perjantai 27. kesäkuuta 2014

Simpauttaja-näytelmä Mäntyharjun kesäteatterissa

Kuva: Mäntyharjun kesäteatteri.

Mäntyharjun kesäteatteri esittää kaudella 2014 Heikki Turusen romaaniin pohjautuvan Simpauttajan. Ohjaajana toimii jo viime kesältä tutuksi tullut Petteri Wirkkala. Näytelmän esitykset 29.6.-12.7. arkisin klo 19 ja la-su klo 17. Luvassa on myös aina yhtä tunnelmallinen yönäytös osana Valoa yössä -tapahtumaa lauantaina 16.8. klo 22.
Kuva: Mäntyharjun kesäteatteri.

Syrjäiseen maalaiskylään saapuu keväällä eriskummallinen, sanavalmis renkimies – Simpauttaja – joka herättää kesän aikana kuumia tunteita niin kylän miehissä kuin naisväessäkin. Nuori, kotoaan potkittu Imppa saa Simpauttajasta oivan työparin Pirtamon maatilalla ja oppii siinä samalla Simpauttajalta elämänohjeita. Loppujen lopuksi kukaan ei tiedä tästä veijarista mitään. Mistä hän on tullut ja miksi?
Simpauttaja on vahva elämänmakuinen veijaritarina maaseudun murroksesta sekä nuoren miehen kasvusta aikuisuuteen. Se on hersyvän hauska ja edelleen ajankohtainen, eikä jätä kylmäksi ketään: se herättää paljon tunteita ja ajatuksia.
Kuva: Mäntyharjun kesäteatteri.
Simpauttajan lentävät lauseet ovat hauskuuttaneet meitä jo neljän vuosikymmenen ajan eikä Mäntyharjun versio ei tule olemaan mikään poikkeus, vaan tarjolla on rautaisannos huumoria niin elokuvan kuin kesäteatterin ystäville.
Esitystä ei suositella lapsille.
Liput paikan päältä tai Mäntyharjun valokuvaamosta. Aikuiset 18 e, lapset 8 e. Ennakkovaraukset ja lisätietoja Mäntyharjun valokuvaamosta, puh. 040 777 9868.


tiistai 24. kesäkuuta 2014

HOLE-peli mukana pihapeleissä

Mäntyharjun museo uskoo vakaasti kesäsäiden vielä koittavan ja toivottaa pihapeliensä joukkoon uuden tulokkaan:

Hole on viihdyttävä 2-8 pelaajan kesäpeli, jossa kaksi joukkuetta kilpailevat keskenään heittämällä pusseja vuorotellen toisesta päästä kohollaan olevaan pelilevyn reikään. Pyöreään aukkoon osuneesta heitosta saa kolme pistettä ja levylle jäävästä pussista yhden pisteen. Pistelasku toimii venttimäisesti: pelin voittaa se joukkue, joka on saanut ensimmäisenä tasan 21 pistettä.  Turnaus pelataan kahdella erivärisellä pussisetillä ja kahdella pelilevyllä eli platalla (koko 90x60 cm). Pussit muistuttavat kansakoulusta tuttuja hernepusseja. 
Kuva: Kärkipyörä.fi

Hole-peli sopii lähes kaikenikäisille ja sitä on helppo ryhtyä pelaamaan ilman aikaisempaa kokemusta. Peli vie nopeatempoisena mukanaan ja pelaajat voivat tavoitella parempaa ja tasaisempaa heittotulosta kilpailevia heittäjiä vastaan.

Holea voi pelata kesämökillä, takapihalla, biitsillä, leirintäalueella ja vaikka missä, kuten Iso-Pappilan kauniilla takanurmella puiden katveessa. Pelialusta voi olla hiekkaa, nurmea, asfalttia, eikä alustan tarvitse olla tasainen. Ja tämähän on loistava uutinen savolaisten kivisten ja mäkisten maiden keskellä.

Hole on erittäin suosittu ajanvietepeli USA:n Keskilännessä, missä peli tunnetaan nimellä Cornhole (eli maissireikä). Cornholea on pelattu Keskilännessä yli sadan vuoden ajan ja mestaruuskisat keräävät siellä sankoin joukoin pelaajia ja faneja. Pelille on myös kehitetty varsin monimutkainen käsitteistö, jota voi ihmetellä mm. Cornhole Worldwiden nettisivuilta.
Kuva: Kärkipyörä.fi

Hole-pelin on museolle lainannut Mäntyharjun Kärkipyörä, josta peliä voi ostaa myös omia mökki-iltoja viihdyttämään.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Huvilaelämää avattu kesäisissä tunnelmissa

Huvilaelämää näyttelystä
Mäntyharjun Iso-Pappilan huvilaelämää -näyttely on avattu yleisölle tänään.  Tekstiä kirjoitamme paremmalla ajalla, mutta nyt tässä pieni kuvakavalkaadi päivän kulusta.

Sää suosi 

Avajaisia vietettiin iloisen ohjelman saattelemana. Aamupäivällä oli ohjelmaa koko perheelle. Museon piha-alueella oli mm. poneja Tuokon tallista. Nelli ja Niilo iloinen pellepariskunta toi tullessaan myös omat ponit

Niilo-pelle. 
Päivän päätteeksi Huvilajatsi soljui Museon verannalta

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Näppää "vanhan ajan mökkikuva" museolla!


Kuvassa kurkistelevat Jouni, Anne ja Anu.

Iso-Pappilan Huvilaelämää-näyttely avataan huomenna sunnuntaina. Tule sinäkin paikalle!



perjantai 13. kesäkuuta 2014

Päivälepo riippukeinussa

Mitä olisikaan kesäpäivä ilman pieniä nokosia riippukeinussa?

Iso-Pappilan piha-alueelta löytyy kesän aikana pihapelialueen lisäksi myös riippumatto haaveilua ja rentoutumista varten. Riippumatosta käsin on hyvä ihailla komeaa päärakennusta tai vaikka kannustaa viereisen sulkapallokentän käyttäjiä.


Museon riippukeinun on lahjoittanut Pihano. Riippukeino on mallia La Siesta Virginia ja kustantaa 94 euroa sisältäen kotiinkuljetuksen. Kesän ajan kaikki La Siesta -tuotteet Pihanosta - 10 % alennuskoodilla "pihano". Tarjous voimassa 31.8.2014 saakka.

Valikoimista löytyy raikkaan värisiä riippukeinuja yhdelle tai useammalle, romanttisia pitsikeinuja koivupuiden varjoon ja keveitä retkikeinuja luonnonhelmaan.



Pihano on kodin ja vapaa-ajan summon ulkotiloihin erikoistunut yritys, jonka tavoitteena on parantaa ihmisten asuinviihtyvyyttä kotona ja mökillä.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Asemalle! Juna lähtee!


Mäntyharjun asema 1930-luvulla. Juna saapumassa asemalle Kuopion ja Mikkelin suunnalta.
Perinnealbumi: Etelä-Savo 2. Toim. Olavi Antila.
Ote Martti Kuusen "Kesävieras"-pakinasta muistelmateoksessa Ohituksia (1985):

 – Essu-täti lähtee!

Kokoa perhekuntamme on kerääntynyt Jylhän verannalle. Vanha Ford, 3000 markalla ostettu, kerran koivuun ajettu, aina uudelleen korjattu, sykyttää malttamattomana. 

Asemalle on nelisen kilometriä. Olisi ollut syytä lähteä jo kymmenen minuuttia sitten. Äiti ja Essu-täti huutelevat yläkerrassa. Jokin shaali tai röijy on hukassa. Katson kelloa. Minuutit tikittävät.

– Ei ehditä enää, parahtaa äiti.
– Äkkiä autoon! komennan minä.

Lapsijoukko hurraa ja kuiskuttaa takanamme. Fordista saa irti ihmeitä, jos uskaltaa. Pitkillä suorilla voi päästä jopa neljänkympin nopeuteen. Silloin kyllä jokainen kuomunrepale läiskyy ja lepattaa ja auto tärisee kuin laiva myrskyssä.

Meillä on onnea. Yksikään hevonen ei astele keskimaantiellä. Ei yhtään polkupyöräilijää, joka viime tingassa huomaisi ajavansa väärällä puolella tietä. Lasketan jarruttamatta Vahtituvan mäen. Painan kaasun pohjaan Vuorijärven kaarteessa. Pitkä Nahkurin mäki vaihtamatta ylös. Tunnen joka kuopan ja hietikon tällä välillä.

Takanani äiti ja Essu-täti rukoilevat kiljuvalla äänellä. Äiti pitää Essua hartioista ja huutaa: Matti, pysäytä! Pysäytä! Essu kuolee! Seis! Seis! Essu kuolee!

Minä en kuuntele. Minä ajan. Essu-täti on kuollut jo liian monta kertaa. Kiidämme Penttilan ohitse, postin ohitse, aseman taksirivin viereen. Juna seisoo jo asemalla. Äiti kipittää lippua ostamaan. Minä koppaan tädin mytyt ja kapsekit, lennätän ne lähimpään vaunuun. Essu-täti tulee sydänalaansa pidellen perässä. Asemamies Marttinen katsoo ja nauraa. Äiti ehtii matkalippuineen. Marttinen heilauttaa lippuaan. Juna nytkähtää liikkeelle.

Huhhuh.

Katson kelloa. Tämän kerron Pekalle.

------
Yli satavuotias Savon rata on vuosikymmeniä toiminut Mäntyharjun keskuksena kuljettaen ihmisiä eri puolille Suomea. Matkat aseman ja kesäpaikan välillä tulivat tutuiksi myös kesäasukkaille.


Mäntyharjun asema-alue on myös luokiteltu Museoviraston valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin ympäristöihin.

Kesän 2014 aikana julkaisemme blogissamme tietoa Mäntyharjun asemarakennuksista ja rautatiematkustamisesta yleensä.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Iso-Pappilan kesäsiivous

Näyttelyn rakentaminen on jälleen alkanut Iso-Pappilassa, mutta ennen kuin näyttelyä voidaan ryhtyä pystyttämään on paikat kuurattava museoesineiden ja -vieraiden arvolle sopivaan kuntoon. Alkuviikosta olemme lakaisseet, luutunneet ja järjestäneet museoaluetta ja näin hellepäivän kunniaksi siirryimme tietysti sisätiloihin päärakennukseen.

Päärakennuksen ikkunoiden pesu on astetta kinkkisempi homma, sillä ruudut on ruuvattava irti.

Ikkunan pesussa saimme apua SOL:in reippailta tytöiltä, mutta terassin homejälkien kimppuun kävimme itse. Tulevassa näyttelyssä myös ulkotilat saavat suuren roolin pihapelialueen myötä ja kaiteiden on oltava edukseen. Rapistuvalle maalille emme tässä vaiheessa mitään voi, mutta ainakin voimme varmistaa, että jäljellä oleva maali saa takaisin alkuperäisen värinsä.


Istuinosien etureuna ennen kuurausta.

Ahkeran hinkkauksen jälkeen pinta näyttää jälleen valkoise(mma)lta.

Siivous jatkuu Iso-Pappilassa lattioiden pesulla ja terassien harjauksella. Myös mukavampia hommia on tiedossa: mm. pihalle tulevan riippumaton koeajo (tai koemakuu tai mitä lie)...

Anne & Jouni

torstai 5. kesäkuuta 2014

Römmilän Hilda - suomalaisuuden symboli



”Jokaisella on oma tiensä, jota hänen tulee kulkea. Olen saanut elämässä sen kokea jo monta kertaa.”

Näihin mietteisiin päättää mäntyharjulainen Römmilän talon emäntä Hilda Lyytikäinen elämänsä muistelmat, jotka tänä kesänä julkaistaan kuvitettuna teoksena. Muistelmissaan Hilda vie lukijansa 1800-luvun loppuun ja kuljettaa heidät tarinansa myötä 1950-luvun alkuun, jolloin Römmilän tila siirtyi seuraavalle sukupolvelle.

Tsaarin ajan autonomiseen Suomeen, Mäntyharjun Tuuvinpellon torppaan vuonna 1904 syntynyt Hilda oli pienikokoinen, ryhdikäs ja sisukas savolainen nainen. Vartuttuaan hän avioitui Römmilän taloon, joka sijaitsee Kallaveden vastakkaisella rannalla. Hildan elämänkatsomus oli valoisa, tulevaisuuteen luottava, suvaitseva ja huumorin sävyttämä.

Römmilän Hilda –teos on henkilökohtainen muistelma, mukaansatempaava tarina ihmisistä savolaisessa yhteisössä sekä monikerroksinen ajan kuva tuon ajan Suomesta. Sen sanoma ei ole paikkaan sidottu, vaan identtisiä tapahtumia, kohtaloita ja muutoksia tapahtui eri puolilla.

Kirjaa voi lukea monella tavalla.

Se on ensisijaisesti tuon ajan talonpoikaisen naisen kronologisesti etenevä elämäntarina. Se on perheiden, sukujen ja kyläyhteisön dynamiikan kuvaus sekä läpileikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.

Se on tarina tsaarin ajan autonomisesta Suomesta, joka verisen sisällissodan ja toisen maailmansodan kautta kulkee kivuliasta tietään kohti vakiintuneempia yhteiskunnallisia oloja. Se kertoo, millaiselta maamme työmarkkinat näyttivät yli sata vuotta sitten. Se kertoo Suomen koululaitoksen kehittymisestä ja koulutuksen arvostuksesta, mistä maamme on tullut laajalti tunnetuksi. Se kuvaa terveydenhuoltoa, sosiaalisia oloja ja arkielämää korkean lapsikuolleisuuden ja kulkutautien Suomessa kauan sitten.

Se on naisen kehitystarina ja ajankuva nuorison elämästä, unelmista, seurustelusta, huvituksista ja harrastuksista 1900-luvun alun suomalaisella maaseudulla. Se on maaseudun ihmisten tarina. Se on Hildan ja Martin arkeen sidottu suomalainen rakkaustarina, joka ei pinnallisia elementtejä ja tunnusmerkkejä kaipaa. Se on tarina rakkaiden läheisten menetyksistä ja pohjattomasta surusta.

Se kertoo suomalaisen naisjohtajuuden alkujuurista, kun Hilda joutuu ottamaan ison vastuun Römmilän tilasta puolison sairastuttua.

Se on kipeän kaunis tarina isän ja tyttären suhteesta, joka päätyy liikuttavalla tavalla Römmilän tupaan Akselin kuolinvuoteelle.

Suomen historia on paljolti sotien ja miesten historiaa. Siinä ei ole mitään väärää, se vain painottuu näin, kun sotia on ollut. Sekä miehet että naiset ovat oman osansa tehneet ja tätä maata rakentaneet yhtälailla rintarinnan.

Römmilän Hilda- teos kumartaa syvään suomalaiselle elämäntavalle ja arvomaailmalle, jonka perustana ovat usko, toivo ja rakkaus. Kirja tekee erityisesti kunniaa kaikille tämän maan eteen uurastaneille naisille. Nyt on aika lukea suomalaisesta arjesta ja elämästä talonpoikaisen naisen kokemana ja kertomana.

Eeva Oehland




Eeva Oehlandt esittelee kirjansa Römmilän Hilda Mäntyharjun Iso-Pappilassa sunnuntaina 15.6. klo 11.30 sekä torstaina  3.7. klo 17.30.  Kirjaa on myös myytävänä Mäntyharjun Iso-Pappilan lipunmyynnissä (Iso-pappilantie 3). Museoalue on avoinna ensi maanantaista 9.6. klo 11 lähtien. Huvilaelämää -näyttely avautuu sunnuntaina 15.6.