Kävin kunnan puutarhurin kanssa Iso-Pappilan puutarhassa syyskierroksella. Puutarhasta löytyi pari vanhaa omenapuuta. Toinen omenapuu oli tuottanut vielä muutaman hienon omenankin. Vanhat luumupuut sen sijaan eivät ole jaksaneet tänä kesänä tuottaa hedelmää. No saattaapa olla syynä se, tämä vuosi on ylipäätään ollut seudullamme huono luumuvuosi.
Kirkkoherra Bernerin aikana takapihalla keinun ympärillä kukkivat hanhenjalat, tyräkit, iirikset ja neilikat. Pihassa kasvoi myös sireenipensaita. Pappilan hyöty- ja koristepuutarha sijaitsi talon etelä- ja länsipuolella. 1800-luvun alussa noin aarin kokoisessa ryytimaassa kasvatettiin kaalia ja humalaa. Viisikymmentä vuotta myöhemmin oli hyötykasvien rinnalle ilmestynyt mm. hedelmäpuita ja marjapensaita. Pihamaata ja myöhemmin koko puutarhaa kiersi aita, jonka oli tarkoitus pitää eläimet loitolla. Iso-Pappilan puutarha kukoisti erityisesti puutarhanhoidosta kiinnostuneen kirkkoherra Airaksen aikana. Silloin pappilan etupihalla kasvoi hevoskastanjoita ja kuistin edustan kukkapenkeissä päiväliljoja ja vuorikilpeä
Pohdimme, miten hienoa olisi entistää vanha puutarha Ruustinna Airaksen aikaiseen loistoonsa vaikkapa vain marjapensaiden ja hedelmäpuutarhan osalta. Nyt villiintyneen idänvirpiangervon seassa ei jaksa kasvaa mikään. Mitähän löytäisin rahoitusta Iso-Pappilan puutarhan entistämisen?
No nyt teemme mitä tehtävissä on. Ainakin olemassa olevat vanhat luumu- ja omenapuut saavat tulevana keväänä nuorennuskäsittelyn. Päätimme myös istuttaa vielä tänä syksynä pari uutta omena- ja luumupuuta lisää.
Iso-Pappilan puutarhan vanhan puun omenat olivat makoisia, mikähän se lajike mahtaa olla?
Anu Yli-Pyky
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti