Hyvää joulunaikaa

Rauhallista joulunaikaa kaikille ja onnellista uutta vuotta 2013.

Tulossa kesällä 2013

Lumi on satanut museonmäelle, joten on hyvä siirtää ajatukset tulevaan kesään ja kurkistaa Mäntyharjun museon uusiin näyttelyihin. Luvassa on hieman vanhaa ja paljon uutta, ehkä myös lainattua ja sinistä, kuten hääloru kehoittaa. Suositun Iso-Pappila 200-vuotta - näyttelyn sali-interiööri kirkkoherraesittelyineen kootaan jälleen päärakennukseen, mutta sivuhuoneista löytyy runsaasti uutta tietoa:

Kirkko - kylän keskuksesta ylhäiseen yksinäisyyteen

Näyttelyssä tutustaan vanhoihin kirkkotapoihin ja erityisesti yhteisöllisiin kirkkomatkoihin, jotka Mäntyharjun seudulla olivat pitkiä ja raskaita. Vuosisatojen saatossa kylän keskuksesta ja tietotoimistosta on tullut hiljainen paikka, jossa käydään lähinnä juhlapyhinä, häissä ja hautajaisissa. Vanhoina aikoina kirkkoon lähdettiin hyvissä ajoin ja mukaan pakattiin runsaat eväät. Saarnat saattoivat kestää monta tuntia ja välissä oli pidettävä taukoja. Kirkkoveneet kilpailivat keskenään soutunopeudessa niin innokkaasti että naiset ja lapset joutuivat jäämään pois rannasta.

Ensi kesän näyttelyjuliste 

Mäntyharju - unohdettu rajaseutu

Vuoden 1743 rauhassa valtakunnan raja Venäjän ja Ruotsin välillä siirtyi kulkemaan Mäntyharjun pitäjän läpi. Suuri osa kylistä ja taloista jäi Ruotsin puolelle, mutta pitäjän keskus, kirkko, sai uuden isännän. Uusi raja aiheutti vaikeuksia niin kirkkokansalle kuin rajaviranomaisillekin, mutta myös erilaiset verotuskäytännöt hämmensivät pitäjäläisiä. Pian kylien välille perustettiin vilkkaita salakuljetusreittejä, joita viranomaiset valvoivat heikosti.

Pihan perällä (pienoisnäyttely)

Halko- ja vaunuvajan päädyssä on vanha käymälä, joka on erimuodoissaan kuulunut pappilan elämään vuosikymmenien ajan. Vesikäymälä kirkkoherran perheen käyttöön saatiin 1900-luvun alussa, tosin käymälä oli jäätyvien putkien vuoksi käytössä lähinnä kesäisin. Pihan perälle ovat joutuneet juoksemaan niin palkolliset, diakoniatyöntekijät, museotyöntekijät kuin museovieraatkin. Pienoisnäyttelyssämme kerromme käymälöiden historiasta ja erilaisista nimityksistä. Tiesitkö muuten, että huussin oveen leikataan USA:ssa puolikuun muotoinen reikä Euroopassa yleisen sydämen sijaan? Tai että antiikin Roomassa käytettiin vessapaperin sijaan tikun päässä olevaa sientä? Nyt tiedät!

Teksti: Anne Närhi

Iso-Pappilan puutarhan vanha omenapuu

Kävin kunnan puutarhurin kanssa Iso-Pappilan puutarhassa syyskierroksella. Puutarhasta löytyi pari vanhaa omenapuuta. Toinen omenapuu oli tuottanut vielä muutaman hienon omenankin.  Vanhat luumupuut sen sijaan eivät ole  jaksaneet tänä kesänä tuottaa hedelmää.  No saattaapa olla syynä se, tämä vuosi on ylipäätään ollut seudullamme huono luumuvuosi. 



 Kirkkoherra Bernerin aikana takapihalla keinun ympärillä kukkivat hanhenjalat, tyräkit, iirikset ja neilikat. Pihassa kasvoi myös sireenipensaita. Pappilan hyöty- ja koristepuutarha sijaitsi talon etelä- ja länsipuolella. 1800-luvun alussa noin aarin kokoisessa ryytimaassa kasvatettiin kaalia ja humalaa. Viisikymmentä vuotta myöhemmin oli hyötykasvien rinnalle ilmestynyt mm. hedelmäpuita ja marjapensaita. Pihamaata ja myöhemmin koko puutarhaa kiersi aita, jonka oli tarkoitus pitää eläimet loitolla. Iso-Pappilan puutarha kukoisti erityisesti puutarhanhoidosta kiinnostuneen kirkkoherra Airaksen aikana. Silloin pappilan etupihalla kasvoi hevoskastanjoita ja kuistin edustan kukkapenkeissä päiväliljoja ja vuorikilpeä

 

Pohdimme,  miten hienoa olisi entistää vanha puutarha Ruustinna Airaksen aikaiseen loistoonsa vaikkapa vain marjapensaiden ja hedelmäpuutarhan osalta.  Nyt villiintyneen idänvirpiangervon seassa ei jaksa kasvaa mikään. Mitähän löytäisin rahoitusta Iso-Pappilan puutarhan entistämisen?

No nyt teemme mitä tehtävissä on. Ainakin olemassa olevat vanhat luumu- ja omenapuut saavat tulevana keväänä nuorennuskäsittelyn. Päätimme myös istuttaa vielä tänä syksynä pari uutta omena- ja luumupuuta lisää.

Iso-Pappilan puutarhan vanhan puun omenat olivat makoisia, mikähän se lajike mahtaa olla?

Anu Yli-Pyky

Sen seitsemän vuotta – Iso-Pappilan kesät 2006-2013

Iso-Pappilan kesänäyttelyt ovat olleet avoinna vuodesta 2006.  Kuva: Mäntyharjun kulttuuripalvelut.

Museon kesänäyttelytoiminta aloitettiin Iso-Pappilan päärakennuksessa vuonna 2006, kun rakennuksessa viitisentoista kesää toiminut Taidekeskus Salmela siirtyi omiin tiloihinsa Domanderiin ja Postitaloon.  Aiemmin museolla ei juuri ollut mahdollisuutta  pitkäjänteiseen vaihtuvien kesänäyttelyiden toteuttamiseen. 

2006 

Mäntyharju filmin silmin -diskotanssia ja Mäntyharjun lasia

Ensimmäisenä Iso-Pappilan näyttelykesänä museo toimi yhdessä Taidekeskus Salmelan kanssa.  Suurissa saleissa oli Taidekeskus Salmelan valokuvia kirkonkylästä ja Salmelan ympäristöstä.   Museon oma näyttelyosa toi tuulahduksia  Mäntyharjusta  1960-1980-luvuilta.  Pienessä 1960-luvun olohuoneinteriöörissä oli esillä Mäntyharjun lasi -kokoelmaa.  Edellisenä talvena  oli digitoitu  kunnan entisen nuorisosihteeri Hannu Heiliön kaitafilmejä.  Näistä  kaitafilmihelmistä saattoi nautiskella olohuoneen keinonahkasohvalta käsin.   Filmit pursuivat  nostalgiaa  ja muistoja  mm. diskotanssikursseista ja päiväkodin elämästä. 

Mäntyharjun filmin silmin -näyttely 2006. 

Voit käydä kirjoittamassa oman  koulumuistosi  pulpetista löytyvään sinikantiseen vihkoon. 

Taidekeskus Salmelan avustuksella museolle avattiin myös Koulumuistoja -näyttely,  joka on  edelleen osa museon perusnäyttelyä. 

Edellisestä museon rakentamasta näyttelystä oli kulunut 20 vuotta  ja  ymmärrettävästi aloitus oli varovainen.  Näyttelykesän kävijämäärä oli rohkaiseva ja palaute hyvää, joten lähdettiin innolla suunnittelemaan kesää  2008 ja siitä eteenpäin ...

2007 

Sauvakävelyn 10 vuotta ja kuntoilun historiaa

Mäntyharju tunnetaan sauvakävelyn synnyinkotina. Sauvakävelyn nykyinen suosio alkoi mäntyharjulaisen Exel Oyj:n tuodessa markkinoille erityisen sauvakävelysauvan vuonna 1997.   Exel Oyj  lähti yhteistyöhön mukaan ja sauvakävelyn 10-vuotista historiaa juhlittiin näyttelyllä ja erilaisilla sauvakävelytapahtumilla.  Myös oheistoimintoja kehiteltiin; museolle perustettiin   kävelysauvalainaamo, joka toimii edelleenkin kesäaikaan. Museon työntekijät pikakurssitettiin  opastamaan lainaajia sauvakävelytekniikassa. 

Kesänäyttelyn toinen osa kertoi  kuntoilun historiasta teemalla Korpimetsistä kuntosaleille.  Samana kesänä juhlittiin myös satavuotiasta suomenhevosta. Juhlan kunniaksi rakennettiin lähinnä lapsille valokuvanäyttely suomenhevosista. Ihania heppakuvia toimittivat käyttöömme Mäntyharjun hevosharrastajat. 

Sauvakävelykonsertti näyttelyssä. Jousikvartetti  Merismos soittaa.  

Sauvakävelyjumppaa museo pihalla

Korpimetsistä kuntosaleille  -näyttely

2008 

Elettiin täällä ennenkin -Repovesi

Ennen työ oli raskasta ruumiillista työtä. Puutavaraa lastataan junanvaunuihin. Takana Herman Outinen kirjurina merkkaa ylös lastaajien työt. Kuva on otettu 1900-luvun alkupuolella Mouhun seisakkeella, joka sijaitsee radan varrella Mäntyharjusta noin 15 km etelään.

Elettiin täällä ennenkin -näyttely kuvasi elämää Repoveden alueella 1900-luvun alkupuolella. Kertojina olivat Tervarummun Korpikylän entiset asukkaat. He kokivat suuren elämänmuutoksen 1950-luvulta, kun valtio lunasti heidän asunalueensa Puolustusvoimien harjoitusalueeksi. ”Laitettiin lehmät narruun ja lähtiin tullaamaan”, kuvasi Sirkka Kääpä lähtöään kotikylästä 5.9.1955. Nykyään Tervarumpu sijaitsee Pahkajärven ampuma-alueella yleisöltä suojatulta alueelta, josta osa kuuluu 2003 perustettuun Repoveden kansallispuistoon. Näyttely syntyi Helsingin yliopiston 2006 järjestämän tutkimusprojektin pohjalta.  Näyttely on myöhemmin ollut esillä mm. Valkealan kirjastossa sekä luontomatkailuyritys Kuutin kolossa.  

Näyttelyn avajaiset 

2009

Puoli vuosisataan naurua  -Mäntyharjun näytelmäkerhon 50-vuotisnäyttely

Mäntyharjun kesäteatteri on ollut oleellinen osa Iso-Pappilan alueen toimintaa koko museon olemassaolon ajan.  Oli siis itsestään selvää, että kesäteatterin puolivuosisataista toimintaa esitellään myös näyttelyssä Iso-Pappilassa.  Näyttely esitteli laajan kuvagallerian kesänäytelmistä kautta aikojen.  Mäntyharjun näytelmäkerho oli tallentanut  viime vuosikymmenien kaikki esitykset videolle ja  näyttelyssä oli mahdollisuus muistella menneitä esityksiä, joko pätkissä tai  vaikka katsoa kokonaan.  Näyttelyssä muisteltiin tapahtumia ja sattumuksia myös  näytelmäkerholaisten jutuista koostetuissa äänitepätkissä. 

Museon lapsivieraille oli  näytelmänurkkaus, jonka aarrearkusta  löytyi rekvisiittaa, joka inspiroi oman näytelmän tekemiseen.  Itsetehdyn näytelmän sai esittää vanhemmille tai ilahduttaa museon työntekijää.  Kesällä oli tarjolla myös teemallisia työpajoja Mäntyharjun näytelmäkerhon toimesta.  Näyttelystä huokui tekemisen meininki!

Puolivuosisataa -näyttely tehtiin yhdessä Mäntyharjun Näytelmäkerho ry:n kanssa ja näyttelyn parissa puuhasivat kulttuurituottajaharjoittelija Tuomas Lahti ja näyttelyn käsikirjoittajana toimi Lotta Savolainen -molemmat myös  innokkaita näytelmäkerholaisia.

2010 

Leikkimielellä  -kolmen sukupolven leikkikaluja

Star Wars -lelut olivat näyttelyn hittejä -ainakin pojista

Leikkimielellä -kesänäyttelyn pohjan muodosti kouvolalaisen keräilijän Risto Kuparisen lelukokoelma. Näyttelyssä oli leluja kolmen vuosisadan ajalta. Vanhin näyttelyn lelu oli nukke, joka on valmistettu Saksassa 1890-luvulla. Näyttelyn höyrykoneet olivat 1910-1960-luvulta. Suomalaisia puuleluja edusti jyväskyläläisen Jukka -tuotteet autot, hevoset ja hirsirakennukset.

Leikkimielellä -näyttelyn erikoisuus oli höyrylaiva, joka löytyi uponneena Tammisaaresta 1900-luvun alussa.  Laivan moottori on 2-sylinterinen höyrykone, jota ei tuolloin ollut myynnissä Suomessa. Keisari Nikolai II risteili perheineen tuona aikana ahkerasti Suomen rannikolla ja tiedossa on, että Venäjän Keisari Nikolai II on tuolloin vieraillut tuolloin Tammisaaressa poikansa Aleksin kanssa. Olisiko laiva ollut keisarillinen lelu?  Tästä on mahdotonta saada selvyyttä, mutta ajatus leikkilaivan alkuperästä on kiehtova.

          

           Koululaisvierailu:  Olisiko etualan vitriinissä oleva  laiva ollut Suuriruhtinaan Nikolai II pojan Aleksein leikkikalu?

 

Kolmen sukupolven taidetta -projekti ilostutti

Leikkimielellä -näyttelyn toinen osa oli kolmen sukupolven taideprojekti.  Näyttely syntyi, kun ryhmä Päväkoti Touhulan eskarilaisia  Mansikat ja Puolukat -ryhmästä sekä Mäntyharjun kuvataideyhdistyksen seniorit leikkivät kolmena päivänä väreillä ja leluilla  - ja tekivät yhdessä taidetta. Ryhmää täydensivät  TET - harjoittelussa  olevat 9. -luokkalaiset nuoret teatteriohjaaja Lotta Savolaisen johdolla.

Kuvataideyhdistyksen seniorit ja Touhulan eskarit 

Tässä pätkä sadusta, jonka  lapset itse keksivät ja kuvittivat.  Kuva:  Leikkimielellä -näyttelyn käsiohjelma

Leikkimielellä -kolmen sukupolven taidetta.  Kuvan teos on  leluja kahmiva mörkö.  Elma-neiti valvoo näyttelyä.
Näyttely ripustettiin lasten korkeudelle, jotan aikuiset joutuivat vähän kumartumaan.

Mäntyharjun kulttuuripalvelujen, Kuvataideyhdistyksen ja Touhulan päiväkodin mielestä Leikkimielellä -projekti oli oikein onnistunut.  Eskareiden mielestä kaikkein kivointa oli kuitenkin se, että ei tarvinnut nukkua päiväunia! 

2011 

Korjataanko? Tietenkin!

Mäntyharjussa järjestettiin Loma-asuntomessut kesällä 2011. Samana vuonna Mäntyharjun museolla alkoi mittava peruskunnostusprojekti ja  museoalueesta tuli itseoikeutetusti messujen virallinen oheiskohde peruskunnostusteemalla.  Kesänäyttely Korjataanko? Tietenkin!  taustoitti  museoalueella tapahtuvia kunnostustoimenpiteitä.  Näyttelyn lisäksi alueella oli joka päivä työnäytöksiä  punamultamaalipata porisi, pärekattoja naputeltiin, tiiliseinää saumattiin.  Lapsille oli näyttelyssä päreaskartelupaja.

Tässä valotetaan, miten erittäin huonokuntoisesta ikkunasta saadaan kunnostamalla kuin uusi. Takana seinällä  käsimaalattua sabluunatapettia. Näyttelyn käsikirjoitus tilattiin  Etelä-Savon rakennusperinneyhdistykseltä. 

Ovia eri vuosikymmeniltä. 

Museoalueen pihalla oli kymmeniä työnäytöksiä. Yleisö pystyi tutustumaan käytännössä  kitti-ikkunoiden korjaamiseen. pärekaton naulaamiseen, kivinavetan saumaamiseen yms.

2012

Iso-Pappila 200-vuotta

Iso-Pappila 200-vuotta näyttely

Lainakalustoa: Samat kalusteet olivat  Iso-Pappilan vierashuoneessa myös sata vuotta sitten. Kirkkoherra Bernerin suvun jäsenet ystävällisesti lainasivat kaluston näyttelyyn     

Iso-Pappilan komea päärakennus täytti  200-vuotta ja antoi aiheen näyttelylle. Iso-Pappila 200 vuotta -näyttely kuljetti museokävijän reilun 200 vuoden taakse, jolloin Ruotsi-Suomen ja Venäjän suuriruhtinaskunnan syrjäisellä rajaseudulla riitti kahinoita. Vuosi 1812 oli monella tapaa merkittävä Iso-Pappilan historiassa: vuosisatainen pitäjää halkonut raja poistui ja Suomi liitettiin kokonaisuudessaan osaksi Venäjää autonomisena suuriruhtinaskuntana. Mäntyharjuun rakennettiin uusi kirkkoherran pappila, joka oli kirkon jälkeen Mäntyharjun suurin rakennus ja ihmettelyn aihe komeine tapetteineen ja ruutuikkunoineen. Mäntyharjun vaiheita seurataan A.A. Bernerin ajasta viimeiseen Iso-Pappilassa asuneeseen kirkkoherraan asti. Välille mahtuu niin innokasta lukutaidon parannusta ja maanviljelyn kehitystä kuin palkkakiistoja ja kokemuksia käytyjen sotien repivyydestä. 

Näyttelyssä kerrottiin myös pappilassa vietetystä säätyläiselämästä. Saliin ja kamariin rakennetut interiöörit kuvasivat Mäntyharjulla pitkään vaikuttaneen Berner-suvun 1900-luvun alun pappilan sisustusta huonekaluin ja lämminhenkisin perhekuvin. Lisäksi näyttelyssä oli katsaus 1960-luvun seurakunnan diakoniatyöhön. Pappilan lastenhuoneessa oli askartelunurkkaus, jossa lapset saivat askarrella perinteisiä pyhäkouluaskarteluja ja nappihyrriä.  


Suuresta kivinavetasta löytyi tilaa Mäntyharjusta maailmalle lentäneelle valokuvaaja Arttu Karvoselle. Portaat -näyttely kertoi nuorten valokuvaajan ensiaskelista suuressa maailmassa-  

Arttu Karvosen Portaat -valokuvanäyttely. 

2013 

Unohdettu rajaseutu ja kirkkomatkat

Nyt on tämän blogjutun otsikko on jo hieman vanhentunut. Viime kesänä (20139  vietettiin jo kahdeksatta näyttelykesää. 

Viime kesän Iso-Pappila 200-vuotta näyttelyä suyvennettiin uusilla teemoilla. Unohdettu rajaseutu valotti elämää rajaseudulla ennen Iso-Pappilan rakentamista. Kirkko keskellä kylää kertoo kirkkotavoista ja kirkkomatkoista. Pihanperällä pureutuu elämän perusasioihin ennen "Emboa" ja vedettävää vessaa. Iso-Pappilan navetassa oltiin Taiteen kukkia -tunnelmissa Askeleen lasten kuvataideseikkailun pyörteissä. 

Tarmo Riitisen yllättynyt huumorimies

Piritta ja Teemu Pennasen maailman paras Aku ottaa aurinkoa

Kirkkomatkat

Iso-Pappila 200-vuotta

Unohdettu rajasetu

Kohti uutta näyttelykesää...

Tässä olivat museon seitsemän vuoden -nyt jo kahdeksan kesän  
näyttelyt pähkinänkuoressa. Näyttelyjen rakentaminen on paikallismuseolle aina iso haaste.  Museo joutuu pähkäilemään sekä rahallisten resurssien että aikapulan kanssa. Näyttelyjen laadusta ei ole kuitenkaan missään vaiheessa haluttu tinkiä.  Kun seitsemää vuotta katselee taaksepäin huomaa, että näyttelyt ovat olleet aiheiltaan hyvin monipuolisia. Näyttelyissä on käytetty monenlaisia esitystapoja -perinteisten teksti- ja kuvataulujen lisäksi on ollut liikkuvaa kuvaa, ääntä ja tekemistä. Näyttelyihin liittyen on ollut tarjolla myös oheistapahtumia, luentoja, konsertteja, askartelupajoja yms. Työtä riittää, sillä eihän siinä vielä kaikki, että kesänäyttely saadaan rakennettua, myös  museon perusnäyttelyt vaativat huoltoa joka kesä.

Monena kesänä näyttelyn rakentamiseen on löytynyt innostunut yhteistyökumppani.  Lisäksi olen ilokseni huomannut, että museollemme hakeutuneet museo- ja kulttuurialan kesätyöntekijät ovat olleet poikkeuksellisen luovia ja taitavia. Hyvällä tiimityöllä ja joustavuudella vaativatkin näyttelyt ovat rakentuneet iloisesti -melkein kuin itsestään.  Voi olla, että aika on ehkä kuivannut  näyttelyiden rakentamiseen vuodatetut tuskanhikikarpalot.  Käytettyjä työtunteja en kuitenkaan laske,  kun lopputulos on  onnistunut. 

Kesänäyttelyjen lisäksi Iso-Pappilassa pidetään vuosittain Mäntyharjun kuvataideyhdistyksen vuosinäyttely sekä Mäntyharjun kansalaisopiston kevätnäyttelyt.

Ensi kesän näyttelysuunnitelmat ovat muuten jo hyvässä vauhdissa! 

teksti: Anu Yli-Pyky

Italianpunaista, falunia, keltamultaa ja maitomaalia

Mäntyharjun Iso-Pappilan talousrakennukset ovat viimeisen parin kesän aikana saaneet silauksen punamultaa.  Museon pihalla on porrissut satoja litroja maalia -italianpunaista, falunia ja keltamultaa. Punamultamaalia tarvittiin myös kattotiilien kunnostuksessa, sillä vanhat kattotiilet käsiteltiin maito- eli kaseiinimaalilla, jonka yksi raaka-aine on punamultapigmentti.  Punamultamaalin keitto-ohje oli museolla kesällä usein kysytty kysymys, joten tässä se on nyt kaikille. Ohje on peräisin Ympäristötyöt Etelä-Savossa -hankkeen ohjepankista. 

Kuva ja teksti: Korjataanko? Tietenkin! Kesänäyttelystä Iso-Pappilassa  2011

Ja bonuksena maitomaalin eli kaseiinimaalin  resepti myös Ympäristötyöt Etelä-Savossa -hankkeen ohjepankista:

Kuva:  Korjataanko? Tietenkin!   -Iso-Pappilan kesänäyttely 2011 

  teksti: Anu Yli-Pyky

On mukavaa olla museonhoitaja!



Alkuviikosta kävimme laittamassa museon  talviteloille.  Arimmat esineet vietiin talvilämpimään säilytykseen. Loput näyttelytekstit ja kuvat otettiin alas seiniltä. Muutenkin teimme yleisluontoisen kierroksen näyttelytiloissa todetaksemme, että kaikki oli kunnossa talvea varten.  Museon kokoelmaluokituksen parissa ahkerasti työskennelleen tutkija Anne Närhin työpesti on nyt päättynyt, joten museonmäki  laskeutuu  talvilepoon. Touhu ja vilske ei kylläkään mäellä talvihorrokseen vaivu -päinvastoin. Iso-Pappilan päärakennuksessa kansalaisopiston kädentaitopiirit ovat aloittaneet työnsä.  Museotontun pitää virkeänä myös viikottain iso-Pappilassa käsityötunnilla  vierailevat kirkonkylän koululaiset. 

Iso-Pappilan 200-vuotisnäyttely. 2012. Kuva: Mäntyharjun kulttuuripalvelut

Museokesän 2012 saldo oli oikein myönteinen. Iso-Pappilan päärakennus täytti 200-vuotta ja tätä tapahtumaa juhlitiin pitkin kesää sekä uusin kesänäyttelyin että tapahtumien ja työpajojen avulla. Näyttelyt kiinnostivat ja kävijämäärä lähdes tuplaantui viime vuosikymmen lopun kävijämääristä. Tämä kesänä päästiin lähes 2000 lippukassalla näyttäytyneeseen museovieraaseen.

 

Iso-Pappilan talousrakennuksten kunnostaminen  saatiin loppuun juuri Iso-Pappilan 200-vuotisjuhlien kynnyksellä. Kuvassa Tuokon tallin ponit Iso-Pappilan 200-vuotistapahtumassa kesäkuussa 2012. 

Kuva Mäntyharjun kulttuuripalvelut

Museon kehittämisen puolella on myös edistytty suurin harppauksin. Museoalueen korjausprojekti saatiin vihdoin loppuun. Tälle kesälle jääneen valtavan kivinavetan saumausprojekti on viimeistä saumaa myöten tehty  sisä- että ulkopuolelta.  Koko Iso-Pappilan alue näyttää uusittuine kattoineen ja seinämaaleineen ryhdikkäältä.

Museon sisällön kehittämisessä Mäntyharjun museo pilotoi paikallismuseon kokoelma- ja arvoluokitushanketta ja uusi Mäntyharjun museon kokoelmapoliittinen ohjelma menee luottamushenkilökäsittelyyn muutaman kuukauden sisällä.

On mukava olla museonhoitaja tälläisen kirivaihteen aikana! Kiitos museovieraille käynnistä ja tervetuloa ensi kesänä uudelleen.  Lämmin kiitos myös ahkerille kausityöntekijöille  Lotalle, Emmille sekä museotutkija Annelle sekä myös kymmenille talkoolaisille, jota tekivät Iso-Pappilan juhlavuodesta värikkään tapahtumakesän.

Museonäyttelystä. Kuva: Mäntyharjun museo

Anu Yli-Pyky



Yhteystiedot

Mäntyharjun museon museovastaavana toimii kunnan kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky. Hänet löytää kunnantalon alakerroksesta Teknisten palveluiden keskeltä, puhelinnumerosta 0400 797 944 tai sähköpostiosoitteesta anu.yli-pyky@mantyharju.fi. Kulttuurisihteeri/matkailuvastaavan työ on kuitenkin liikkuvaa, joten tapaamisesta kannattaa sopia etukäteen.

Kesäisin museotoimessa ovat mukana myös kausityöntekijät, jotka tavoittaa Iso-Pappilasta tai sähköpostiosoitteesta museo@mantyharju.fi.

Museoiden osoitteet:
Huom! Muistathan, että museoalueiden palvelut ovat avoinna lähinnä kesäisin.

Iso-Pappilan museoalue sijaitsee Mäntyharjun kirkonkylässä Iso-Pappilan tiellä aivan Kirkonkylän uuden koulun kupeessa. Alueelle on viitoitus Mäntyharjuntieltä. Jätäthän autosi alas parkkipaikalle!

Miekankosken Uittomuseo löytyy osoitteesta Miekankoskentie 942. Jos vain oikean tien löytää on paikkaa lähes mahdotonta olla huomaamatta: tie kulkee suoraan museoalueen läpi. Paikalle on viitoitus 5-tieltä.

Mäntyharjun museon FB -sivut

Mäntyharjun kulttuuripalvelut Facebookissa

Koska kaikki ovat siellä, olemme mekin. Mäntyharjun kulttuuripalveluiden FB-sivusto tarjoaa ajantasaiset tiedot tapahtumista, kuvia ja muita mietteitä.
Myös Mäntyharjun museolle on avatti FB-sivusto

Arvoluokitus kokoelmanhallinnan apuvälineenä

Kokoelmien tulevaa käyttöä ja hallintaa helpottamaan Mäntyharjun museolle laaditaan kesän 2012 aikana ammatillisissa museoissa hyödynnetty arvoluokitusjärjestelmä, jonka avulla merkittävä museoaineisto saadaan näkyvämmin esille ja sen säilyminen voidaan turvata paremmin.

Uusi arvoluokitus tulee koskemaan sekä jo olemassa olevaa museokokoelmaa että tulevaisuudessa kokoelmaan liitettäviä objekteja. Tässä vaiheessa käsitellään vain esineiden arvoluokittamista. Muun kokoelmissa olevan materiaalin arvoluokittamista ryhdytään pohtimaan vasta esinekokoelman tilanteen selkiydyttyä. Uuden esineen arvoluokka päätetään vastaanoton yhteydessä, mutta varsinainen kova työ tai taistelu käydään vanhaa, jo olemassa olevaa, kokoelmaa inventoitaessa. Siirrot ensimmäisen arvoluokan ulkopuolelle on perusteltava erityisen hyvin, sillä esineet on aikoinaan lahjoitettu museoesineiksi ja pysyvään säilytykseen. Sekä arvoluokitus että siihen erottamattomasti kuuluva kysymys kokoelmapoistoista edellyttävät täyttä ymmärrystä esineen merkityksestä ja oikeudellisesta asemasta sekä toimenpiteiden mahdollisesti aiheuttamasta julkisen luottamuksen menetyksestä.



Ennen digitaalisen valokuvauksen aikaa esineluetteloihin liitettiin usein esinepiirros.



Ammattimuseoissa arvoluokitus rakentuu yleensä neljän luokan ympärille, joista ensimmäinen on poikkeuksetta museon varsinainen ja välttämättömin esineluokka. Tämä luokka sisältää sen aineiston, jonka perusteella museo identifioi itsensä ja jonka luomalta pohjalta muuta toimintaa suunnitellaan. Seuraavien luokkien kriteerit sisältävät museon tallennusalueen ulkopuolisia tai reuna-alueille jääviä, huonokuntoisia, "tarinattomia" esineitä tai ensimmäisen arvoluokan esineiden kaksoiskappaleita. Jotkut museot sisällyttävät rekvisiitta- ja/tai käyttö- ja opetuskokoelmansa osaksi kokoelmaa, toiset erottavat näiden luokkien esineet museoesineistä. Viimeinen luokka on museon poistoluokka. ICOM:in eettiset säännöt sallivat museopoistot lahjoittamalla, siirtämällä, vaihtamalla, myymällä, palauttamalla tai tuhoamalla. Näitä kaikkia on kuitenkin mahdotonta sallia ainakaan paikallismuseon kaltaisissa yksiköissä, joissa taistellaan jatkuvasti museon ja museokokoelmien olemassa olon puolesta. Erityisesti sallimalla poistojen toteuttaminen museoesineitä myymällä avataan helposti liian monta helppokulkuista reittiä kokoelmien radikaalille vähentämiselle, esim. antiikkikaupan tai huutokaupan kautta.

Arvoluokituksen avulla pyritään nostamaan esille museon kokoelmien rakennetta sekä parhaiten säilynyttä ja eniten käyttö- ja omistajatietoa sisältävää aineistoa. Myös parhaiden säilytystilojen käytöstä ja digitoinnin ja luetteloinnin priorisoimisesta päätettäessä arvoluokitus on hyvä ja usein välttämätön apu. Paikallismuseoissa arvoluokitus jäänee lähinnä kokoelmatyökalun asteelle, eikä aiheuta varsinaisia esineiden säilytystilan tai näyttelypaikan muutoksia. Paradoksaalisesti lämmittämättömät ja usein valvomattomat näyttelytilat kun pakottavat asettamaan esille huonokuntoista tai muuten museaaliselta arvoltaan vähäistä esineistöä varsinaisten "kokoelma-aarteiden" pysyessä turvassa säilytystilojen kätköissä.



Sähköisestä luettelosta huolimatta vanhat pääkirjat ovat yhä korvaamaton tietolähde.



Arvoluokitus on nähtävä muuttuvana ja subjektiivisena. Arvovalinnat on tehty nykyhetken käsitysten mukaan ja nämä käsitykset saattavat muuttua. Niin arvoluokituksen kriteerejä kuin arvoluokkiin sijoitettuja esineitä on syytä tarkastella säännöllisesti ja varmistaa, että ne yhä vastaavat museon tarpeita. Samalla varmistetaan, että ICOM:n suositus toiminnan pitkäjänteisyydestä toteutuu eikä suuria päätöksiä tehdä liian nopeasti. Ammattimuseoissa kokoelmapoliittista ohjelmaa pyritään tarkistamaan mahdollisimman usein. Tarkistusväli on yleensä vuodesta viiteen vuotta. Paikallismuseoissa pienemmät resurssit merkitsevät väistämättä hitaammin eteneviä uudistuksia, jolloin tiheä tarkastusväli on paitsi mahdoton myös tarpeeton.

Teksti: Anne Närhi

Mäntyharjun museohistoria - lyhyt oppimäärä

Mäntyharjulle on yritetty perustaa museota ainakin 1950-luvulta lähtien. Vuodelta 1959 säilyneessä museotoimikunnan pöytäkirjassa pohdittiin vanhan viljamakasiinin kunnostamista museotiloiksi. Viljamakasiinin museokäyttöä harkittiin aina vuoteen 1965, jolloin syntyi ajatus kunnan ja seurakunnan yhteistyöstä museon perustamiseksi. Samana vuonna ehdotettiin ensi kertaa Iso-Pappilan alueen ottamista museokäyttöön. Toimikunnan nimi muuttui museolautakunnaksi 60-luvulla.

Museon esinekokoelmia kerättiin jo ennen museon perustamista. Ohjesäännön mukaan lautakunnan tehtävänä oli ottaa vastaan seurakuntaa ja kuntaa koskevia museoesineitä, joilla voitiin nähdä olevan historiallista merkitystä: Tehtävänä on koota ja tallettaa kunnan vaiheita ja sen asukkaiden elämää valaisevaa esineistöä ja siihen liittyvää tieto- ja kuva-aineistoa, suojella toimialueensa esineellisiä kulttuurimuistoja ja herättää paikkakunnalla harrastusta seudun entisyyttä kohtaan.

Sopimus Mäntyharjun kotiseutumuseon perustamisesta ja ylläpitämisestä allekirjoitettiin Mäntyharjun ja seurakunnan välillä tammikuussa 1970. Tällöin sovittiin myös seurakunnan omistaman Iso-Pappilan vuokraamisesta museokäyttöön. Museo avattiin yleisölle samana vuonna, mutta näyttelyiden rakentamista ja museoalueen kunnostusta jatkettiin koko vuosikymmenen ajan.



Reissupoikien juhlat Mäntyharjun kotiseutumuseolla vuonna 1972. Mäntyharjun museon valokuvakokoelma.

Vilkas museotoiminta jatkui aina 1980-luvun puoliväliin. Iso-Pappilassa järjestettiin museo- ja taidenäyttelyitä, kyläjuhlia, häitä ja kesäteatteriesityksiä. Museossa työskenteli 1970- ja 80-luvuilla kesäisin museonhoitaja, kaksi museoapulaista ja museolla ympärivuotisesti asunut museovalvoja/vahtimestari, jotka näyttelyvalvonnan ja lipunmyynnin lisäksi järjestivät ja luetteloivat kokoelmia ja huolehtivat museon siivouksesta. Lisäksi museon toimintaa ohjasi viisijäseninen museolautakunta. Museolautakunnasta muodostui sittemmin museon asioita hoitava jaosto, joka siirtyi vuonna 1985 kulttuurilautakunnan alaisuuteen. Iso-Pappilan alue pysyi seurakunnan omistuksessa aina vuoteen 1987, jolloin kunta sopi seurakunnan kanssa alueiden vaihdosta. Kaupasta sovittaessa tuotiin esille kuntalaisten ja seurakunnan toive Iso-Pappilan alueen ja erityisesti sen rakennusten säilymisestä kuntalaisten ulottuvilla ja käytössä. Iso-Pappilan museoalueen siirryttyä kunnan omistukseen kunnanhallitus asetti Iso-Pappila -toimikunnan selvittämään museon toiminnan suunnittelua ja kehittämistä.



Käsityönäyttelyn avajaiset Iso-Pappilassa vuonna 1980. Mäntyharjun museon valokuvakokoelma.

Museorakennusten ja perusnäyttelyiden huonon kunnon vuoksi museo ei ollut yleisölle avoinna vuosina 1991–1994. Tänä aikana museolla tehtiin peruskorjaustöitä ja uusittiin väentuvan perusnäyttely Postuumi ry:n tekemien suunnitelmien mukaisesti. Museo avattiin uudelleen yleisölle ”Mäntyharju 400-vuotta” -juhlia varten väentuvan tiloissa. Museon avoinnapidosta ja opastamisesta huolehtivat Mäntyharjun matkailuoppaat ry:n työntekijät. Iso-Pappilan päärakennus vuokrattiin Taidekeskus Salmelan näyttelytiloiksi vuonna 1992. Salmelaa varten kunnostettiin päärakennuksen näyttely- ja yleisöwc-tiloja. Museotoiminta palasi päärakennukseen vuonna 2007, jolloin Salmelan näyttelyiden tilalle tulivat Mäntyharjun museon vaihtuvat näyttelyt.

Vuonna 1990 perustettu yksityinen Miekankosken Uittomuseo siirtyi Mäntyharjun kunnan omistukseen ja osaksi Mäntyharjun museota vuonna 1997. Omistajanvaihdos ei juuri kasvattanut museon esinemäärää, sillä Uittomuseon näyttelyt ja esinekokoelma oli pääosin koottu vuosina 1990–1992 Mäntyharjun museon esinelainojen pohjalta. Siirron yhteydessä Uittomuseon näyttelyihin ei juuri tehty muutoksia. Perusnäyttely uusittiin vasta vuonna 2007 Museoviraston kohdeavustuksen turvin.

Museotoimesta on 1980-luvun puolivälistä vastannut kunnan kulttuurisihteeri. Kulttuurisihteerin työnkuvaa on vuosien varrella muutettu ja kasvatettu, nykyisin siitä kuuluu museotyölle vain pieni osa. Iso-Pappilan alueelle on tullut museotoiminnan ja kesäteatterin lisäksi myös muita toimijoita: alueen viereen on rakennettu Mäntyharjun Rintamaveteraanit ry:n ylläpitämä Veteraanipuisto, halko- ja vaunuvajassa on toiminut viinitupa ja paikalliset käsityöläiset ovat myyneet tuotteitaan Iso-Pappilan tiloissa.

Teksti: Anne Närhi

Museo-blogi avattu!

Syksyiset tervehdykset kaikille ja tervetuloa uuden Mäntyharjun museo -blogin pariin!

Blogimme tarkoituksena on paitsi toimia tiedotuskanavana museon tapahtumista ja näyttelyistä myös jakaa niin sanotusti kulissien taakse ja takahuoneisiin jäävää tietoa museotyöstä ja kokoelmanhallinnasta. Toivomme, että blogin kautta koko museotoiminnan laajuus ja monipuolisuus avautuisivat lukijoille entistä paremmin ja innostaisi yhä useampaa kotiseudun kulttuurityöhön.



Kirjoittajina toimivat kausityöläisten lisäksi museovastaava Anu Yli-Pyky, joka paremmin tunnettaneen kulttuurisihteerin ja matkailuvastaavan tittelillä. Blogi päivittyy muutaman kerran kuukaudessa museotyön luonnollisen kausittaisen vaihtelun mukaan. Keväisin kirjoitamme näyttelyitä, metsästämme kuvia ja pähkäilemme kesän tapahtumien järjestelyitä. Kesällä museoalueen valloittavat niin museovieraat kuin kesäteatteri ja tallikahvilakin unohtamatta taidekeskus Salmelan ja Korsumuseon kävijöitä tai satoja ulkoilijoita. Syksyllä on on koululaisvierailujen ja siivouksen vuoro ja museon näyttelytilat huputetaan hiljaista talvikautta varten. Samalla onkin jo aika tarkistaa seuraavan kesän näyttelyideoita, siivota kokoelmatiloja ja laatia hankesuunnitelmia.

Innoituksena blogin perustamiselle on toiminut Museoviraston Paikallismuseotoiminnan kehittäminen -hanke, jonka jatkohankkeena museolle on laadittu kokoelmanhallintaa ja tulevaa tallennusta käsittelevä Kokolmapoliittinen ohjelma. Erilaisia museotyön prosesseja jäjitettäessä ja määriteltäessä myös meille museotyöntekijöille avautui aivan uudella tavalla koko museon ylläpidon ja esittelyn kirjo.