Värejä! Kummituksia?

Kuvataiteilijat valloittivat Iso-Pappilan jälleen viikoksi, kun  Suomen Kuvataideakatemian perinteinen pigmenttileiri alkoi. Suosittu leiri on toteutettu noin kaksikymmentä vuotta peräkkäin. Leirille on vuosittain  ollut enemmän tulijoita kun on paikkoja. Tällä kertaa kaukaisin leiriläinen tuli  Taiwanista vain tätä viikon mittaista kurssia varten. Iso-Pappilan leiristä oli tieto opiskelijalle Taiwaniin kantautunut edellisvuoden Suomen vaihto-opiskeluvuoden kautta.

Kaksisataavuotias Iso-Pappilan rakennus, lähes yhtä vanha pihapiiri ja luonto ympärillä ihastutti kurssilaisia ja sai myös kuuntelemaan ja katselemaan tarkemmin. Kummitteleeko täällä? Illan pimeys ja hiljaisuus  sai ainakin erää leiriläisen mielikuvituksen heräämään ja kehittelemää Iso-Pappilaan myös kummituksen.  Kauempaa tullut  leiriläinen  taiwanilainen vaihto-opiskelija kuvasi Iso-Pappilan ympäristön olevan kuin suoraa satukirjasta.  

Taiwanilaisen opiskelijan kamera oli ahkerassa käytössä,  kun tutustuimme Iso-Pappilan museokokoelmiin. 

Suuri Iso-Pappilan veranta on mainio värinkeittopaikka. Katosta tarvittiinkin, koska tämän vuoden leiriviikkoa oli hyvin sateinen.

Sävyt löytyvät Iso-Pappilan ympäristöstä kasveista ja hiekkakuopilta. Väriaineita eli pigmenttejä valmistetaan  tuhansia vuosia vanhoilla menetelmillä.

                                                                                                                                  

Tervetuloa jälleen ensi syksynä!  

Ja ei Iso-Pappilassa oikeasti kummittele, mutta museotonttu toki saattaa tehdä yöllisiä tarkastuskierroksia.  

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                    




                                                                                                          

Vielä ehtii - Miekankosken uittomuseo avoinna elokuun loppuun

Iso-Pappilan museo meni kiinni jo pari viikkoa sitten, mutta toinen Mäntyharjun kunnan museoyksiköistä Miekankosken uittomuseo on avoinna vielä viikon eli sunnuntaihin 31.8. saakka päivittäin kello 10-20. Miekankosken kahvilassa voi museokäynnin lomassa juoda kupposen kahvia vaikka marjapiirakan tai karjalanpiirakan kera. 

Miekankosken uittomuseo perustettiin vuonna 1990 entiseen uittotukikohtaan Miekan saarelle jossa uiton aikaiset rakennukset olivat vielä jäljellä. Museo oli perustamisvaiheessa yksityinen museo, jonka taustavoimina oli paikallisia uittoperinteen vaalijoita. Aktiivisimmat toimijat Kauko Keränen ja Kaarlo Salmenkivi olivat molemmat aiemmin työskennelleet uittotyön parissa. Salmenkivi on myös asunut koko ikänsä Miekankosken läheisyydessä. 

Uittomuseon esineistöstä osa tuli lahjoituksina yksityisiltä, osa lainoina Mäntyharjun museolta. Mäntyharjun museosta esineistöä on säilyneiden dokumenttien mukaan lainattiin uittomuseolle vuosina 1990, 1991 ja 1992. Näyttely on siis rakentunut vähitellen. Uittomuseossa on ollut esillä myös Kauko Keräsen keräämiä valokuvia, joista suuri osa on julkaistu myös hänen teoksessaan Uittomuistoja Mäntyharjun reitiltä (1999). Museonäyttely uudistettiin kesällä 2007.

Vuonna 1997 alkuperäinen kahvilayrittäjä lopetti toimintansa. Samalla koko Miekankosken esinekokoelmat lahjoitettiin kunnalle. Tällä hetkellä kahvilatoimintaa pyörittää jo kolmas kahvilayrittäjä, Juhla- ja eräruokapalvelu Tapio Sinkko. Kahvilayrittäjä on vastuussa museon avoinnapidosta, museoympäristön siisteydestä ja hoidosta, mutta kokoelmat omistaa Mäntyharjun kunnan museo.

Ponttuulla: Kauko Keräsen kokoelma, Mäntyharjun museon arkisto

Miekankosken uittohistoriaa lyhyesti

Miekan saarta erottivat mantereesta alun perin salmet. Alempana vesistössä sijaitsevan Voikosken syventäminen 1800-luvulla laski vedenpintaa niin, että Miekan salmista tuli koskia. Pohjoinen Miekankoski kuitenkin ruopattiin irtouiton tarpeisiin. Kaupallista uittoa Miekankosken kautta harjoitettiin ainakin 1800-luvun lopulta lähtien. 

Uittoväylän kymmenen suurinta käyttäjää perusti vuonna 1891 Mäntyharjun väliaikaisen uittoyhdistyksen. Samana vuonna Miekansaareen rakennettiin rata, jonka avulla tukkilauttojen hinaamisessa käytettyjä varppausaluksia saatiin siirrettyä saaren yli vesistöstä toiseen. Kun Saimaalta rakennettiin oikoreitti Mäntyharjun vesistöön vuonna 1910, tuli Miekankoskesta kahden tärkeän uittoväylän risteyskohta. Samalla Mäntyharjun väylän uittotukikohta siirrettiin Miekansaareen, jonne rakennettiin uittotupa, paja ja varasto. Nykyiset rakennukset ovat peräisin 1940-luvulta. 

Mäntyharjun reitillä siirryttiin nippu-uittoon viimeisten joukossa vuonna 1963. Nipuissa uittaminen tehosti ja nopeutti uittoa. Sen onnistuminen vaati kuitenkin muutostöitä. Miekassa uitto siirtyi eteläiseen koskeen, joka muokattiin nippu-uiton tarpeiden mukaiseksi. Uitto Miekankoskessa päättyi kokonaan vuonna 1975.

Helteisen huvilakesän saldoa

Mäntyharjun Huvilaelämää -näyttely päättyi viime sunnuntaina ja näyttely purettiin eilen. Huvilaelämää näyttely sai erittäin hyvää palautetta ja moni on ehtinyt harmittelemaan, että näyttely jouduttiin purkamaan "kesken kesäkauden". Monet löysivät näyttelyn viime hetkillä ja viimeinen avoinnaolo viikko oli koko kesän vilkkain.  Museotoimintaan kuuluu, että näyttelyt tulevat ja menevät, mutta näyttelyä varten kerätty tieto, perinne ja valokuvat tiivistyvät museon kokoelmiksi ja perinnetiedoksi. Mahdollisesti osa tämän kesän näyttelyaineistosta pääsee esille myös ensi kesänä jossain muodossa. Mäntyharjun huvilahistoriasta on myös suunnitteilla kirja.

"Saaristen" kahvipöytä näyttelyssä

Kiitos muistoja kertoneille huvilasuvuille. Ilman teidän aktiivista panosta ei olisi ollut näyttelyä. Kiitos myös yhteistyökumppaneille Suur-Savon sähkölle ja Mäntyharjun seuralle. Ilman yleisöä ei näyttelylläkään ole merkitystä,  joten kiitos kaikille vierailijoille käynnistä ja myös kannustavasta sekä myönteisestå palautteesta.

Ensi kesänä Mäntyharjun vapaa-ajanasumisteema jatkuu mökkielämää -näyttelyllä. Ajallisesti siirrymme 1950-luvun lopulta kohti tätä päivää ja tehdään vilkaisu myös vapaa-ajanasumisen tulevaisuuteen. Mökkimuistoja kerätään edelleen ja näyttely hahmottuu tulevan talven aikana. Tule mukaan muistelemaan.

Anu

Päitä ja kalloja - taidetta ja ITE-taidetta sulassa sovussa

Tänään availin museonäyttelyiden ovia ja kiinnitin ensimmäistä kertaa varsinaisesti huomiota museoalueen pää- ja kallogalleriaan. Kuvanveistäjä Nina Terno veistokset Taidekeskus Salmelan näyttelyosiossa ovat kiehtovan pelottavia.  Nina Terno (1935-2003) Viipurissa syntynyt kuvataiteilija ammensi aiheita mm. kalevalaisesta mytologiasta. Taidekeskus Salmela on toteuttanut näyttelyn kivinavetan alakertaan taiteilijan kanssa yhteistyössä. Näyttelyn aiheet pulppuavat Kalevalasta ja Nina Ternolle rakkaista hevosista.

Nina Ternon veistos Graniittimakasiinissa

ITE; itse tehty elämä. Simpauttajan lavasteisiin kuuluva ITE-veistos.

Mäntyharjun Pappilanparven kesäteatterin ympäristössä Heikki Turusen Simpauttaja näytelmään liittyvät ITE-veistokset ovat piristäneet museonmäkeä tämä kesänä. Jotka tuntevat Simpauttaja tarinan tai vierailivat katsomassa Pappilanparvella tietävät, että näytelmässä veistoksilla on rooli näytelmässä. Mielenterveysongelmista kärsivä nuori Ryynäsen Otto veistää naisen kuvia männynrungoista. Nämä ITE-veistokset ovat muuten myytävänä. Mäntyharjun kesäteatterin Facebook -sivulla kerrotaan seuraavaa "Ryynäsen Oton puiset naiset huutokaupataan kesän aikana tällä sivustolla!  Naiset kaupataan erikseen ja myydään 16.8. mennessä korkeimman tarjouksen tehneelle." 

ITE -taiteesta löytyy tietoa Maaseudun Sivistysliiton sivustolta.  ITE-taiteesta kerrotaan seuraavasti:   ITE-taide on oman aikamme kansantaidetta. Perinteisessä kansantaiteessa korostuivat kollektiivisuus ja traditiosidonnaisuus. ITE-taiteessa ne on korvattu yksilöllisellä taiteilijuudella ja omaperäisellä luovuudella. Siinä missä perinteinen kansantaide edusti ennen kaikkea esteettisesti korkeatasoista käsityötä, nykykansantaide on kätevyyteen ja kekseliäisyyteen perustuvaa kansanomaista kuvataidetta.

Omaperäistä luovuutta -ITE (itse tehty elämä)

Nina Ternon pronssiveistos

Taidekeskus Salmelan kesänäyttelystä löytyy lisää Nina Ternon teoksia



Anu