Mäntyharjun tunnelin rakentaminen mainitaan jo 3.9.1940 ylipäällikön kirjelmässä, mutta rakentamismääräys annettiin linnoitustöiden johtajan toimesta tammikuussa 1941. Ampumatarvikevarasto oli suunniteltu Mäntyharjun Mynttilän kylän Kasesmäkeen. Suunnitelmat ampumavaraston rakentamisesta tulivat täytenä yllätyksenä Kasesmäen maatilalle. Kerrotaan, että tilalle ilmaantui yllättäen pari sotilashenkilöä, joista toinen oli majuri Rytkönen. Talon emännälle asia oli haastava, sillä yllättäen piti tarjota ruokaa kahdelle ylimääräiselle suulle. Toisaalta talon vanhin poika Teuvo Haapamäki sai ensimmäisen palkkansa, kun toimi apulaisena ammusvarikon paikkaa mitattaessa.
 |
| Kasesmäen louhintapiirustukset |
Loppujen lopuksi ammusvaraston rakentamista ei ehditty koskaa aloittaa, mutta puita ehdittiin kaataa sähkölinjalta, jota myöten oli tarkoitus vetää sähköt työmaalle.
Millainen Kasesmäen ammusvarikosta olisi toteutuessaan tullut? Sanalla sanottuna mittava. Varasto olisi koostunut seitsemästä tunnelista. Läpiajettavan tunnelin molempiin päihin kallioon olisi tehty avolouhokset. Neljä metriä leveä kuorma-autojen ajotunneli oli tarkoitus levetä kuuteen metriin varastojen kohdalla. Leveyssuunnassa varastotunnelit olivat 90 metriä ja uloskäynnit 176 metrin päässä toisistaan. Suunnitelmissa oli myös keskuslämmitys, kattilahuone, konehuone, vesisäiliö ja tuuletinkeskus sekä majoitus- ja toimistotilat.
Tulee vain mieleen, että jos ammusvarasto olisi ehditty rakentaa, millaista toimintaa siinä tänä päivänä olisi. Mielikuvitus ryhtyy laukkaamaan. Olisiko se tyhjillään vai kenties edelleen armeijan käytössä. Olisiko sitä käytetty matkailuun? Olisiko se esim. extreme-seikkailukeskus vai maahisten maanalainen tivoli?
Hanaa, sanoi Hanell -Jess, Betonia, vastasi kapteeni Arimo -teosta voi ostaa Savonlinnan maakuntamuseosta. p. 044 417 4466, riihisaari@savonlinna.fi. Teoksen on kirjoittanut maakuntatutkija, FL Jorma Hytönen. Maastoinventoinneista pääosiltaan vastasi arkeologitutkija Martti Koponen. Teos esittelee seikkaperäisesti vuosina 1940–1944 tehdyt linnoitustyöt silloisten Puumalan, Sulkavan, Säämingin, Punkaharjun, Kerimäen ja Savonrannan kuntien alueilla. Pääpaino julkaisussa on välirauhan ajan linnoittamisessa.
Asiasta kiinnostuneiden ei kannata lähteä maastoon Mynttilässä, koska maastosta ei löydy enää merkkejä rakentamisaikeista. Myös hakattu sähkölinja on tainnut jo metsittyä. Mutta suosittelen, että hankkikaapa kirja.
Kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky
