Vaikka talvet olivat kylmiä ja elettiin levottomia aikoja, huviloilla riitti asukkaita. Huvilat ovat nimittäin tarjonneet omistajilleen kesäisen paratiisin lisäksi turvapaikan yhteiskunnallisten levottomuuksien aikana. Erityisesti jatkosodan aikaan monet vanhemmat lähettivät lapsensa maaseudulle pakoon pommituksia ja heikkoa elintarviketilannetta.
Rakas kesäpaikka toimi turvallisena lintukotona 1940-luvulla. Helsingin pommitukset ajoivat esimerkiksi Kesärannan asukkaat Mäntyharjuun talvisodan aikana. Pakkanen paukkui 20-30 asteen tietämillä ja kesäasuntojen talvikäytössä oli omat ongelmansa. Huvilalla yritettiin viettää jouluakin, mutta pakkasen kiristyttyä kahvikin jäätyi hellalle, vaikka alla paloi täysi valkea. Perheen oli lopulta hiihdettävä järven yli sukulaisten luokse lämmittelemään.
Osa kesäasukkaista vietti myös vuoden 1918 talven Mäntyharjussa joko huvilassa tai tutuissa naapuritaloissa ja sukulaisten luona. Levottomuuksia maaseudun rauhaan paenneet huomasivat kuitenkin pian joutuneensa ojasta allikkoon, sillä Itä-Suomen kiivaimmat taistelut käytiin rautatien hallinnasta. Mäntyharjussa taisteltiin niin kirkonkylällä kuin Mouhullakin.
Kesäasunnoiksi rakennetut huvilat eivät aina selviytyneet kunnialla talviasumisen vaatimuksista. Rakennustarpeiden puute ja väliaikaisasuttaminen johtivat monien huviloiden rapistumiseen. Huviloiden maista lohkaistiin myös tiloja siirtoväen asuttamiseksi.
 |
Sisällissota jätti jälkensä paitsi ihmisten mieleen, myös luontoon. Kesän 1919 viettoon palatessaan pulkanrantalaiset saivat kauhukseen huomata taistelevien joukkojen kaataneen koko huvilatontin puuston esteettömiä ampumalinjoja tavoitellessaan. Huvilat säilyivät kuitenkin vahingoittumattomina. ”Itku kurkussa meillä kaikilla oli, kun näimme metsättömän, aukean Pulkanrannan. Mutta vaari vain rauhallisesti asteli verannalla ja sanoi: ’Voimmehan kuvitella olevamme laivassa’.” kirjoitti perheen tytär sukulaisille. |
