Iso-Pappilan tiistaisessa museopäivässä kävi väkeä pitkin päivää, kaiken kaikkiaan liki parisataa ihmistä. Ohjelmaan kuului opastettuja kierroksia museon näyttelyissä, muistelutilaisuus, luento teollisuudesta postimerkeissä sekä Matti Muhosen musiikkiesitys - jokaiselle jotakin. Museo oli auki aina iltakahdeksaan asti ja viime minuuteille saakka piisasi kävijöitä.
Muistelutilaisuuden yleisömäärä pääsi yllättämään jopa järjestäjät. Iso-Pappilan sali täyttyi ääriään myöten innokkaista muistelijoista ja kiinnostuneista kuulijoista. Muistoja saatiin kuulla muun muassa Askeleesta, Mäntyharjun Lasista, Exelistä ja Rahtikoneesta. Tuomo Lamponen alusti ja ohjasi keskustelua.
Töissä teollisuudessa
Monen paikkakuntalaisen ensimmäinen työpaikka löytyi teollisuuden parista. Eräs muistelija kuitenkin kertoi, että "kun mä kuuskymmentäluvulla aloin ensimmäistä kertaa mennä kesätöihin koulun kesälomalla, niin Kiepin sahalle ei kannattanut mennä, koska siellä sai kuulemma pientä palkkaa, niin mä menin rakennuksille." Tienisteistä jäi vielä rahaa säästöön syksyllekin.
Mäntyharjun kenkätehtaalla alusta asti työskennellyt muisteli, että Askeleella "oli niitä sellaisia työntekijöitä, että niitä läks ja tuli ja minä tunnollisest koitin tehä". Monet viihtyivät kenkätehtaalla vuosikymmeniä, jopa koko työuransa, mutta osa viipyi siellä vain yhden kesän tai muutaman vuoden. Muistelija itse työskenteli Askeleella kolmekymmentä vuotta. Tunnollista työntekijää myös kiitettiin: "Kun minä menin kuuskymmentäyks naimisiin, niin Kiviharju kysyi, että minkälaiset kengät sul on ja minä sanoin, että eihän mul oo, niin Kiviharju sano, että sulle tehdään vihkikengät ja ne tehtiin lakerista oikeen komiat!"
Myös työturvallisuutta muisteltiin. "Suutarin veitti oli se vaarallisin, siitä tuli haavoja sormiin. Pahin oli, kun yksi huitas veitellä kärpästä ja pisti reiän korvaansa", muisteli eräs Askeleen entinen työntekijä. Exelillä ongelmia aiheutti 1980-luvun alussa käyttöön otettu epoksi. "Sitten, kun se epoksi tuli matkaan, niin se oli vieras ja allergisoiva aine. Kaikki, jotka käsittelee epoksia, ovat allergisia. Sitä ei havaittu heti ja oli vaikeuksia hoitaa nämä päästöt eri tuotantolinjoilla, että ne on ilmastoituja."
Teollisuuden tuotteita ja kotiseutuylpeyttä
Mäntyharjussa ja erityisesti kunkin omalla työpaikalla valmistetuista tuotteista oltiin myös ylpeitä:
"Kyllä ainakin kenkiä kun meni ostamaan jostain ja näky Askeleen kenkä, niin kyllä se vähän nosti."
"Sitten kyllä mää muistan, kun oli ennen ollut ne rottinkisauvat, niin tosi ylpee olin, kun sain Exelin sauvat."
Eräs Exelillä työskennellyt muisteli, kuinka hiihtokilpailuja oli tapana seurata mielenkiinnolla ja jännittyneenä siitä, kuinka Exelin sauvoilla hiihtäneet kilpailijat pärjäsivät. "Siellä kävi näitä huippuhiihtäjiä ulkomailta saakka ja ne sauvat oli todella käsityötä, jokaiselle oma mitta. Kovasti jännitettiin sitten aina niitä hiihtokilpailuja, missä Exelin sauvoja oli - olympialaisia, maailmanmestaruuksia ja muita hiihtoja. Ylpeä niistä sitten oli."
Kerran, kun sauva oli katkennut kesken kisan, tehtaan työntekijät pohtivat huolestuneina, kuinka se oli ylipäätään mahdollista: "Meil oli kauheet spekulaatiot siellä, että miten se on voinu mennä tarkastuksesta läpi. Kaikki siellä ihmeteltiin ja oltiin ihan pettyneitä." Pian kuitenkin selvisi, että syy ei ollut sauvassa.
Pelle Pelottomia ja luovaa hulluutta
Teolliset työpaikat eivät ole syntyneet Mäntyharjuun sattumalta. Erilaisten keksintöjen takana ovat Mäntyharjun monet Pelle Pelottomat sekä rohkeus kokeilla ja yrittää uutta. "Ja tähän tuotekehitykseen liittyy myös yrittäjien menestyminen ja ne persoonat, jotka siellä on Rautiosta, Rantalahdesta, Kiviharjusta, Palmbergista... Nämä ovat olleet niitä, jotka ovat kehittäneet ja uskoneet siihen, että kannattaa tehdä työtä ja sen tuloksena on syntynyt näitä isojakin määriä työpaikkoja", totesikin eräs muistelija.
"Siihen aikaan oli Mäntykero tuotekehityspainotteinen. Tehtiin virheitä, tehtiin paljon erilaisia tuotteita, jotka eivät menneetkään, mutta aina löytyi joku, joka meni", muisteltiin Mäntykeron alkuvuosia. "Sillon tehtiin itte tuotantomenetelmät, koneet ja laitteet."
Keksintöjen taustalla on monesti vaikuttanut henkilökohtainen kiinnostus ja harrastuneisuus. Exelin Yrjö Aho esimerkiksi harrasti ampumista ja näki siksi tarpeelliseksi kehittää kuulosuojaimia, joista Mäntykeron tuotanto 1970-luvulla lähti liikkeelle. Samoin Rahtikoneen Esko Rantalahti alkoi kehitellä lentokenttien lumenraivauskalustoa oman lentoharrastuksensa innoittamana. Rantalahden käyntikortissa kuulemma lukikin rohkeasti, että "ruutia keksitään ja rekiä raudoitetaan".
Muistoja Mäntyharjun teollisuudesta saa toimittaa museolle edelleen esimerkiksi nettilomakkeella osoitteessa
www.mantyharju.fi/teollisuusmuistot, laittamalla sähköpostia osoitteeseen museo@mantyharju.fi tai vaikka lähettämällä ihan tavallista postia osoitteeseen Mäntyharjun museo, PL 76, 52701 Mäntyharju.
Susanna Helminen
