Intohimoa ja rispektiä

Mäntyharjun sivistyslautakunta hyväksyi Mäntyharjun museon kokoelmapoliittisen ohjelman, Mäntyharjun esineellinen muisti, liitteineen (KOPO) 13.3.2013 kokouksessaan. Mäntyharjun museo on nyt Etelä-Savon ainoa paikallismuseo,  jolle on laadittu ja vieläpä hyväksytty kokoelmapoliittinen ohjelma. Eipä näitä KOPOllisia paikallismuseoita taida olla koko Suomessakaan kovin monta.  KOPO:n hyväksyminen  tapahtui  ilmeisesti vähin pörinöin yksimielisellä päätöksellä. Toki päätös oli toivottu, odotettu,  mietitty ja perusteltu. Museotutkijamme Anne Närhi teki Savolinnan maakuntamuseotutkijan Jorma Hytösen valvonnassa tarkkaa työtä museon kokoelmien ja museon syntyhistorian selvittämisessä sekä pohtiessaan hyviä käytäntöjä jatkossa.

Lisää intohimoa...

Menivätkö asiat liiankin mallikkaasti? Olin salaa toivonut KOPO:n käsittelyyn sekä työstövaiheessa että päätöksentekovaiheessa kuntalaisilta ja päättäjiltä pikkuisen lisää intohimoa.  En olisi ollut kovinkaan pahoillani kysymyksenpoikasista, jopa epäilyksistä,  uteliaasta keskustelusta nyt puhumattakaan.   Tällä tavoin olisin varmistunut, että asia  kiinnostaa ja halutaan ymmärtää kokonaisuus. Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa, mutta en olisi ihmetellyt, jos joku olisi äitynyt päivittelemään ja muistelemaan museon kahden viime vuosikymmenen kokoelmaratkaisuja hieman tarkemminkin? Mitkä seikat johtivat aikanaan  siihen, että Iso-Pappilan ympärivuotisten museonäyttelyjen alasajon jälkeen Mäntyharjun identiteetin kannalta monet keskeiset esineet unohtuivat säilytystiloihinsa pariksi kymmeneksi vuodeksi.  

Kuva: Iso-Pappilan museonäyttelyä 1970-luvulla. 

vas. kirkollista materiaalia, 
oik. karjalaisten kamari

Nykyiset lähinnä talonpoikaisesineistä koostuvat perusnäyttelyt eivät tuo esille koko kuvaa museon kokoelman laajuudesta. Kokoelmista löytyy helmiä, jotka varmasti kiinnostavat ja joiden ympärille kietoutuu kiehtovia tarinoita. kuva:
Mäntyharjun museo

 

 

 

 

 

 

En myöskään pistä pahakseni, jos pohditaan jatkossa oikein urakalla yhdessä, miten tästä edetään eteenpäin?  Löytyykö resursseja jostain jopa lisää? Ihannetilanne olisi voida työllistää joku nuori innokas museoammattilainen kokoelman arvoluokitustyöhön. Vuosien työ on vasta edessä. Faktahan on, että KOPO vasta odottelee toteuttamistaan. Mäntyharjun museon yli 6000 esineen kokoelma kuuluu lähes kokonaisuudessaan KOPO:n luokituksessa viimeiseen arvoluokkaan eli arvoluokittelemattomiin esineisiin. Häämöttääkö jo eläkeikäni,  kun arvoluokittelematon osuus on siirtynyt kokonaan muihin arvoluokkiin? Vai onko silloin museonhoitajana jo uutta verta? Uskon ja luotan, että näihin haastaviin kysymyksiin palataan piakkoin.

 

Uutta kotiseutuinnostusta...

Lautakunta teki KOPO:sta päättäessään myös museon tulevaisuuspäätöksen.  KOPO:n myötä avattiin kaksi uutta tallennussuuntaa. Mäntyharjua on jo reilun vuosisadan leimannut runsas kesäasutus ja kuntakuvaa värittävät kesäasukkaat. Tätä aihetta käsiteliin tämän blogin edellisessä kirjoituksessa Rakas mökkikuntamme. Toiseksi uudeksi tallennussuunnaksi avattiin paikallinen teollisuus, sen tuotanto ja työkulttuuri. Mäntyharju on Etelä-Savon teollistunein pitäjä; monet jo toimintansa lopettaneet teollisuusyritykset ovat muuttaneet Mäntyharjun kuntakuvaa. Näiden kahden uuden teeman tallentajana museo sekä täyttää tallennuksellisen aukon maakunnallisella kartalla että nostaa esille Mäntyharjun kuntaa viime vuosikymmeninä luonnehtineitä ilmiöitä. 

Teollisuusperintö voisi sisältää esim.  Askeleen kenkätehtaan historiaa. Kuva: Mäntyharjun museo

Toivotan   kuntalaisia tervetulleeksi  mukaan kotiseututyöhön uusien   tallennussuuntien sisältöjen luomiseen. Todettakoon kuitenkin, että tämä ei tarkoita, että tallennussuuntien avaamisen myötä museo ryhtyisi holtittomasti haalimaan esineistöä ja materiaalia. Kokoelmia pyritään täydentämään tulevien näyttelysuunnitelmien tarpeiden  myötä ja muutenkin harkitusti. Kesällä 2014 Iso-Pappilassa avataan kesänäyttely teemalla "Rakas mökkikuntamme" . Sama näyttely jatkaa ja syventyy kesäksi 2015.  Kesällä 2016-2017 on vuorossa Mäntyharjulainen teollisuusperinne.  

 Kotiseutuaktiivit  vasemmalla edessä Raimo Vihermaa ja Veikko Möller edellisen Mäntyharjun kunnanjohtajan Sakari Nuutisen seurassa. Kuvassa myös  Rea Favorin ja Martti Favorin (Mäntyharjun historia I ja II kirjoittaja). Reissupoikien juhlat Iso-Pappilan pihapiirissä 1980-luvun alkupuolella. Kuva: Mäntyharjun museo

Rispektiä tehdylle työlle

Selvyyden vuoksi korostan vielä, että uudet tallennussuunnat eivät merkitse sitä, että vanhalle kokoelmalle pitäisi nyrpistellä nenää tai sen merkitystä aliarvioitaisiin.  Ne ovat myös tärkeä osa Mäntyharjun museota. Kotiseutuaktiivit ovat tehneet kunnioitettavan paljon töitä. Aiemmin tehdyn museotyön ansiosta, meillä ei ole vain kattava kokoelma, vaan myös paljon tietoa 60- ja 70-luvuilla tärkeäksi koetusta ja kuntalaisten elämään vaikuttaneesta ilmiöstä, kotiseutuinnostuksesta.  Uskon, että kotiseututyö hiipui, ei vaan Mäntyharjussa vain koko Suomessa, herätäkseen jälleen eloon uusin voimin vaikka tänään vuonna 2013. 

Vuonna 1979 työn tiimellyksessä museon toimistossa, kuvassa Marja-Liisa Suutarinen ja  Reijo  Ikävalko.
Kuva: Mäntyharjun museon kuvakokoelma

Museonhoitaja,  kulttuurisihteeri  Anu Yli-Pyky