Vilkasta hyörinää kesät talvet

Iso-Pappila ei ole pelkästään kesäaikainen museonäyttely vaan alueella on vilkasta harrastustoimintaa ympäri vuoden.  Kuvataide ja kädentaitajat viihtyvät Iso-Pappilassa.  
Etenkin Mäntyharjun kansalaisopiston tilkkupiiriläiset sekä Mäntyharjun kuvataideyhdistys ry 
kokevat Iso-Pappilan ympäristön inspiraation lähteenä. 

Talviaikaan päärakennuksessa toimii Mäntyharjun kansalaisopiston kädentaitajat mm. pistopiiri sekä tilkkupiirit sulassa sovussa yhdessä Kirkonkylän koulun käsityöluokan kanssa. Myös Mäntyharjun kuvataideyhdistys ry kokoontuu kerran viikossa Iso-Pappilassa.  

Kansalaisopiston tilkkupiiriläiset pitävät  Iso-Pappilaa inspiraation lähteenä. Talven 2013 töitä.  

Kesällä 2012 Mäntyharjun kuvataideyhdistyksen vuosinäyttelyn yksi teema oli Iso-Pappila ympäristöineen

Talviaikaan museon talousrakennuksien näyttelyt ovat suljettuja ja kylmillään. Päärakennuksen kesänäyttelyt puretaan pois syksyllä ja rakennetaan uudestaan keväällä. Näyttelyjen rakentaminen joka kevät uudelleen on hieman hieman työlästä, mutta mahdollistaa päärakennuksen muun ympärivuotisen toiminnan. 

Iso-Pappilan Väentupa ja muut  pihan  näyttelytilat ovat talvella kylmillään. 

Mäntyharjun museon näyttelyt Iso-Pappilassa ovat avoinna päivittäin kesäkuun puolivälistä elokuun puoliväliin. Iso-Pappilan päärakennuksen valtaavat kesäkuussa Mäntyharjun historiaan liittyvät  museon vaihtuvat näyttelyt. Väentuvasta löytyy Matkavalokuvaaja Nestor Kurvisen viisi vuosikymmentä sekä tupainteriööri 1800-luvun lopun mäntyharjulaisesta talosta.  Etelä-Savon laajin maa- ja metsätalous ajokalustokokoelma löytyy navetasta. Alueella on myös riihi ja nuottakota viite-esineineen. Navettarakennuksessa on esillä museoesineistön lisäksi Taidekeskus Salmelan Nina Ternon veistoksia. 

Mäntyharjun kansalaisopiston Iso-Pappilan pistopiiriläisten työnäytös Iso-Pappilan 200-vuotisjuhlilla

Lippukassan kautta tulleita museokävijöitä on kesällä n. 2000. Luku ei ole koko totuus; alueella vierailee mm. tuhansia kesäteatterivieraita. Mäntyharjun Näytelmäkerho ry rakensi parisen vuotta sitten uuden katetun katsomon, joka lisää katsojien viihtyvyyttä sadeilmalla.  Teatteri- ja tapahtumapäivinä alueella palvelee myös Kaneliässän Tallikahvila.  Mäntyharju Iso-Pappilan museo on Mäntyharjun keskustan ja kirkonkylän alueen harvoja säännöllisesti avoinna olevia matkailukohteita Mäntyharjun kirkon ja Taidekeskus Salmelan lisäksi.

Kake Randelinista kertova musiikkinäytelmä keräsi Pappilanparvelle yli 11 000 vierasta  kesällä 2011.

Iso- Pappilan pihan poikki kulkee Mäntyharjun ulkoilureittejä, joten liikkujat ja lenkkeilijät pääsevät nauttimaan museonmäen rauhallisesta ja kunnostetusta ilmeestä.  Iso-Pappilan alueella järjestetään vuosittain erilaisia kulttuuritapahtumia, konsertteja, näyttelyjä mm. Mäntyharjun Kansalaisopiston kevätnäyttelyt ja Mäntyharjun kuvataideyhdistyksen vuosinäyttely. Vakiintunein tapahtuma on Valoa yössä elokuun puolivälissä.  Myös kouluille tarjotaan joka vuosi mahdollisuus tutustua museoon. 

Iso-Pappilassa on jo kaksikymmentä syksynä järjestetty Kuvataideakatemian pigmenttileiri.  Kuvataideakatemia on Suomen ainoa yliopistotasoinen vapaan kuvataiteen opetusta antava opinahjo ja on kouluttanut taiteilijoita vuodesta 1846. 

Kuvataideakatemian opiskelijat kokoontuvat pigmenttileirille elo-syyskuussa.  Opettaja Malla Tallgren on ollut leirillä opettajana jo 20 vuotta. Mäntyharjun leiri on jo käsite ja tulee täyteen välittämästi ilmoittautumisen alkaessa. Viikko Mäntyharjun Iso-Pappilassa on tehyt monelle taidemaalarin alulle lähtemättömän vaikutuksen.

Mäntyharjun Iso-Pappilan päärakennus on täyttänyt 200-vuotta ja on vanhimpia käytössä olevia rakennuksia Mäntyharjussa. Museon rakennukset Iso-Pappilassa kuuluvat valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY) osana Mäntyharjun vanhaa keskustaa. Rakennukset on merkitty oikeusvaikutteiseen asemakaavaan suojelukohdemerkinnällä. Museoalueella on myös Etelä-Savon perinnemaisemaan kuuluvaksi luokiteltu Iso-Pappilan kallioketo ja niittyalue.  Museoalue tarjoaa elinympäristön monelle ketokasville, perhoselle ja hyönteiselle.

Pihapiiriä ennen vaunuvajan kunnostustöitä 

Sata vuotta eikä suotta

Loppiaisena 2013 tuli kuluneeksi 100 vuotta Mäntyharjun kunnanvaltuuston ensimmäisestä kokouksesta. Täyttä sataa vuotta juhlittiin Mäntyharjun kulttuurisalissa 30.1. 2013. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Leena Pekkanen oli laatinut juhlaan Mäntyharjun kunnanvaltuuston ensimmäisen toimintavuoden historiikin vuoden 1913 kokouspöytäkirjojen perusteella.   Tekstit ovat pitkälti suoria lainauksia, monet sanavalinnat  ovat suoraan alkuperäisistä pöytäkirjoista.

Ensimmäinen kunnanvaltuusmiesten kokous pidettiin loppiaisena 6.1.1913. Esimieheksi (nyk. puheenjohtaja) valittiin opettaja Eero August Wihersalo ja vilkkaan keskustelun ja harkinnan jälkeen päätettiin valtuuston kokoukset toistaiseksi pitää lauvantai päivinä kello 10 e.p.p. ja kokouspaikkana tulee niinikään toistaiseksi olemaan Salmelan kamari. Kun valtuuston jäsenten samoin kuin esimiehenkin toimi on palkaton, niin päätettiin ottaa valtuustolle erityinen kirjuri, minkä palkaksi päätettiin nyt kuluvan vuoden ajaksi 100 markkaa.

Ensimmäinen valtuuston kokous pidettiin Salmelan kamarissa. Kuva: Mäntyharjun museo 

Ensimmäisessä kokouksessa huomattiin yhden valtuusmiehen olevan vailla kunnallista äänioikeutta ja asetuksen mukaan siis esteellinen olemaan kunnanvaltuusmiehenä, joten kuntakokouksen esimies velvoitettiin toimittamaan siltä osin uusi valtuusmiehen vaali.

Kokouksen lopuksi todettiin, että näihin päätöksiin tyytymätön asianomainen saa niihin muutosta hakea kirjallisella valituksella läänin Kuvernööriltä 30 päivän kuluessa luettu pöytäkirjan tarkastuspäivästä, ja on valitukseen ote tästä pöytäkirjasta mukaan pantava.

Pöytäkirjan tarkastuksen jälkeen se julistettiin Mäntyharjun kirkossa 12 pvä tammikuuta 1913 kaiken kirkkoväen tiedoksi.

Kunnanvaltuusmiesten työ jatkui jo 25.1. Tuolloin tarkastettiin kunnan veroäyriluettelo vuodelle -13, jota vastaan oli tehty pöytäkirjan mukaan 29 muistutusta. Valtuusto hyväksyi sellaisenaan 8 muistutusta veroäyrien alentamiseksi, 8 sai huojennusta ja 13 muistutusta valtuusto hylkäsi.

Jo toisessa kokouksessa valtuusmiesten käsiteltäväksi tuli lainajyvästöltä pyyntö korottaa ruislainojen hehtolitrakorvausta. Kunnanvaltuusto, harkittuaan asiaa puolelta ja toiselta, päätti kuitenkin ehdotuksen tällä kertaa hyljätä. Leppäniemen ja Karankamäen piirien kansakouluille myönnettiin Aleksanterin rahaston korkovaroista urkuharmoonin ostoa varten 400 markkaa kummallekkin piirille eli yhteensä 800 markkaa ja lausuttiin toivomuksena, että urkuharmoonien tulisi olla samanlaisia kuin Aseman kansakoulussa.

Pöytäkirjan mukaan Aseman kansakoululla on hieno urkuharmooni, muut kansakoulut halusivat samanlaisen.  Kuva  Asemankylän koululaisista 1920-luvulla, opettajana Hilma Paasonen. Kuva: Mäntyharjun museo

29.3. kokous määräsi veronkantoajat, valtuutti kunnallislautakunnan valitsemaan kunnan edustajan henkikirjoitustilaisuuteen ja päätti tämän palkaksi 2 markkaa päivältä sekä tarkasti kunnan verojen lyhennysluettelon vuodelta 1911.

Kokouksessa päätettiin, että Vaivaistalon rakennustoimikunnan jäsenten tuli esittää laskut vertailun vuoksi yhtä aikaa. Tämä siksi, että eräs toimikunnan jäsen oli ehtinyt jo toimittaa laskun ja valtuusto katsoi laskun olevan liiallinen ja muutoinkin epätäydellinen.

Venäjän karttojen ja historian oppikirjojen ostamiseen kunnan kansakouluihin myönnettiin varat. Huomattakoon seuraava teksti: Venäjän maantiedon oppikirjojen ostamiseen nähden päätettiin, että niitä nyt hankitaan ainoastaan kolme kappaletta, mutta jos syksyyn mennessä ei ilmestyisi jotakin uutta maantiedon oppikirjaan, hankittaisiin sitten samanlaiset kaikkiin kansakouluihin.  Kirjaostokset valtuutettiin tekemään opettaja E.A.Vihersalo.

Ensimmäinen valtuuston puheenjohtaja Eero August Vihersalo (1868-1920) johti mm. koulutoimen  kehittämistä.
Kuva: Mäntyharjun museo

Toukokuun 24. päivänkokouksessa esitettiin ja luettiin kaikki kunnalliset tilit vuodelta 1912 ja päätettiin niistä tilintarkastajain lausunnon mukaisesti hyväksyä tai hyväksyä muistutuksin. Kansakoulut, kassa- ja pääkirja mukaan lukien tilejä oli 41 kappaletta, esimerkiksi köyhien kiertokoulunoppilaitten avustamisrahasto ja vanginkuljetus ja käräjähuonerahasto. 

Halmeniemen kansakoulun tilit hyväksyttiin muistutuksella, että vastaisuudessa on tarkemmin selvitettävä kenelle oppilaalle ja missä muodossa lahjoitusvaroja on jaettu ja ettei vastedes kunnan varoja saa käyttää joulukuusen laittamiseen. Muuten päätettiin kaikille kansakoulujen johtokunnille antaa tiedoksi, että vasta kun koulujen huoneisiin ostetaan tapetteja, ne saavat maksaa korkeintaan 50 penniä rulla.

Valtuusto päätti tilintarkastajain ehdotuksen mukaisesti, että vaivaistalolla tarvittavat ruoka-aineet samoin kuin muutkin tarveaineet hankitaan tästä lähin julkisella, sitä vasten toimitetulla huutokaupalla siltä, joka tekee kunnollisesta tavarasta halvimmat tarjoukset.

Kunnan puolesta vuotuista valtionapua 900 markkaa Leppäniemen ja Karankamäen piirien koulujen opettajain ja 50 markkaa käsityöopettajan palkkaamiseen valtuutettiin anomaan opettaja E.A.Wihersalo.  

Kesätauon jälkeen valtuuston työskentely jatkui elokuun 9. päivänä. Tuolloin esitettiin koulu ylihallitukselta tullut kirjelmä kunnallisten pikkukoulujen perustamisesta ja päätti valtuusto, kun asia katsottiin vielä siksi laajakantoiseksi ja vaikeanlaiseksi tehdä siitä tällä kertaa mitään päätöstä, koska kokoukselle ei ollut tunnettua, mihin kokemuksiin tällä alalla yleensä oli tultu, jättää asian pöydälle johonkin toiseen seuraavaan kokoukseen.

Lisäksi kunnallishallinnosta annetun asetuksen mukaan kolmas osa valtuuston jäsenistä tuli vuoden lopussa erovuoroon. Erovuoroiset valittiin vetämällä arpaa ja kuntakokouksen tehtäväksi tuli valita uudet valtuuston jäsenet.

Sen johdosta, että joillakin valtuuston jäsenillä on havaittu olevan tapana jäädä, laillista estettä puolestaan ilmoittamatta, liian usein pois kokouksista, päätti valtuusto tästedes julkaista poissaolevien nimet pöytäkirjassa. Elokuun kokouksesta oli poissa 4 jäsentä, joiden nimet löytyvät siis pöytäkirjasta.

Lokakuun 11. päivän kokous alkoi kansakoulujen johtokuntien jäsenten valinnalla.

Mäntyharju-Pertunmaan alueella toimi tuolloin 15 kansakoulua.

Kun neiti Emma Antell oli aikoinaan tehnyt suurenmoisen lahjoituksen kunnalle, päätti valtuusto kiitollisuuden ja kunnioituksen osoituksena hankkia hänen haudalleen korkeintaan 200 mk maksavan muistokiven.

  

Keski-Savon (Otavan) kansanopiston johtokunnalta oli saapunut pyyntökirjelmä kansanopiston tulo- ja menoarvion aukon täyttämiseksi 200 markkaa, joka myönnettiin.

Marraskuussa 1.11.hyväksyttiin kunnallislautakunnan tekemä tulo- ja menoarvioehdotus vuodelle 1914 paitsi mitä tuli kansakoulujen johtokuntien laatimiin menoarvioehdotuksiin, joihin tehtiin yhtäläisyyden saavuttamiseksi erinäisiä muutoksia. Kansakoulujen johtokunnille päätettiin yksimielisesti huomauttaa, että näin muutettuja menoeriä on ehdottomasti noudatettava uhalla, ettei niistä yli meneviä maksueriä tulla vastaisuudessa hyväksymään ilman kunnanvaltuuston suostumusta.

Varpasen koulu 1920-luvulla. Menokuria valtuuston päytäkirjojen mukaan  pidettiin yllä jo sata vuotta sitten.
  Kuva: Mäntyharjun museo

Kunnan kätilö-rokottajaksi valittiin neiti Lahja Aliina Sauvala, Helsingistä ja hänen kieltäytymisensä varalle rouva Maria Pesonen Kuopiosta.

Kokouksesta oli poissa 8 valtuutettua.

Joulukuu 13.12  

Kunnan hoidossa olevista varoista myönnettiin köyhien kansakoululasten ravitsemusavustukseksi yhteensä 1 130 markkaa. Kunnallislautakunnalle myönnettiin tilivapaus vuoden 1911 loppuun asti.

Esitettiin ja luettiin Mäntyharjun maamiesseuralta ja Mäntyharjun Kaakkoiselta maamiesseuralta saapunut kirjelmä, jossa pyydetään avustusta neuvojan palkkaamiseksi 225 markkaa. Asiasta keskusteltua päätti valtuusto äänten enemmistöllä anomuksen tällä kertaa hyljätä.

Ylimääräiset viinaverorahat, joita oli kunnalle saapunut vähän yli 10 000 markkaa, päätettiin jakaa siten, että sairashuonerahastolle annetaan 6 000 markkaa ja Kirkonkylän kansakoulun rakennuskustannuksiin käytetään 2 343 markkaa ja Halmeniemen kansakoulun vuoritukseen 1 500 markkaa. Loppusumma päätetään vastaisuudessa jaettavaksi.

Näin siis päätettiin sata vuotta sitten.

Nykytermein ensimmäisen vuoden pöytäkirjat vilisevät tuttuja asioita: tulo- ja menoarvio, tilinpäätös, lisämääräraha-anomus, valtionosuus,  valitusosoitus, pöydällepano ja kilpailutus

Teksti: Leena Pekkanen

Vuodenkierto Etelä-Savon museoissa esille - tehkäämme tikuista asiaa

Maakuntamuseotukija Jorma Hytönen Savonlinnan maakuntamuseosta lähetti perinteisen Vuodenkierto 2012 -tiedotteen Etelä-Savon  museoiden viime vuoden tapahtumista.  Museotoiminta ympäri maakuntaa on ollut  todella monipuolista; on avattu uusia näyttelyjä, kunnostettu rakennuksia, pidetty teemapäiviä ja tehty ohjelmallista museotyötä. Vuodenkierto -kertomuksen monipuolinen sisältö kumoaa jälleen vahvasti yleisen harhaluulon, että paikallismuseotoimintamme on  jotenkin juuttunut paikalleen ja  jokainen museo hautoo sitä omaa rukinlapaansa tai että alueemme kaikki museot ovat samanlaisia.

.  

Iso-Pappilan Väentupa.  Pienoinen  harmi, että näyttelystämme ei löydy rukinlapaa.

Mistähän  johtuu, että paikallismuseonhoitajana joudun usein puolustuskannalle paikallismuseoidemme toimintaa koskevia vahvoja ja usein vähätteleviä käsityksiä  vastaan.  Meidän paikallismuseoihmisten olisi nostettava omaa häntäämme ja oltava aidosti ylpeitä museoidemme toiminnasta. Museon toiminnasta on kerrottava ulospäin aina tilaisuuden tullen.  Olisi etsittävä tiedottamis- ja markkinointitilaisuutta silloinkin,  kun mitään uutta kerrottavaa ei näyttäisi olevan.  

Miten herätämme yleisön huomion ja kiinnostukseen? Tuli mieleen mainio esimerkki on parin kolmen vuoden takaa, kun Hartolan ja Pertunmaan kunnat päättivät  tehdä  matkamessuilla Helsingissä tikusta asiaa ja ottaa rohkeasti Itä-Hämeen museon näyttelyidean  kuntamarkkinointinsa johtoajatukseksi. Näyttely oli Paskatikku -niminen kesänäyttely, joka esitteli pyyhkimiseen käytettyjä välineitä paskatikusta vessapaperiin. Hartolan ja Pertunmaan ulkokäymälä teemaa matkamessuilla perusteltiin sillä, että jätevesiasetus karsii ulkokäymälöitä haja-asutusalueilta. Kehitys kosketti markkinointitekstin mukaan etenkin Hartolan ja Pertunmaan alueita, joissa on runsaasti vanhaa mökkikantaa ja vapaa-ajan asuntoja. Messuosasto on rakennettu huussin ympärille. Kesänäyttelystä kerrottiin Ylen nettisivuilla asiallisella otsikolla "Hartola tekee paskatikusta asiaa". Pertunmaan ja Hartolan kunnan messuemännät -ja isännät  kalastelivat messuosastolla asiakkaita vapautuneen iloisesti huutelemalla:  "tutustukaa paskapaikkaan". Mahtavaa tässä oli se, että kuntien markkinoinnista vastaavat uskalsivat luottaa kuntamarkkinointinsa     museon kesänäyttelyn varaan.  Hartolan ja Pertunmaan kuntien messuosaston näki noin 70 000 matkamessuvierasta ja varmaakin joku myös kiinnostui myös Itä-Hämeen museosta. 

No todettakoon, että aina kaikki museonäyttelyt eivät ole näin yleisinhimillisesti kiinnostavia kuin Itä-Hämeen museon  Paskatikku -näyttely.  Kaikesta ei saa yhtä raflaavia otsikoita, mutta kuitenkin tämä herättää miettimään, että kyllähän sitä joskus voisi oikeastikin pohtia uusia keinoja ettei olemassaoloamme unohdettaisi. Ja miksei paikallismuseolla voisi olla jotain tekemistä myös kuntamarkkinoinnin kanssa.  Pitkän talven aikana voisi muistuttaa museon olemassa olosta -etsiä vaikka museon tuntemattomalle arkistokuvalle taustoja paikallislehdessä tai kertoa, miten uuden kesänäyttelyn rakentamisessa edistytään. Vähintään pitäisi muistaa lähettää tiedote paikallismedioille museon avautumisesta yleisölle.  

Mäntyharjun Iso-Pappilan museokin järjestää ensi kesänä pihanperänäyttelyn. Todettakoon, että Mäntyharjun kunta ei ainakaan vielä ole ottanut tulevaa näyttelyä kuntamarkkinointinsa teemaksi. Vanha juttu se olisikin ollut, kun Hartola ja Pertunmaa ehtivät ensin. 

Iso-Pappilan ovat ovat avoinna jälleen ensi kesänä 11.6.-12.8.2013.

Teksti: 

Kulttuurisihteeri ja museonhoitaja Anu Yli-Pyky 

 Lue myös Vuodenkierto 2011 -kertomus

Miekankosken Uittomuseo aidossa uittoympäristössä

Mäntyharjun kunnan toinen museokohde Miekankosken Uittomuseo on Etelä-Savon maakunnan ainoa uittoon keskittynyt museo, jonka tekee erityisen ainutlaatuiseksi sen sijainti aidossa uittoympäristössä. Alun perin yksityinen Uittomuseo perustettiin vuonna 1990 Miekankosken uittotuvalle Mäntyharjun seudun uittoyhdistyksen entiseen tukikohtaan. Museon perustamisen taustavoimina oli paikallisia uittoperinteen vaalijia, joten asiantuntemus ja paikkatieto olivat esineitä ja valokuvia kerättäessä kohdallaan. 

Museo siirtyi kunnan omistukseen vuonna 1997. Omistajanvaihdos ei juuri kasvattanut museon esinemäärää, sillä Uittomuseon näyttelyt ja esinekokoelma oli osaksi koottu vuosina 1990–1992 Mäntyharjun museon esinelainojen pohjalta. Osa esineistä on perustajien keräämiä. Siirron yhteydessä Uittomuseon näyttelyihin ei juuri tehty muutoksia. Perusnäyttely uusittiin vuonna 2007 Museoviraston kohdeavustuksen turvin.

Miekankosken uittohistoria

Miekansaarta erottivat mantereesta alun perin salmet. Alempana vesistössä sijaitsevan Voikosken syventäminen 1800-luvulla laski vedenpintaa niin, että Miekan salmista tuli koskia. Pohjoinen Miekankoski kuitenkin ruopattiin irtouiton tarpeisiin.

Kaupallista uittoa Miekankosken kautta harjoitettiin ainakin 1800-luvun lopulta lähtien. Uittoväylän kymmenen suurinta käyttäjää perusti vuonna 1891 Mäntyharjun väliaikaisen uittoyhdistyksen. Samana vuonna Miekansaareen rakennettiin rata, jonka avulla tukkilauttojen hinaamisessa käytettyjä varppausaluksia saatiin siirrettyä saaren yli vesistöstä toiseen. 

Ilmakuva Miekankoskelta.  Uitto loppui Miekankoskessa kokonaan vuonna 1975. Kuva: Mäntyharjun museon arkisto

Kun Saimaalta rakennettiin oikoreitti Mäntyharjun vesistöön vuonna 1910, tuli Miekankoskesta kahden tärkeän uittoväylän risteyskohta. Samalla Mäntyharjun väylän uittotukikohta siirrettiin Miekansaareen, jonne rakennettiin uittotupa, paja ja varasto. Nykyiset rakennukset ovat peräisin 1940-luvulta.

Nippu-uittoa: Kuva Mäntyharjun museon arkisto

Mäntyharjun reitillä siirryttiin nippu-uittoon viimeisten joukossa vuonna 1963. Nipuissa uittaminen tehosti ja nopeutti uittoa. Sen onnistuminen vaati kuitenkin muutostöitä. Miekassa uitto siirtyi eteläiseen koskeen, joka muokattiin nippu-uiton tarpeiden mukaiseksi. Uitto Miekankoskessa päättyi kokonaan vuonna 1975.

Tällä hetkellä Mäntyharjun kunnan  omistuksessa olevat rakennukset on vuokrattu Miekankosken kahvilalle, joka huolehtii myös Uittomuseon avoinna pidosta ja siisteydestä. Museon lisäksi alueella on kahvio, sepänpaja ja paikallisten käsityöläisten tuotteiden myymälä. Alueella järjestetään myös uittoperinnetapahtuma heinäkuun alkupuolella.

Miekankosken uittonäyttelystä, Kuva: Mäntyharjun kunta 

 

Lisätietoja:

Miekankosken kahvila / Juhla- ja Eräruokapalvelu Ky

Etelä-Savon museot: Miekankosken Uittomuseo

Uittomuseon perustajajäsen metsäteknikko Kauko Keränen on kerännyt omat uittomuistonsa kirjaksi Uittomuistoja Mäntyharjun reitiltä (1999), painos on kuitenkin valitettavasti loppuunmyyty.

Teksti: Anne Närhi

Uittomuseon historian selvitys ja perusnäyttelyn uudistaminen: Tanja Välisalo