Olipa meillä koski, tulipa meille rata ja hyvää puuta

- Mäntyharjun teollisuuden historiaa

Tallennuskohteena Mäntyharjun teollisuus, sen tuotteet ja työkulttuuri

Mäntyharjun museon  kokoelmapoliittisessa ohjelmassa museon uudeksi tallennusalueeksi linjattiin Mäntyharjun teollisuus, sen tuotteet ja työkulttuuri. Mäntyharju ei ole elinkeinoelämän näkökulmasta vain kunniakasta historiaa vaan myös tällä hetkellä kunta on maakuntatasolla teollistuneimpia maalaiskuntia. Teollisuus ja sen tuomat työpaikat ovat epäilemättä olleet merkittävä tekijä kuntalaisten elämässä jo vuosisadan ajan. Virallistakin numerofaktaa on mahdollista löytää Mäntyharjun teollisuusmenestyksen tueksi. Tilastokeskuksen Teollisuus/teollisuuden toimiala -tilastojen mukaan Mäntyharjulla on ollut vuosina 1995–2008 maakunnallisesti eniten teollisuuden toimipaikkoja per vuosi (noin 11 %). Etelä-Savon 14:sta kunnasta (tähän emme siis lue kolmea kaupunkiamme) Mäntyharjun 44 toimipaikan lisäksi vain Juva (41 toimipaikkaa) ja Kangasniemi (41 toimipaikkaa) ylittävät keskiarvollaan 35 toimipaikkaa/vuosi. Koko maakunnan kuntien yhteinen keskiarvo em. ajanjaksolla on 28 toimipaikkaa/vuosi. Itsenäisyytemme alkuvuosina 1920-luvulla teollisten työpaikkojen osuus Mäntyharjussa oli vielä 1,3 % , kun luku 1980-luvulla oli jo 22,2%.  Tänään teollisuuden ja jalostuksen  osuus työpaikoista on 28,9 %.

Vesivoima toi Mäntyharjuun ensimmäiset teollisuuslaitokset. Alfred Palmberg osti Voikosken teollisia suunnitelmia varten. Vuonnna 1919 perustettu Woikoski Oy on tällä hetkellä mm. pohjoismaiden suurin sairaalakaasujen valmistaja. Yritys on mm. mukana avaruustutkimuksessa Huippuvuorilla.

Puun saanti oli oli myös yksi teollisuuden kulmakiviä. Hallan saha Asemankylällä oli Halla-yhtiön pienin sahalaitos, mutta Mäntyharjun suurin teollisuuslaitos ennen sen purkamista vuonna 1938.

Taaplausta Hallan sahalla. Kuva Nestor Kurvinen  Mäntyharjun museon kuvakokoelma

Savon radan tulo Mäntyharjuun oli teollistumisen kannalta merkittävä virstanpylväs. Mäntyharjun kenkätehdas oli esimerkki yrityksestä, joka siirtyi Mäntyharjuun liikenneyhteyksien takia. Usein tehtaan perustamisen syynä maaseudulle oli myös kotiseutuhenkisyys; yrittäjä halusi pysytellä kotipaikkakunnallaan. Pienistä perheyrityksistä Innovaatioiden ja määrätietoisen kehittämisen avulla on kasvanut kansainvälisiä yrityksiä. Veisto Oy on lähtenyt liikkeelle parrunveistokoneen keksimisestä ja nyt alansa johtavia konevalmistajia maailmassa. Maailmalaajuinen sauvakävelyilmiö levisi Mäntyharjusta Exel Oyj:n toimesta.

Savon rata loi teollisuutta. Kuva Mäntyharjun museo

Mäntyharjun teollisuuden historiaan liittyy jo kadonneita yrityksiä, joiden olemassaolo on muuttanut kuntakuvaa. Tällainen yritys oli parhaimmillaan lähden 300 ihmistä työllistänyt Askeleen kenkätehdas. Mäntyharjun Lasin käyttö- ja taidelasia löytyy monista kodeista ja niin myös museomme kokoelmista. Samoin museokokoelmaan kuuluu Mäntyharjun kenkätehtaan tuotteita

Mäntyharjun teollisuusperinne on siis monipuolista ja kiinnostavaa. Joitain reunaehtoja kuitenkin museon tallennukselle on jo asetettu kokoelmapoliittisen ohjelman tallennussuunnitelmia mietittäessämme. Museo ei tallenna (suurikokoisia) koneita tai työkaluja, mutta korvaavaa tallennusta ja dokumentointia voidaan tehdä tarpeen ja resurssien mukaan valokuvaten, videokuvaten tai muilla sopivilla tavoilla. Tallennus keskittyy suunnittelu- ja valmistusprosesseihin, lopputulokseen ja mäntyharjulaisten elämää muovanneeseen työkulttuuriin ja tehtaiden läsnäoloon kuntalaisten elämässä. Myös tarinat voivat olla keskeisiä tallennuskohteita. Käyttämättömien teollisuustuotteiden tai niiden sarjojen lisäksi tallennetaan käytössä olleita esineitä ensisijaisesti näiden kontekstin ja käyttöyhteyden perusteella painottaen sosiaalista merkitystä.

Tallennussuunnan laajentaminen teollisuusperinteeseen ei siis automaattisesti tarkoita laajaa kokoelman kartuttamista. Kokoelmia pyritään täydentämään tulevien näyttelysuunnitelmien tarpeiden myötä ja muutenkin harkitusti. Museon näyttelysuunnitelmassa teollisuusperinteen esittely yleisölle on vuorossa vuosina 2016-2017.



Teksti: Anu Yli-Pyky & Anne Närhi

Mäntyharjun museo löytyy nyt myös Facebookista 

Intohimoa ja rispektiä

Mäntyharjun sivistyslautakunta hyväksyi Mäntyharjun museon kokoelmapoliittisen ohjelman, Mäntyharjun esineellinen muisti, liitteineen (KOPO) 13.3.2013 kokouksessaan. Mäntyharjun museo on nyt Etelä-Savon ainoa paikallismuseo,  jolle on laadittu ja vieläpä hyväksytty kokoelmapoliittinen ohjelma. Eipä näitä KOPOllisia paikallismuseoita taida olla koko Suomessakaan kovin monta.  KOPO:n hyväksyminen  tapahtui  ilmeisesti vähin pörinöin yksimielisellä päätöksellä. Toki päätös oli toivottu, odotettu,  mietitty ja perusteltu. Museotutkijamme Anne Närhi teki Savolinnan maakuntamuseotutkijan Jorma Hytösen valvonnassa tarkkaa työtä museon kokoelmien ja museon syntyhistorian selvittämisessä sekä pohtiessaan hyviä käytäntöjä jatkossa.

Lisää intohimoa...

Menivätkö asiat liiankin mallikkaasti? Olin salaa toivonut KOPO:n käsittelyyn sekä työstövaiheessa että päätöksentekovaiheessa kuntalaisilta ja päättäjiltä pikkuisen lisää intohimoa.  En olisi ollut kovinkaan pahoillani kysymyksenpoikasista, jopa epäilyksistä,  uteliaasta keskustelusta nyt puhumattakaan.   Tällä tavoin olisin varmistunut, että asia  kiinnostaa ja halutaan ymmärtää kokonaisuus. Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa, mutta en olisi ihmetellyt, jos joku olisi äitynyt päivittelemään ja muistelemaan museon kahden viime vuosikymmenen kokoelmaratkaisuja hieman tarkemminkin? Mitkä seikat johtivat aikanaan  siihen, että Iso-Pappilan ympärivuotisten museonäyttelyjen alasajon jälkeen Mäntyharjun identiteetin kannalta monet keskeiset esineet unohtuivat säilytystiloihinsa pariksi kymmeneksi vuodeksi.  

Kuva: Iso-Pappilan museonäyttelyä 1970-luvulla. 

vas. kirkollista materiaalia, 
oik. karjalaisten kamari

Nykyiset lähinnä talonpoikaisesineistä koostuvat perusnäyttelyt eivät tuo esille koko kuvaa museon kokoelman laajuudesta. Kokoelmista löytyy helmiä, jotka varmasti kiinnostavat ja joiden ympärille kietoutuu kiehtovia tarinoita. kuva:
Mäntyharjun museo

 

 

 

 

 

 

En myöskään pistä pahakseni, jos pohditaan jatkossa oikein urakalla yhdessä, miten tästä edetään eteenpäin?  Löytyykö resursseja jostain jopa lisää? Ihannetilanne olisi voida työllistää joku nuori innokas museoammattilainen kokoelman arvoluokitustyöhön. Vuosien työ on vasta edessä. Faktahan on, että KOPO vasta odottelee toteuttamistaan. Mäntyharjun museon yli 6000 esineen kokoelma kuuluu lähes kokonaisuudessaan KOPO:n luokituksessa viimeiseen arvoluokkaan eli arvoluokittelemattomiin esineisiin. Häämöttääkö jo eläkeikäni,  kun arvoluokittelematon osuus on siirtynyt kokonaan muihin arvoluokkiin? Vai onko silloin museonhoitajana jo uutta verta? Uskon ja luotan, että näihin haastaviin kysymyksiin palataan piakkoin.

 

Uutta kotiseutuinnostusta...

Lautakunta teki KOPO:sta päättäessään myös museon tulevaisuuspäätöksen.  KOPO:n myötä avattiin kaksi uutta tallennussuuntaa. Mäntyharjua on jo reilun vuosisadan leimannut runsas kesäasutus ja kuntakuvaa värittävät kesäasukkaat. Tätä aihetta käsiteliin tämän blogin edellisessä kirjoituksessa Rakas mökkikuntamme. Toiseksi uudeksi tallennussuunnaksi avattiin paikallinen teollisuus, sen tuotanto ja työkulttuuri. Mäntyharju on Etelä-Savon teollistunein pitäjä; monet jo toimintansa lopettaneet teollisuusyritykset ovat muuttaneet Mäntyharjun kuntakuvaa. Näiden kahden uuden teeman tallentajana museo sekä täyttää tallennuksellisen aukon maakunnallisella kartalla että nostaa esille Mäntyharjun kuntaa viime vuosikymmeninä luonnehtineitä ilmiöitä. 

Teollisuusperintö voisi sisältää esim.  Askeleen kenkätehtaan historiaa. Kuva: Mäntyharjun museo

Toivotan   kuntalaisia tervetulleeksi  mukaan kotiseututyöhön uusien   tallennussuuntien sisältöjen luomiseen. Todettakoon kuitenkin, että tämä ei tarkoita, että tallennussuuntien avaamisen myötä museo ryhtyisi holtittomasti haalimaan esineistöä ja materiaalia. Kokoelmia pyritään täydentämään tulevien näyttelysuunnitelmien tarpeiden  myötä ja muutenkin harkitusti. Kesällä 2014 Iso-Pappilassa avataan kesänäyttely teemalla "Rakas mökkikuntamme" . Sama näyttely jatkaa ja syventyy kesäksi 2015.  Kesällä 2016-2017 on vuorossa Mäntyharjulainen teollisuusperinne.  

 Kotiseutuaktiivit  vasemmalla edessä Raimo Vihermaa ja Veikko Möller edellisen Mäntyharjun kunnanjohtajan Sakari Nuutisen seurassa. Kuvassa myös  Rea Favorin ja Martti Favorin (Mäntyharjun historia I ja II kirjoittaja). Reissupoikien juhlat Iso-Pappilan pihapiirissä 1980-luvun alkupuolella. Kuva: Mäntyharjun museo

Rispektiä tehdylle työlle

Selvyyden vuoksi korostan vielä, että uudet tallennussuunnat eivät merkitse sitä, että vanhalle kokoelmalle pitäisi nyrpistellä nenää tai sen merkitystä aliarvioitaisiin.  Ne ovat myös tärkeä osa Mäntyharjun museota. Kotiseutuaktiivit ovat tehneet kunnioitettavan paljon töitä. Aiemmin tehdyn museotyön ansiosta, meillä ei ole vain kattava kokoelma, vaan myös paljon tietoa 60- ja 70-luvuilla tärkeäksi koetusta ja kuntalaisten elämään vaikuttaneesta ilmiöstä, kotiseutuinnostuksesta.  Uskon, että kotiseututyö hiipui, ei vaan Mäntyharjussa vain koko Suomessa, herätäkseen jälleen eloon uusin voimin vaikka tänään vuonna 2013. 

Vuonna 1979 työn tiimellyksessä museon toimistossa, kuvassa Marja-Liisa Suutarinen ja  Reijo  Ikävalko.
Kuva: Mäntyharjun museon kuvakokoelma

Museonhoitaja,  kulttuurisihteeri  Anu Yli-Pyky

Rakas mökkikuntamme

Mäntyharjun museon kokoelmapoliittinenohjelma, Mäntyharjun esineellinen muisti, on menossa ensimmäiseen luottamushenkilökäsittelyyn sivistyslautakunnan arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi. Mäntyharjun museon uusi kokoelmapoliittinen ohjelma sisältää pohdintoja uusien tallennussuuntien avaamiseksi museolle.  Suurin osa Mäntyharjun museon kokoelmasta on kerätty 1960-1970-luvun innokkaassa kotiseutuhengessä ja  ilmentävät tuon ajan käsitystä paikallisen historian tallentamisesta. Tästä syystä nykyinen kokoelma keskittyy luonnollisesti talonpoikais- ja metsäelinkeinoihin. Mäntyharjun kokoelmapoliittisessa ohjelmassa  tallennussuunniksi ajatellut ilmiöt  ovat avaus kohti  lähimenneisyyden tallentamista tämän päivän näkökulmasta. Tavoitteena on löytää ja tuoda kotiseututyön käyttöön uusia näkemyksiä  siihen, millaisena Mäntyharju ja mäntyharjulainen identiteetti näyttäytyy tänään. 

Rovasti Juho Saarisen huvila Pulkanranta. Juho Saarinen portailla ja vaimonsa Selma os. Broms istumassa verannalla järvenpuoleisella päätypenkillä. Todennäköisesti pihalla seisomassa oleva nuoriherra on Einar Saarinen  Kuva: Mäntyharjun museon kokoelma

Mäntyharjulla on ainutlaatuisen pitkä historia kesäasunto- ja mökkikuntana. Ensimmäiset kesäasukkaat saapuivat pitäjään pian Savon radan rakentamisen jälkeen 1800-luvun loppupuolella. Monet huviloiden rakentajat liittyivät tuolloin Mäntyharjussa vaikuttaneisiin säätyläissukuihin,  pitäjä oli saattanut tulla tutuksi esimerkiksi ahkerilla sukulaisvierailuilla.   Ensimmäiset huvilat olivat kaupunkilaisvirkamiesten ja varakkaan porvariston  kesänviettoon tarkoitettuja suurikokoisia huviloita. Kesähuviloita hankkivat ne,  joilla oli sekä aikaa että varallisuutta vapaa-ajan viettoon omalla huvilalla. Huvila ei tuolloin ollut pistäytymispaikka vaan koko perhe  palvelijoineen ja kotieläimineen vietti siellä koko kesän.  Tietysti retket, juhlat, vieraat ja vilkas seuraelämä kuuluivat huvilakesään. 

Huvilakulttuurista siirryttiin koko kansan mökkeilyyn 1950-luvun elintason nousun myötä. Kesämökkeilystä tuli koko kansan huvia. Maamme mökkikanta lisääntyi yksistään 1950-luvulla enemmän kuin edellisen sadan vuoden aikana yhteensä, yhä useammilla oli varaa hankkia oma maalaisidyllinsä järven rannalta. Vaatimattomat lautamökit ja viikonloppumajat täyttivät rantoja.   

Mäntyharjun vanhimmat edelleen toimivat matkailuyritykset ovat vuokramökkiyrittäjiä.
Kapiaisen Lomamökit Halmeniemellä on toiminut jo lähes 50 vuotta.
Kuva:  Kapiasen lomamökkien kotialbumi. 

Mökki- ja rantarakentamisen huippuvuodet koettiin Suomessa 1980-luvulla: yli 100 000 uutta mökkiä syntyi kymmenessä vuodessa. Mökkien määrää lisäsivät sekä uusien mökkien rakentaminen että vanhojen asuinrakennusten ottaminen kesämökkikäyttöön. Rakentaminen on hidastunut huippuvuosista huomattavasti: vuoden 2006 lopussa Suomessa oli kaikkiaan 475 000 kesämökkiä, Etelä-Savossa mökkejä oli yli 40 000,  Mäntyharjussa niistä on  lähes 5000. Huippuvuodet toivat mukanaan, paitsi valtavan määrän mökkejä, myös uudenlaisen mökkityypin: loma-asunnot. Kesämökiltä vaadittiin suurempaa kokoa, parempaa varustetasoa ja talviasuttavuutta. Muutos on näkynyt erityisen selkeästi uudella vuosituhannella ja oli havaittavissa myös Mäntyharjun vuoden 2011 Loma-asuntomessualueella.

Mäntyharjun Loma-asuntomessut 2011. Kuva: Mäntyharjun kunta

Viime vuosien kuntamuutokset ovat muokanneet mökkikuntien listaa uuteen uskoon: uusia ja yllättäviä mökkikuntia ovat nykyisin mm. naapurikaupunkimme Kouvola.  Vuonna 2007 Mäntyharjussa oli neljänneksi eniten kesämökkejä (4638 kappaletta), mutta seuraavan vuoden tilastossa Mäntyharjun oli tyytyminen yhdeksänteen sijaan. Sen sijaan varsinaisten kesäasukkaiden lukumäärässä (mökin omistajatalouksiin kuuluvat henkilöt) olemme yhä viiden kärjessä. Ja senhän kyllä huomaa ainakin heinäkuussa parkkipaikkaa etsiessä!

Grillintuoksua Kapiaisen lomamökeillä 70-luvulta.  Kuva: Kapiaisen lomamökkien kotialbumi

Mäntyharjussa koko lomailun historian on läsnä, herrasväen huvilakulttuurista on siirrytty kaiken kansan mökkeilyn kautta loma-asumiseen; loma-asukkaat tuovat väriä kuntakuvaan. Mikä muu  aihe voisi olla museollemme herkullisempi  osa-alue kerättäväksi ja tallennettavaksi? Pintapuolisen katsauksen jälkeen emme ole löytäneet  Etelä-Savosta eikä muualtakaan lähiseudulta museoita,  jotka olisi jo ottaneet paikallisen loma-asumiskulttuurin haltuunsa ja tallennuskohteeksi. Ei siis ole vaaraa, että oltaisiin tekemässä samaa työtä kuin naapurissa.

Toivon mukaan kesällä 2014 Iso-Pappilan kesänäyttelyn  aiheena on mökkielämä Mäntyharjussa.   Mitä se sitten sisältääkään on vielä hämärän peitossa, mutta varmasti ainakin kertomuksia huvilavieraiden mansikkapaikoista, nostalgisia muistoja 1970-luvun lautamökin rakentamisesta, Vuokramökkiyrittämisen alkuaskelista, savuttavasta Porin Matista, pallogrillistä, makkarasta ja Rymd-mehusta... ihanista kesäpäivistä mökillä!

Lisätietoja:

Tiihonen, Arja: ”Mökkikunnat kuntaliitosten jälkeen uusjakoon” Tieto&trendit 4-5/2009, 

Tilastokeskus.

http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-07-15_004.html?s=0

Teksti: Anne Närhi ja Anu Yli-Pyky