Tulevaisuuden mökkiseinä - pelkoja, toiveita ja hehkutusta

Palataampa vielä hetkeksi Mäntyharjun Iso-Pappilan mökkikesään. Näyttelyyn oli rakennettu tulevaisuusseinä, johon näyttelyvieraat saivat kirjoittaa ja ottaa kantaa. Kesän aikana seinä täyttyi katosta lattiaan kirjoituksista ja piirroksista. Seinältä löytyi kantaaottavia näkemyksiä, huolestuneita pohdintoja sekä myös mökkikesästä nauttivien ilonkiljahduksia!

Seinäkirjoitusten perusteella monet olivat huolissaan ympäristön tilasta ja mökkijärvensä likaantumisesta.  Seinältä löytyi myös pohdintaa mökkien omistamisesta - täytyykö kaikilla olla oma mökki Vähällä käytöllä olevat kesämökit harmittavat. Ratkaisuja etsittiin mm. mökkiosuuskunnista, vuokramökeistä ja sukulaisten yhteiskäytöstä. Teksteissä hehkutettiin myös mökkielämän ja mökkimaiseman  tuomaa henkistä hyvinvointia ja tekemisen tasapainoa.

Kiitos mielipiteistänne. Antaapa kuvien puhua puolestaan!

Mökkielämää näyttely  oli Mäntyharjun Iso-Pappilassa 9.6.-9.8. 2015.

Kesätutkija kiittää ja kuittaa

Nyt, kun museon kuva-arkisto alkaa kesän järjestelyurakan jäljiltä olla mallillaan ja museon näyttelyt on purettu ja suljettu odottamaan ensi kesää, alkaa myös minun pestini kesätutkijana Mäntyharjussa olla lopuillaan.

Kolme kuukautta on mennyt yhdessä hujauksessa. Kun toukokussa aloitin, Mökkielämää-näyttelyä vasta valmisteltiin. Nyt näyttely on jo sulkeutunut. Ensimmäisellä työviikollani pääsin myös mukaan järjestämään koululaispäivää Mäntyharjun alakoululaisille. Silloin koulujen kesälomat olivat vielä edessäpäin ja nyt viimeisinä työpäivinäni työmatkalla on taas tullut vastaan runsaasti syyslukukauden aloittaneita oppilaita.

Iso-Pappilan näyttelyt sulkivat ovensa viikko sitten.

Mennyt kesä on ollu oikein antoisa. Pienessä museossa pääsee osallistumaan monenlaiseen tekemiseen ja juuri työn monipuolisuus on pitänyt mielenkiinnon ja motivaation yllä alusta loppuun. On ollut monenmoista tapahtumaa aina kesäkauden avauksesta museoiltaan. Vaikka suurimman osan ajasta olenkin viettänyt kuvakokoelmien parissa, on ollut mukavaa välillä päästä Iso-Pappilaan myymään lippuja ja kuulemaan museossa vierailleiden näkemyksiä kesän näyttelystä. Hauskaa on ollut myös kesän mittaan kirjoitella tänne ja päivittää omalta osaltani museon muita viestintäkanavia, kuten Instagramia, Facebookia ja Twitteriä.

Kiitokset kaikille kesän aikana museossa käyneille ja museota seuranneille. Hyvää syksyn alkua!

Susanna Helminen

Onnea ja ystävyyttä - elämää sadan vuoden takaisessa kirkonkylässä

Maija Guseff 12-vuotiaana mäntyharjulaisena.
Kuva Helga-Meri Mantereen omista arkistoista.

Helga-Meri Mantere kertoi viikko sitten järjestetyssä Iso-Pappilan museoillassa Maija Guseffista (myöh. Juvas), joka tuli aikuisiällä tunnetuksi kansanperinteen tutkijana ja Suomen ensimmäisen steinerkoulun perustajana. Maija oli Mantereen täti, ja koska Mantereen oma äiti kuoli tämän ollessa vielä lapsi, Maijasta tuli veljentyttärelle läheinen, melkein kuin toinen äiti. Mantere on kirjoittanut tätinsä Maija Juvaksen ja äitinsä Astrid Reposen elämästä Vapauden taju -nimisen teoksen, johon hänen museoillan esityksensäkin perustui.

Mantere keskittyi museoillassa Maijan Mäntyharjussa 1910-luvulla viettämiin onnellisiin lapsuusvuosiin. Erityisesti metsien ja järvien läheisyys teki elämästä rikasta. Maijalla oli esimerkiksi tapana tehdä retkiä lähimetsiin muilta salaa. Vielä vuosienkin päästä Maijan mieleen nousivat Mäntyharjusta juuri maisemat ja luonto. On kuvaavaa, että hän mainitsi yhdeksi tärkeimmistä lapsuusmuistoistaan Mäntyharjun lumisessa metsässä hiihtoretken lomassa tapahtuneen kohtaamisen hömötiaisen kanssa.

"Minun lapsuuteni huomattavampia tapahtumia oli  varmaan se, että kerran hiihdin yhden  koivun oksan ali ja eräs hömötiainen seisoi oksalla ja hakkasi ja hakkasi ateriansa kuorta, eikä lentänytkään tiehensä. Pieni, elävä ja pyöreä lintu toimitti askareitaan minun pääni vieressä ja välillä nosti päästä ja viskasi minuun nopean katseen. Minä seisoin hiljaa ja olin äärettömän onnellinen."

Maija oli sisarussarjansa kuudesta lapsesta toisiksi nuorin. Mäntyharjun vuosina useimmat isosisarukset olivat jo siirtyneet opiskelemaan muille paikkakunnille ja Maija sai pikkuveljensä Kaarlon kanssa nauttia vanhempien jakamattomasta huomiosta. Oman osansa Mäntyharjussa vietetyn ajan auvoisuuteen toi myös kirkonkylän tiivis yhteisö. Ystäviä ja ikätovereita oli aina lähellä. Erityisen läheisiä ystäviä Maija oli Kivelässä asuneen Aino, eli Anni, Cantellin (myöh. Kantele) kanssa.

Bertha Cantell tyttäriensä Annin ja Toinin kanssa.
Kuva Cantellien omista arkistoista.

Mäntyharjussa vietetyt vuodet päättyivät Maijan isän, Leodor Guseffin, kuolemaan. Elämä kääntyi päälaelleen. Guseffien perheen lisäksi myös koko muu Suomi eli kriisin hetkiä, kun vuonna 1918 käytiin sisällissotaa. Pian sodan päätyttyä perhe jätti Mäntyharjun taakseen ja muutti Helsinkiin. Sopeutuminen pääkaupungin elämänmenoon ei kuitenkaan ollut Maijalle alkuun ollenkaan helppoa. Kaupunki tuntui Mäntyharjun jälkeen kohtuuttoman suurelta, eikä Maijalle tärkeä luontokaan ollut samalla tavalla läsnä. Tilanteen teki entistä ikävämmäksi se, että Maijan täytyi jättää rakas, sekarotuinen koiransa Tessu asumaan ystävänsä Ainon luokse Mäntyharjuun. Se kun oli jo ehtinyt tottua maalaiselämään.

Pientä helpotusta ikävään toi se, että Maija pääsi vielä käymään Mäntyharjussa talvella 1919. Ainon perhe, Cantellit, kutsui Maijan tuolloin luokseen viettämään joululomaa. Maija pääsi pitkästä aikaa näkemään paitsi rakkaan ystävänsä, myös koiransa Tessun. Vaikka Maijan lähdöstä oli tuolloin kulunut jo yli vuosi, Tessu muisti tämän yhä ja kulki Maijan perässä koko vierailun ajan. Aivan pelkkää lomaa vierailu ei kuitenkaan ollut, vaan Maija sai äidiltään myös tehtävän hoitaakseen - hänen piti tuoda Mäntyharjusta mukanaan jauhoja ja voita. Sisällissodan loppumisesta ja Suomen itsenäistymisestä oli vielä varsin vähän aikaa ja erityisesti pääkaupungissa oli pulaa ruokatarpeista.

Helga-Meri Mantere puhui Iso-Pappilan museoillassa.

Myöhemmin Maija päätyi Helsingin yliopistoon opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta. Yliopistossa hän tutustui Helga-Meri Mantereen äitiin, Astrid Reposeen, joka puolestaan päätyi naimisiin Maijan veljen, Martti Guseffin kanssa. Ilmeisesti yhteys Aino Cantelliin katkesi näinä myöhempinä vuosina etäisyyden myötä.

Mantereen museoillan esitys kokosi Iso-Pappilan saliin parisenkymmentä Mäntyharjun historiasta kiinnostunutta kuulijaa. Paikalla oli myös Aino tai Anni Cantellin sukulaisia. Kohtaaminen oli iloinen yllätys sekä Mantereelle että Cantelleille. Sadan vuoden takaisten ystävysten sukulaiset kohtasivat samoissa Mäntyharjun kirkonkylän maisemissa, joissa Maija ja Aino aikanaan viettivät aikaa yhdessä.



Maija Juvaksen tutkijaparin ja Mantereen äidin, Astrid Reposen, metsäsuomalaisten parista keräämään esinekokoelmaan perustuva näyttely Finnskogar - Metsäsuomalaiset on avoinna marraskuun alkuun saakka Kansallismuseossa. Myös Maijan ja kenttämatkoilla mukana olleen Helmi Helmisen ottamia valokuvia on esillä näyttelyssä.

Susanna Helminen

Vilkkaan mökkikesän summausta

Mäntyharjun museon Mökkielämää-näyttely sulki ovensa sunnuntaina viimeisen aukiolopäivän päätteeksi. Vierailijoita riitti aina viime minuuteille saakka.

Mennyttä kesää ei pitkään ehditty jäädä tunnelmoimaan näyttelyn keskelle, sillä tila piti raivata tyhjäksi tulevan Mäntyharjun kuvataideyhdistyksen vuosinäyttelyn tieltä. Purkaminen alkoi heti maanantaiaamuna helteisissä tunnelmissa. Iltapäivällä urakka alkoi jo olla voiton puolella.

Mökkielämää sai paljon kiitosta nostalgisuudestaan.

Runsaasti tavaraa kannettiin varastoihin odottamaan tulevia kesiä ja lainassa olleita näyttelyesineitä kerättiin palautettaviksi oikeille omistajilleen. Näyttelytaulut irrotettiin ripustuskoukuistaan ja pakattiin silkkipaperiin odottamaan mahdollista tulevaa käyttöä. Kenties jo ensi kesänä tarjoutuu tilaisuus palata mökkinäyttelyn pariin ainakin joiltain osin.

Viileästä kesästä huolimatta Iso-Pappilan näyttelyssä kävi runsaasti porukkaa. Museolla oli tavallista vilkkaampi kesä, vaikka vuoden 2011 Loma-asuntomessujen edesauttamiin ennätyslukemiin ei päästykään. Kävijöitä riitti jopa viime vuotta runsaammin.

Lelujunan perspektiivi lastenhuoneen näyttelyn purkuun.

Suuret kiitokset kaikille Iso-Pappilassa kesän aikana käyneille! Kiitokset myös näyttelykäyttöön kuviaan ja muistojaan jakaneille mökkiläisille, yhteistyökumppaneillemme, Suur-Savon Sähkölle ja Mäntyharju-Seuralle, sekä muille Mökkielämää-näyttelyn toteuttamisessa mukana olleille! Ilman teitä ei olisi ollut koko näyttelyä.

Navetta, väentupa ja riihi ovat avoinna yleisölle vielä Valoa yössä -tapahtumassa tulevana lauantaina. Päärakennuksen näyttelyn osalta palataan asiaan taas ensi kesänä!

Ruisleipä säilyi pirttipöydällä ehjänä koko kesän. Näyttelyn purku osoittautui sille kuitenkin kohtalokkaaksi.

Kesäamanuenssi Susanna Helminen


Kulttuurisihteerin summausta museokesästä  jatkoksi...


Huvila- ja mökkihistoria museolla tiivisti jälleen yhden jakson Mäntyharjun kotiseutuhistoriaa. Näyttelyn lisäksi saimme saimme lähes 6000 kappaleen kuva-arkiston järjestykseen sekä kuvaluettelot kopioitua nohevien kesätyöntekijöiden toimesta sähköiseen muotoon. Kuvien etsintä tulee helpottumaan huomattavasti tulevaisuudessa. Kesän aikana olemme lisäksi huoltaneet ja siistineet näyttelytiloja. Myös tulevan kesän näyttelysuunnitelmat on aloitettu. Iso-Pappilan alue oli tapahtumien keskipisteessä, sillä Kake Randelinista kertova Kielletyt tunteet -musiikkinäytelmä pappilanparvella keräsi yli 11 000 kävijää. Museo ja kulttuuripalvelut järjesti myös omia tapahtumia museoalueella Mäntyharjun kesäkuisesta kesänavauksesta museoiltaan viime viikolla. Valoa yössä lepattelee vielä lauantaina 15.9. klo 18 alkaen.

Mäntyharjun museo oli myös Museokortti-museo. Ilahduttavan moni museokortillinen poikkesi  - osa jopa huristeli viitostieltä Mäntyharjuun vain saadakseen käyttää Museokorttia. Mikkelin seutuhan on Museokortin suhteen musta aukko, sillä  Etelä-Savossa Musekortti käy maksuvälineenä Iso-Pappilan lisäksi vain Metsämuseo Lustossa ja Maakuntamuseo Riihisaaressa. Kaiken kaikkiaan museokortteja on jo myyty yli 18 000 kappaletta. Ainakin Mäntyharjun osalta Museokortti on madaltanut toivotusti kynnystä vierailla museossa. Muutama uusi Museokorttikin myytiin Mäntyharjussa.

Kiitos kävijöille. On hienoa, että vuosi vuodelta saamme uusia museon ystäviä. Ensi kesän näyttelyteema paljastetaan lähiaikoina.

Kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky

Museo auki vielä tämän viikon

Mäntyharjun museossa on tänä kesänä ollut näytillä kunnalle tuiki tärkeää mökkiläisyyttä käsittelevä Mökkielämää-näyttely. Mäntyharju on yksi Suomen suosituimmista mökkikunnista ja loma-asukkaiden myötä kunnan asukasluku miltei tuplaantuu kesäisin.

Iso-Pappilan päärakennuksessa on tänä kesänä ollut esillä Mökkielämää-näyttely.

Museon kesän kävijöistäkin mökkiläiset ovat muodostaneet merkittävän osan. Paljon on käynyt myös paikkakuntalaisia ja lomamatkailijoita. Museoalan tämän kesän uutuus, Museokortti, on tuonut Iso-Pappilaan uuden kävijäryhmän. Kortti on madaltanut museossa käynnin kynnystä. Koska kortilla pääsee sisään ilmaiseksi, käymään saatetaan poiketa hetken mielijohteesta.

Muun muassa pirttipöydän esineistö on herättänyt museokävijöissä paljon muistoja.

Mökkielämää-näyttely on saanut kävijöiltä paljon kiitosta. Moni on yllättynyt siitä, kuinka tasokasta tarjontaa paikallismuseosta löytyy. Paljon on kiitelty myös näyttelyn, erityisesti näyttelyesineiden, nostalgisuutta. Muoviset ruokailuastiat, pallogrilli ja matkailuviirit tuovat mieleen lapsuuden kesät.

Myös näyttelyyn kuuluvat mökkiteemaiset valokuvat ovat saaneet näyttelyssä vierailleiden muistot heräämään. Paljon on pohdittu, että noinhan meilläkin tehtiin. Näyttelyn kuvat onkin valittu mökkiperinnekeräyksen sadosta tarkoituksella sillä ajatuksella, että vastaavia kuva-aiheita löytyy miltei kenen tahansa mökkialbumista.

Mökkielämää-näyttelyssä on esillä paljon mökkiläisten omia

valokuvia. Vasemmalla tiskausta mökkirannassa vuonna 1975.

Ylhäällä saunan portaiden uusimista vuonna 1996. Mökki-

perinnekeräyksen satoa, Pöllinsaaren mökkialbumi.

Mökkielämää-näyttely ja myös kaikki muut Iso-Pappilan museokohteet ovat avoinna vielä tämän viikon, sunnuntaihin 9.8. saakka. Siispä nyt kipin kapin käymään, jos et jo ole ennättänyt!

Torstaina museoon voi piipahtaa tavallista myöhempäänkin, sillä silloin vietetään museoiltaa. Näyttelyiden lisäksi illan ohjelmaan kuuluu Meri-Helga Mantereen pakinahenkinen luento sata vuotta sitten Mäntyharjussa asuneesta Maija Guseffista ja teatteriseurue Piin Kari Hotakaisen tekstiin perustuva esitys, Finnhits - lähtee ku purkka tukasta. Museo on torstaina auki aina iltakahdeksaan asti.

Susanna Helminen

Kuva-arkiston kuulumisia

Kesä lähestyy loppuaan ja illat pimenevät syksyä kohden mentäessä. Samalla museon kuvaprojekti alkaa hiljakseen saavuttaa päätepisteensä, ainakin tämän vuoden osalta. On aika korjata sato ja katsoa, mitä kesällä on saatu aikaan.

Tiedot museon luetteloiduista kuvista on talletettu viiteen valokuvaluetteloon.

Kun työ toukokuussa saatiin aluilleen, tiedot museon kokoelmiin kuuluvista luetteloiduista valokuvista löytyivät ainoastaan viidestä 1970-luvulla muodostetusta valokuvaluettelosta. Käytännössä tämä tarkoitti mustekynällä tehtyjä muistiinpanoja sidotuissa muistikirjoissa. Muuten hyvä, mutta yksittäisen kuva-aiheen etsiminen noin 5600 luetteloidun valokuvan joukosta luetteloita selailemalla on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Luetteloiden tietoja on kesän mittaan siirretty sähköiseen muotoon.

Kesän alkajaisiksi otettiin käyttöön vanha kunnon Excel ja tehtiin taulukko. Taulukkoon luotiin valokuvaluetteloihin kirjattuja kenttiä vastaavat sarakkeet. Tulevaisuutta silmällä pitäen käyttöön otettiin myös muutama lisäkenttä. Kesän mittaan Iso-Pappilassa on sitten siirretty kuvatietoja sähköiseen muotoon aina, kun näyttelyssä on ollut hiljaisempi hetki. Työ on edistynyt mukavasti ja nyt jo noin kaksi kolmesta museon luetteloidusta kuvasta löytyy taulukosta. Yksin tämä uudistus helpottaa yksittäisten kuvien löytämistä kokoelmista merkittävästi.

Entäs sitten, kun taulukosta on löydetty etsitty kuva vaikkapa Iso-Pappilan päärakennuksesta sadan vuoden takaa. Kuvan numero on selvillä, mutta nyt pitäisi löytää itse valokuva. Vielä toukokuussa museon kuva-arkistot olivat siinä määrin epäjärjestyksessä, että yksittäisen kuvan löytäminen pelkän kuvanumeron perusteella olisi ollut työn ja tuskan takana. Kesän aikana on kuitenkin laskeuduttu arkistoon ihan konkreettisesti ja laitettu kuvat järjestykseen. Kuvien etsiminen on välillä vaatinut aikamoista salapoliisin työtä ja kärsivällisyyttä. Nyt on kuitenkin koossa melko hyvä käsitys siitä, mitä kaikkea arkistojen kätköistä löytyy.

Kuvia on järjestämisen ohella pakattu arkistokelpoisiin kuoriin.

Kuva-arkistojen saattaminen suunnitelmalliseksi osaksi Mäntyharjun museon toimintaa on saatu kesän kuluessa hyvään alkuun. Yksi projektin tavoitteista oli muodostaa hallinta- ja tallennussuunnitelma muutama vuosi sitten tehdyn kokoelmapoliittisen ohjelman tueksi. Tuo tavoite on pian saavutettu, joten vaikka työnsarkaa riittää tulevillekin vuosille, nyt on ainakin selvää, miten arkiston kanssa toimitaan jatkossa.

Kesään on kuulunut lukemattomien kuvien läpikäymistä.

Toivo elää senkin suhteen, että Mäntyharjun museossa voitaisiin joskus hamassa tulevaisuudessa ottaa käyttöön sähköinen kokoelmanhallintajärjestelmä, jonka avulla valokuvat saataisiin myös yleisön nähtäville. Luettelointitietojen sähköiseen muotoon saattamisesta on hyötyä myös tätä tavoitetta silmällä pitäen. Kaiken kaikkiaan kesän aikana on tehty paljon tärkeää pohjatyötä museon kuva-arkiston käytettävyyden eteen. Tästä on hyvä jatkaa.

Susanna Helminen, kesätutkija