esiaviollisista suhteista kiinni jääneet miehet laitettiin sakkorahojen puutteessa korjaamaan kirkon lahonnutta lattiaa.

Kovin tiukasti eivät Mäntyharjun kirkkoherrat kuitenkaan kirkkokuria valvoneet, sillä esivallan jo 1600-luvulla suosittelema jalkapuu hankittiin Mäntyharjun kirkkoon Sakari Cygnauksen toimesta vasta vuonna 1736. Ehtoollisvieraita ja rukouspäivien kirkossakävijöiden valvomista varten kehitetty kirkon tiukka istumajärjestys jäi myös toteuttamatta Mäntyharjussa.  

Kirkkokuria rikkoneet saattoivat joutua kärsimään rangaistuksensa jalkapuussa.
 Kuva:  Mäntyharju 400-vuotta perinnejumalanpalveluksesta.

Vuoden 1686 kirkkolakia uusittiin tarpeen mukaan, mutta harvakseltaan. Suomen joutuessa Venäjän yhteydeen uusi tilanne vaati uuden lainsäädännön. Lähes 30 vuotta kestäneen selvitystyön jälkeen uusi kirkkolaki astui voimaan vuonna 1869. Uskannonvapauslaki tuli voimaan tsenäistymisen jälkeen vuonna 1922. 

Tekstit ovat osin peräisin Mäntyharjun museon kesän 2013 vanhoja kirkkotapoja ja kirkkomatkoja käsitelleestä näyttelystä.

Anne

Menikö aseman juna jo?

Reippaan vuoden ajan paikallislehdestä on saanut lukea uutisia Mäntyharjun asemarakennuksen tulevista kunnostustöistä ja kaavailuja yrityselämää varten kunnostettavista tiloista. Jotain pientä tähän viittaavaa toimintaa on nyt alkanut asemalla tapahtua. Asemarakennuksen katto on puhdistetettu ja uutta keltaista väriä on ilmestynyt seiniin. 

Toiveikkaina odotamme rakennuksen uutta kukoistusta. Varsinkin kesäaikaan Mäntyharjun aseman kautta matkalle lähtee tai perille pääsee suuri joukko ihmisiä.  Asemarakennuksessa olisi tilausta palvelevalle yritystoiminnalle. Junaa odottelevat matkalaiset toivoisivat asemalle palvelua;  vaikka vain tuulensuojaa ja kahvipaikkaa. Vanhemmat kyläläiset  muistelevat miellellään,  miten asema oli kohtauspaikka, jonne mentiin ihan huvikseen katsomaan keitä juna asemalle jätti ja kuka lähti reissuun.

Näin leppoisasti odoteltiin junaa vielä muutama vuosikymmen sitten. 

(kuva Seura -lehdestä, sarjasta Suomen vanhoja rautatieasemia 15)

Mäntyharjun asema on syksyllä 1889 käyttöön otetun Kouvola-Kuopio radan varrella. Asemarakennus valmistui samana vuonna Oulun radan IV luokan tyyppiasema nro. 1:n piirustuksien mukaan. Myös muut Savon radan asemat rakennettiin samoilla piirustuksilla niitä tarpeen vaatiessa muunnellen. Asemaa laajennettiin vuonna 1907 Bruno Granholmin piirustuksien avulla muuttamalla alkujaan suorakaiteen muotoinen rakennus vinkkeliksi. Päärakennuksen ulkoasu on pääosiltaan säilynyt lähes alkuperäisenä. Sisäosissa kerrotaan olevan jäljellä osia alkuperäisistä seinä- ja kattopaneeleista. Asema-alueeseen kuului alunperin itse asemarakennuksen lisäksi asuinrakennus, makasiini, vesitorni ja puistoalue. Nykyisin makasiini jakaa asemarakennuksen alennustilan.  Lehtileikkeen kuvassa näkyvää pientä kioskia ei enää ole.  Myös kauempana radan varressa sijainnut vesitorni on purettu. 

Onneksemme junat vielä pysähtyvät  Mäntyharjussa vain Pendoliinot kiitävät ohi paljonkaan hidastamatta. Me mäntyharjulaiset emme ole aution ja rapistueen asemamme kanssa yksin;  radan varressa  kymmeniä surullisia ja hylättyjä asemarakennuksia, jotka eivät mitenkään toivota kulkijaa jäämään pois ja saatikka houkuttele tutustumaan itse pitäjään. Toimiva juna-asema oli ennen maamerkki, joka toivotti matkalaisen kahvintuoksuisesti tervetulleeksi tai lähetti matkaan toivottaen tervetulleeksi takaisin.  Nyt tyhjinä ja rapistuneina asemat ovat jopa pelottavia paikkoja liikkua ja oleskella.  Junamatkailukulttuurin nousuun ehkä tarvittaisiin myös toimivaa, turvallista ja elävää rautatieaseman ympäristöä.  Voisiko juna-asemasta muodostua jälleen kohtauspaikka myös tämän päivän mäntyharjulaisille?

Anne & Anu

Miekankoski talviteloille

Huolimatta matkailuelinkeinon lukuisista toiveista kesäkauden pidentämiseksi, huomaa satunnainen kulkija jo viimeistään elokuun loppupuolella kesän olevan auttamatta ohi. Vaikka aurinko paistaa yhä lämpimästi kesäkahvilat, näyttelyt ja muut nähtävyydet sulkevat pikkuhiljaa ovensa ja kesän töissä ahkeroineet alkavat kerätä voimia seuraavaan kauteen. Myös Miekankosken Uittotupa on sulkeutunut tältä vuodelta ja me matkasimme paikalle nostamaan uittonäyttelyn talviteloille.

Päivä oli mitä kaunein ja viivyimme paikalla muutaman ylimääräisenkin tovin ihan vain ihastellaksemme kumpupilviä, kalastelevia kuikkia ja tunteaksemme vielä hetken auringon poskilla.

Miekankosken kahvila avautuu jälleen vappuna 2014.

Uittorakennusten korjauksella alkaa olla kiire.
Katot kasvavat jo sammalta ja seinät kaipaavat uuden kerroksen punamultaa.

Pikkukalat parveilivat laiturin varjossa. Selällä kuikat saalistivat isompia kaloja.

Niin tyyntä

Tapaamisiin ensi kesänä! 

Rikkaruohot väreiksi ja hiekkakuopasta sävyiksi

Suomen Taideyliopisto Kuvataideakatemian pigmenttileiriläiset ovat jälleen kokoamassa Iso-Pappilan väripalettia. Kuvataideakatemia - Suomen ainoa vapaita taiteilijoita kouluttava yliopisto on  valloittanut Mäntyharjun Iso-Pappilan  20. syksyä (ainakin) peräkkäin maalausopin lehtori Malla Tallgrenin johdolla.

Menetelmät ovat ikiaikaisia ja materiaalit pigmentteihin löytyvät Iso-Pappilan luonnosta.

Ruotsin Kristiinan värit ovat jo pussissa. Mistä sävyt ovat tehty? - mustikasta ja sen lehdistä, potaskasta, koivun lehdistä, kävyistä ja syreenistä

Padat poikineen porisee. Aurikoinen elokuinen sää suosii leiriä luonnonhelmassa. 

Oskari Tolosen värikokeiluja 

Villejä lupiineja vangittuna purkissa

Ruskean eri sävyjä löytyy hiekkakuopan eri puolilta

Taideyliopiston Kuvataideakatemia on kuva­taiteisiin keskittynyt kansain­välinen akatemia ja ainoa laatuaan Suomessa. Se tarjoaa korkea­tasoista kuvataiteen opetusta ja on taiteellisen tutkimuksen uranuurtaja. Akatemia on kouluttanut kuvataiteilijoita jo vuodesta 1848.

Kahdenkymmenen yhteistyövuoden aikana aika moni taiteilijan alku on päässyt inspiroitumaan Iso-Pappilan idyllisessä ympäristössä. Saapa nähdä kuinka moni näistä taiteilijoista palaa Mäntyharjuun esim. Taidekeskus Salmelan residenssitoiminnan tai näyttelyjen kautta.

Kirjastotalo 30-vuotta!

Kuten kuvasta voi nähdä tuli tänään kuluneeksi pyöreät 30 vuotta Mäntyharjun uuden kirjastotalon avaamisesta. Arkistoja penkomalla voi toisinaan löytää pieniä aarteita, kuten sopivasti kohdalleen osuvia lehtileikkeitä. Joten muistellaanpa hieman avajaispäivää:

Merkkipäivän kunniaksi kirjasto kahvitti kaikki vierailijansa ja Mäntyharjun soittokunta loi juhlatunnelmaa soitollaan. Uudessa kirjastotalossa oli uusien tuulien mukaisesti eri osastot musiikinkuuntelulle, lehtien luvulle ja lapsille. "Maalaiskuntien edustavin kirjasto koko maassa", kehui kunnanvaltuuston puheenjohtaja Erkki Liukkonen.

Mäntyharjulaiset saivat uuden kirjaston yhdeksän vuoden köyden vedon jälkeen. Lopulta kaikki olivat tyytyväisiä, sillä talosta rakennettiin alkuperäisiä suunnitelmia suurempi ja tietotekniikankin kehitys ehti mukaan: Mäntyharjun kirjastosta tuli maakunnan ensimmäinen ATK-lainausta hyödyntävä kirjasto. Upouusi laitteisto oli nimeltään Nokian Mikko 3 ja toimi kirjan nidetunnuksen eli viivakoodin lukevalla "valokynällä".

Avajaisissa koulutoimentarkastaja Raija Leppänen totesi tyytyväisenä talon palvelevan kuntalaisia seuraavat 50 vuotta. Ja syytä olikin palvella, sillä 80-luvulla mäntyharjulaiset lainasivat vuosittain keskimäärin neljä kirjaa maakunnan keskiarvoa enemmän. "Kunnan kustannuksella on tehty normeja enemmän ja se kyllä näkyy", Leppänen tiivisti lehdistölle.

Kuvat: Länsi-Savo.


Anne

Tapeteista talo tunnetaan

Iso-Pappilan päärakennuksen seinien kätköistä löytyy toisinaan mielenkiintoisia väriläiskiä. Vanhojen kiinteiden kalusteiden takaa on löydettävissä jälkiä vanhoista sisustusratkaisuista, tässä tapauksessa tapeteista. Suositut värit ja kuviot ovat nykyiseen vaaleaan skandinaavi-tyyliin tottuneeseen silmään hyvinkin räikeitä.

Vanhin tapetti on vihreä kukkakuvioinen, seuraavassa valkoisia ja sinisiä kuvioita harmaalla pohjalla.
Uudemmat tapetit ovat hillitympiä ja vaaleasävyisiä.

Ensimmäiset tiedot päärakennuksen sisustuksesta ovat vuodelta 1827, jolloin kirkkoherra Pesonius asettui taloksi. Tällöin ainoastaan vierashuoneen (eteläpäädyn huone, jossa nykyisin on punainen lautaseinä) seinät oli tapetoitu.  Pesonius laitatti omalla kustannuksellaan vuoteen 1849 mennessä  tapetit myös saliin, keittiökamariin, vierashuoneeseen ja työhuoneeseen. Kirkkoherra Molanderin saapuessa Mäntyharjuun vuonna 1879 voitiin katselmuksessa todeta, että päärakennuksen kaikki seinät olivat saaneet tapetit ja muiden paitsi keittiön ja keittiökamarin katoissa oli valkoisiksi maalatut konepaperit.

Tapetin korvikkeena toimi usein sanomalehtipaperi, jonka päälle tapettikin oli myöhemmin helppo kiinnittää.

Maalattu konepaperi katossa oli 1800-luvun puolivälin uutuus paremmissa huoneissa. Vuosisadan loppuun mennessä tapa oli levinnyt myös vähemmän tärkeisiin huoneisiin, kuten lastenkamariin. Katonrajan boordi on huoneen tuoreimpia koristeita, mutta sekin lienee jo yli 70 vuotta vanha.

Iso-Pappilan tunnetuin tapetti lienee kuitenkin Väentuvan asuintuvan puolen komea lehtikuvioitu vihreä tapetti, jota museomme on käyttänyt myös markkinointi- ja näyttelymateriaaleissa. Tapetti on peräisin Mäntyharjun kunnan 450-vuotisjuhlavuodelta. Väentuvan alkuperäisestä sisustuksesta tiedetään hyvin vähän. Palkollisten asuintiloja ei tarkkailtu ja uusittu samoin kuin virallisen tarkastuksen kohteeksi aina kirkkoherran vaihtuessa joutunut päärakennus. Suuntaviivoina toimivat vuosi 1898, johon mennessä Väentupa viimeistään yhdistettiin kahdesta tuvasta yhdeksi. Tämän jälkeen rakennuksen sisätiloja ei juuri ole muutettu ennen museotoiminnan alkua. Asuintuvan puoli toimi vuosisadan alussa pappilan maiden vuokraajan asuntona. Vuokraajan keittiön ja kamarin paikalle rakennettiin 1950-luvulla autotalli. Museotoiminnan aikana vanhan leivintuvan puolelta poistettiin tapetit ja sähköt. Myös seinien nykyinen valkea väri on peräisen tältä ajalta.

Väentuvan asuintupa juuri ennen kunnostusta ja nykyisessä näyttelyasussa. Tapetti toimii pirteänä taustana.

Ja sokerina pohjalla...

Lauri Kuurneen jättämät terveiset: "Tässä on aarre."

Anne

Kädenjälkiä ihailemassa

Iso-Pappilan alue ei vielä neljä vuotta sitten näyttänyt näin idylliseltä

Iso-Pappilan alue kunnostettiin työllisyysinvestointihankkeen kautta vuosina 2010-2012. Hankkeen työtä  johti  ja valvoi tuolloin Etelä-Savon ELY-keskuksen Ympäristönhoitotyöt Etelä-Savossa -hanke.  Kunnostus lähti käytiin sopivasti Mäntyharjun loma-asuntomessujen kynnyksellä ja museoalueesta tuli virallinen perinnekunnostusteemaa käsittelevä messujen oheiskohde.  

Iso-Pappilan kunnostushankkeen työnjohtaja Harri Kaipainen ja suunnittelija Hanna Kemppainen vierailivat tänään Iso-Pappilassa muistelemassa ja tutkimassa parin vuoden takaisen hankkeen tuloksia.  Tehdystä työstä voi syystä olla ylpeä!  Alue on saanut paljon kiitosta niin kuntalaisilta kuin museovierailtakin. 

Harri Kaipainen, kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky ja Hanna Kemppainen vilja-aitan edessä.

Työmäärä Iso-Pappilan alueella oli hankkeen alkaessa mittava, sillä alueen kaikki rakennukset vaativat pikaisia toimenpiteitä. Väentuvan notkahtanut katto oikaistiin ja kattotiilet puhdistettiin ja käsiteltiin, rakennus kengitettiin ja kuistit kunnostettiin. Vaunuvaja ja riihi saivat uuden katon. Katto-operaatioon tarvittiin yli 60 000 pärettä, jonka vuoksi pärehöylä ronksutti alueella parisen kuukautta. Suurin työ oli  jyhkeän kivinavetan seinien kunnostus. Routa on liikuttanut navettaa ja rakennuksen takaseinä oli aikojen saatossa osaksi romahtanut. Kaksinkertaisen kivimuuri väli tyhjennettiin, jotta seinä saatiin työnnettyä suoraksi. Viimeiseksi navetan jokainen kivi saumattiin uudelleen sekä ulkoa että sisältä. Kaikki rakennukset myös maalattiin.

Kivinavetan saumaukset tarkastelun alla

Jotain jäi vielä hampaankoloon! 

Hankkeen kuluessa alueen lähes kaikkiin rakennuksiin kohdistettiin kunnostustoimenpiteitä: Toimenpiteiden ulkopuolelle jäivät vain kahden pienen aitan katot sekä kellarin muurin ja katon kunnostus. Parissa vuodessa myös näiden rakennusten kunto näyttää edenneen  välttämättömien toimenpiteiden piiriin. Ely -keskuksen Harri ja Hanna toivoivat, että kunta ottaisi rakennukset kunnostusohjelmaan pikinmiten ja kunnostuksen myötä saattaisi koko Iso-Pappilan alueen viimeisteltyyn kuntoon. Tällä hetkellä kunnostamattomien aittojen ja kellarin kattoja peittää paksu sammalkerros, lisäksi kellarin muuri on vaarassa romahtaa aitan seinää kohti. Harri toteaa, että jos työhön ryhdyttäisiin nyt työmäärä ei vielä olisi toivottaman iso. Odottaessa tunnetusti ongelmat kasvavat ja myös kustannukset sitä myötä. Harri ja Hanna muistuttavat myös, että perinnekunnostusosaamista ei kunnasta puutu, sillä kaksivuotisen kunnostushankkeen tuloksena tietotaitoa jäi kuntaan roppakaupalla.   

Kellarin muuri on vaarassa romahtaa aitan seinää vasten

Toimenpiteitä vaativa kellarin muuri

Vanha sananlaskun mukaan, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Vanhat rakennukset vaativat  jatkuvaa huolenpitoa ja silmälläpitoa ja myös toimeen tarttumista, kun tilanne niin vaatii. Iso-Pappilan alueen peruskunnostus on  herättänyt laajalti kiinnostusta sekä kyselyjä ja toivottavasti alue voi jatkossakin toimia kannustavana esimerkkinä muille vastaavien kysymysten äärellä painiskeleville.