Helteetkö saivat museotonttumme rohkaistumaan?

Tiesittekö, että ennen muinoin tonttuja uskottiin asuvan jokaisessa kodissa, ja vieläpä useita yksilöitä. Ihmiset uskoivat myös, että jokaisella ihmisellä oli henkilökohtainen tonttunsa, joka liikkui aina ihmisen mukana. Myös kaikilla esineillä ja asioilla uskottiin olevan oma henki tai tonttu. Tunnetuimpia ovat ehkä saunatonttu, riihitonttu, navettatonttu ja joulutonttu. Myös metsässä uskottiin asuvaan maahisia ja mennikäisiä.


Olimme jo kesän aikana ehtineet täällä museolla huolestua, että eihän meidän museotontullemme ole sattunut mitään, niin harvoin sitä on edes vilaukselta näkynyt. Mahtoivatko sitten sateiset ilmat, vai kenties satunnainen ohikulkeva menninkäinen, vaikuttaa tonttumme ujouteen, sitä emme koskaan saa tietää.

Mutta nyt tonttumme on jostain saanut energiaa ja uskallusta, ehkä jopa enemmän kuin koskaan! Yllätimme hänet eilen juuri ennen museon ovien avaamista huvittelemassa yksikseen  Kivinavetan alakerrasta. Ilmeisesti peli oli niin kovin tontun mieleen, että ei se malttanut samantien pinkaista edes piiloon meidät huomattuaan, vaan ehdimme napsaista siitä kuvan! Salamavalon läiskähdyksen jälkeen tonttu kuitenkin katosi, kuin tuhka tuuleen, ja melkein jo säikähdimme sen pelästyneen meitä liikaa.

 

Muiden museotöiden lomassa museotonttu kävi useasti mielessä. Milloin näkisimme sen seuraavan kerran. Jospa se säikähtikin salamaa niin paljon ettei uskaltautuisi enää näkyviin lainkaan.

Riemuksemme kuitenkin jo noin kolmen tunnin päästä tontun pelihetken ikuistamisesta, se istua nökötti päärakennuksessa kiikkutuolissa! Se piteli silmiään kiinni hetken ajan, ilmeisesti aamuiset pelit väsyttivät yhä.
Nopeasti nappasimme siitä uuden kuvan, tällä kertaa ilman salamaa. Sen silmät avautuivat samalla hetkellä, kun kamerasta kuului "naks". Samassa ikkunasta häikäisi silmiimme erittäin kirkas auringonsäde, joka sai meidät hieraisemaan silmiämme. Häikäisyn hävittyä, tonttu oli jälleen mystisesti kadonnut. Olisiko auringonsäde voinut olla sattumaa?

 
Ja uskokaa tai älkää, tapasimmepa tontun vielä kolmannen kerran saman päivän aikana! Se istui pulpetissa ja ehkäpä sekin muisteli omia koulumuistojaan, sehän kävisi "Koulumuistoja" näyttelyn aiheeseenkin kuin nenä päähän.

Tai ehkäpä tonttu mietti, että muutaman viikon päästä koululaisten loma alkaa lähentyä loppuaan ja on aika palata koulunpenkille uusien asioiden pariin. Kuinkahan kauan tonttujen koulunkäynti kestää?

Vaikka olemmekin perin häkeltyneitä ja iloisia nähdessämme tontun näin monesti saman päivän aikana, pistää se silti miettimään, miten ja miksi hän on  nyt näin rohkea?

Naurahdimme vielä ääneen museon sulkeuduttua eilen, kun se ylätti meidät vielä neljännen kerran.  Olimme juuri saaneet ovet lukittua ja lähdössä pois, kun omenapuusta vilkutti jokin pieni puna-valkoinen otus. Kameran zoomin avulla ehdimme jälleen saamaan hyvän, ehkä iloisimman tontustamme koskaan otetun kuvan. Jostain tonttumme on nyt selkeästi hyvin onnellinen, harmi, ettemme me syytä taida tulla koskaan kuulemaan...

ps. Tontun nimi säilyköön tekstissä tuntemattomana, tervetuloa museolle ratkaisemaan tontun nimen arvoitus ja yrittämään, josko tekin näkisitte vilauksen hänestä!

Jenny Ranta

Kuvat: Nelli Lamponen

Muistelu jatkuu!

Teollisuusteema jatkuu museon näyttelyssä ensi vuonnakin.  Mäntyharjun museon teollisuuskeräys on myös osa Suomi 100 -juhlavuoden teemoja,  Niinpä muistoja toivotaan edelleen. Kuulisimme mielellämme tuikitavallisia ja arkisia kokemuksia työstä teollisuudessa.

Mitä kuului normaaliin työpäivään tai mitä ruokatunnilla oli tapana syödä? Otettiinko omat eväät vai käytiinkö ruokalassa? Miltä tehtaalla kuulosti? Käytettiinkö kuulosuojaimia tai turvakenkiä? Mitä sinulle on erityisesti jäänyt mieleen työajoiltasi?

Myös muistot teollisuuden näkymisessä kylällä kiinostavat. Jos esimerkiksi muistat nähneesi teollisuuden tuotteita, vaikka Mäntyharjun lasia, kaupan keskustan myymälöissä tai Askeleen työntekijöiden aiheuttaman neljän ruuhkan, kerro siitä meille! Kaikkien muistot ovat yhtä arvokkaita! Ensi vuonna tarkastelemme lähemmin muun muassa vientiä, työturvallisuutta ja perheyrityksiä,

Muistoja on saatu esimerkiksi Veistosta. Myös kuva on teollisuusperintökeräyksen tulosta, Veistolta. 

Toistaiseksi muistoja on tullut vajaasta paristakymmenestä teollisuusyrityksestä. Mäntyharjussa on kuitenkin toiminut yrityksiä paljon enemmänkin. Esimerkiksi Mäntyharjussa toiminut suksitehdas, lasikuitutuotteita valmistanut Harol, Paartorakenne, Rakennusliike Mättölä ja Krunuuhaan trikoo ovat vielä tyystin vailla muistoja. Niinpä, jos sinulla on näistä yrityksistä muistikuvia, kerro ne meille! Myös valokuvat ovat enemmän kuin tervetulleita!

Exeliltä saatu tehtaalla 1980-luvun alussa otettu kuva on teollisuusperintökeräyksen saldoa.

Muistoja voi toimittaa esimerkiksi nettilomakkeella osoitteessa www.mantyharju.fi/teollisuusmuistot, lähettämällä sähköpostia osoitteeseen museo@mantyharju.fi tai vaikka ihan tavallisella postilla osoitteeseen Mäntyharjun museo, PL 76, 52701 Mäntyharju. 

Jos kerrot muistojasi mieluummin kasvotusten, merkitse kalenteriisi elokuun 9. päivä. Silloin Iso-Pappilassa vietetään museoiltaa, jolloin muistellaan yhdessä. Museoillan ohjelmassa on myös yhteislaulua Laula kanssain Jari Puhakan johdolla klo 18 alkaen pihapiirissä

Susanna Helminen

Oodi Museokortille

Museokortilla pääsee tutustumaan mm. Mäntyharjun teollisuuteen.

Meillä Mäntyharjun museossa käy miltei päivittäin Museokortti-kävijöitä. Erityisen selvästi Museokortin suosio on näkynyt tänä kesänä, vaikka viime vuonnakin keltaisia kortteja vilahteli taajaan. Nyt jo Museokortti-käyntien määrä alkaa olla samalla tasolla viime vuoden kanssa ja näyttelykausi on vasta puolivälissä!

Museokortti käy maksuvälineenä reippaasti yli 200 museossa etelästä pohjoiseen. 59 euroa maksava kortti on voimassa aina vuoden kerrallaan ja kussakin muoseossa voi käydä vuoden aikana ihan niin monta kertaa kuin tahtoo.

Kohtalaisen pienen paikallismuseon näkökulmasta Museokortti on mainio keksintö. Uskallan väittää, että nekin, jotka aikaisemmin eivät olisi kesäreissullaan erikseen pysähtyneet kotiseutumuseoon, tekevät niin nyt, koska ovat huomanneet, että matkan varrella on Museokortti-kohde. Kortti avaa ovet uusiin, ennalta tuntemattomiin museokohteisiin. Se on madaltanut kynnystä vierailla sellaisissakin paikoissa, joihin ei ehkä muuten tulisi poikettua.

Vielä viime kesänä Etelä-Savossa oli Mäntyharjun lisäksi vain vähän Museokortti-kohteita. Mikkelin museoiden liityttyä remmiin viime vuoden lopulla määrä kuitenkin kasvoi kertaheitolla merkittävästi. Nyt Etelä-Savoon suuntautuvan kesäreissun varrella voi näppärästi poiketa katsastamaan monta museota sopivin välimatkoin. Samalla Museokortti-kävijöille avautui Mikkelin seudulla talvikohteita, oma museomme kun on auki vain kesäaikaan.

Toivottavasti Mäntyharjun museoon poikenneet Museokortti-kävijät ovat todenneet museon käymisen arvoiseksi. Tervetuloa poikkeamaan jatkossakin!

P.S. Meillä on Museokortteja myös myynnissä!

Susanna Helminen

Teollisuusnäyttely on auki, tulee leimaamaan kellokorttisi!

Museon kesänäyttelyssä tutustutaan tänä vuonna Mäntyharjun teollisuushistoriaan. Näyttely on koottu viimeisen vuoden aikana teollisuudesta ja teollisuusyrityksistä saatujen muistojen pohjalta. Muistojaan ovat kertoneet esimerkiksi kenkätehtaalla, lasitehtaalla, Veistolla ja Vakiometallilla töitä tehneet. Tule sinäkin leimaamaan kellokorttisi ja tutustumaan Mäntyharjun teollisuuteen!

Näyttelyssä esitellään teollisuustyön arkea ja juhlaa. Kerromme esimerkiksi ruokatuntien vietosta, työsuhdeasumisesta Mäntyharjussa ja siitä, kuinka töihin oli tapana pukeutua, firman pikkujouluja unohtamatta. Liikkeelle lähdetään teollisuuden kulmakivistä - syistä siihen, että teollisuus alkujaan rantautui Mäntyharjuun. Informaation lisäksi tarjolla on paljon mielenkiintoista kuvamateriaalia, myös liikkuvaa kuvaa!

Näyttelyssä on esillä erilaisia Mäntyharjussa vuosien saatossa valmistettuja tuotteita aina Askeleen ja Janitan kengistä Polarian nostalgisiin peilikaappeihin. Mäntyharjun Lasin maljakoiden, karahvien ja tuhkakuppien lisäksi esillä on ennennäkemättömiä lasin tuotannossa käytettyjä muotteja.

Susanna Helminen