Viimeisen parin viikon aikana museolla on järjestetty elävät sarjakuvat -työpajoja Mäntyharjun vitosluokkalaisille. Työpajat ovat osa Mäntyharjun kultuurikasvatussuunnitelman käytännön toteutusta.
Työpajoissa koululaiset siirtyivät noin 120 vuoden taakse, 1900-luvun taitteen Mäntyharjuun. Nykyisen museon paikalla oli silloin Mäntyharjun kirkkoherran perheen koti, virkatalo ja maatila, Iso-Pappila. Kirkkoherra ei vielä tuolloin saanut palkkaa hengellisestä työstään, joten Iso-Pappilan rooli maatilana korostui.
Iso-Pappilan ympäristössä asuivat paitsi rovasti perheineen, myös palvelusväki ja tilanhoitajan perhe. Heidän lisäkseen pappilassa ovat aika ajoin työskennelleet taksvärkkiään suorittaneet pappilan torpparit ja tarpeen vaatiessä esimerkiksi mäkitupalaiset. Iso-Pappilassa on myös käynyt paljon vieraita, kenties kulkukauppiaskin on joskus piipahtanut käymään.
Roolit haltuun
Työpajan alkajaisiksi koululaiset saivat kokonaan uuden identiteetin. Sattuma ratkaisi yhteiskunnallisen aseman. Osasta tuli säätyläisiä, toisista palvelusväkeä. Nimet vaihtuivat 1900-luvun taitteen muotinimiin: hahmojen joukosta löytyivät muun muassa Väinö, Sofia, Johanna, Toivo, Tyyne, Lauri, Martta sekä Johannes.
Helpottamaan hahmoon siirtymistä koululaiset saivat kukin yhden vaatekappaleen – rovasti liperit, piiat essut, pappilan tytär pitsikaulukset ja niin edelleen. Uuteen rooliin tutustuttiin kiertämällä Iso-Pappilan ympäristöä ja selvittämällä, kenen elämänpiiriin mikäkin rakennus kuului.
Oman elämänsä sarjakuvasankari
Kun oma hahmo oli tullut tutuksi, ryhdyttiin töihin: tekemään sarjakuvia. Pienryhmissä ideoitiin, mitä olisi voinut tapahtua Iso-Pappilassa juhannuksen jälkeen 1900-luvun taitteessa. Kun juoni oli selvillä, koululaiset pääsivät itse toimimaan sarjakuvahahmoina ja kirjoittamaan repliikkinsä puhe- ja ajatuskupliin.
Ruudut kuvattiin yksi kerrallaan. Myöhemmin valokuvat ajettiin kuvanmuokkausohjelman läpi ja yhdistettiin kokonaisiksi sarjakuviksi, jotka lähetettiin työpajan jälkeen kouluille. Sarjakuvia syntyi niin shakinpeluusta, tulipaloista, ruuanlaitosta, leikkimisestä kuin lehmän poikimisestakin.
Meistä museolla oli hauskaa nähdä, mitä kaikkea koululaiset keksivät, ja kuinka hienosti he ottivat roolinsa haltuun. Toivottavasti myös heille jäi päivästä jotakin käteen – tiedonmurusia elämästä yli sadan vuoden takaa tai ainakin mukavia muistoja!
 |
| Yksi ruutu sarjakuvasta, jossa lähdettiin etsimään metsään leikkimään mennyttä pappilan tilanhoitajan 10-vuotiasta poikaa, Juhoa. |
Susanna Helminen
