torstai 7. maaliskuuta 2013

Rakas mökkikuntamme

Mäntyharjun museon kokoelmapoliittinenohjelma, Mäntyharjun esineellinen muisti, on menossa ensimmäiseen luottamushenkilökäsittelyyn sivistyslautakunnan arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi. Mäntyharjun museon uusi kokoelmapoliittinen ohjelma sisältää pohdintoja uusien tallennussuuntien avaamiseksi museolle.  Suurin osa Mäntyharjun museon kokoelmasta on kerätty 1960-1970-luvun innokkaassa kotiseutuhengessä ja  ilmentävät tuon ajan käsitystä paikallisen historian tallentamisesta. Tästä syystä nykyinen kokoelma keskittyy luonnollisesti talonpoikais- ja metsäelinkeinoihin. Mäntyharjun kokoelmapoliittisessa ohjelmassa  tallennussuunniksi ajatellut ilmiöt  ovat avaus kohti  lähimenneisyyden tallentamista tämän päivän näkökulmasta. Tavoitteena on löytää ja tuoda kotiseututyön käyttöön uusia näkemyksiä  siihen, millaisena Mäntyharju ja mäntyharjulainen identiteetti näyttäytyy tänään. 

Rovasti Juho Saarisen huvila Pulkanranta. Juho Saarinen portailla ja vaimonsa Selma os. Broms istumassa verannalla järvenpuoleisella päätypenkillä. Todennäköisesti pihalla seisomassa oleva nuoriherra on Einar Saarinen  Kuva: Mäntyharjun museon kokoelma

Mäntyharjulla on ainutlaatuisen pitkä historia kesäasunto- ja mökkikuntana. Ensimmäiset kesäasukkaat saapuivat pitäjään pian Savon radan rakentamisen jälkeen 1800-luvun loppupuolella. Monet huviloiden rakentajat liittyivät tuolloin Mäntyharjussa vaikuttaneisiin säätyläissukuihin,  pitäjä oli saattanut tulla tutuksi esimerkiksi ahkerilla sukulaisvierailuilla.   Ensimmäiset huvilat olivat kaupunkilaisvirkamiesten ja varakkaan porvariston  kesänviettoon tarkoitettuja suurikokoisia huviloita. Kesähuviloita hankkivat ne,  joilla oli sekä aikaa että varallisuutta vapaa-ajan viettoon omalla huvilalla. Huvila ei tuolloin ollut pistäytymispaikka vaan koko perhe  palvelijoineen ja kotieläimineen vietti siellä koko kesän.  Tietysti retket, juhlat, vieraat ja vilkas seuraelämä kuuluivat huvilakesään. 

Huvilakulttuurista siirryttiin koko kansan mökkeilyyn 1950-luvun elintason nousun myötä. Kesämökkeilystä tuli koko kansan huvia. Maamme mökkikanta lisääntyi yksistään 1950-luvulla enemmän kuin edellisen sadan vuoden aikana yhteensä, yhä useammilla oli varaa hankkia oma maalaisidyllinsä järven rannalta. Vaatimattomat lautamökit ja viikonloppumajat täyttivät rantoja.   
Mäntyharjun vanhimmat edelleen toimivat matkailuyritykset ovat vuokramökkiyrittäjiä.
Kapiaisen Lomamökit Halmeniemellä on toiminut jo lähes 50 vuotta.
Kuva:  Kapiasen lomamökkien kotialbumi. 

Mökki- ja rantarakentamisen huippuvuodet koettiin Suomessa 1980-luvulla: yli 100 000 uutta mökkiä syntyi kymmenessä vuodessa. Mökkien määrää lisäsivät sekä uusien mökkien rakentaminen että vanhojen asuinrakennusten ottaminen kesämökkikäyttöön. Rakentaminen on hidastunut huippuvuosista huomattavasti: vuoden 2006 lopussa Suomessa oli kaikkiaan 475 000 kesämökkiä, Etelä-Savossa mökkejä oli yli 40 000,  Mäntyharjussa niistä on  lähes 5000. Huippuvuodet toivat mukanaan, paitsi valtavan määrän mökkejä, myös uudenlaisen mökkityypin: loma-asunnot. Kesämökiltä vaadittiin suurempaa kokoa, parempaa varustetasoa ja talviasuttavuutta. Muutos on näkynyt erityisen selkeästi uudella vuosituhannella ja oli havaittavissa myös Mäntyharjun vuoden 2011 Loma-asuntomessualueella.

Mäntyharjun Loma-asuntomessut 2011. Kuva: Mäntyharjun kunta

Viime vuosien kuntamuutokset ovat muokanneet mökkikuntien listaa uuteen uskoon: uusia ja yllättäviä mökkikuntia ovat nykyisin mm. naapurikaupunkimme Kouvola.  Vuonna 2007 Mäntyharjussa oli neljänneksi eniten kesämökkejä (4638 kappaletta), mutta seuraavan vuoden tilastossa Mäntyharjun oli tyytyminen yhdeksänteen sijaan. Sen sijaan varsinaisten kesäasukkaiden lukumäärässä (mökin omistajatalouksiin kuuluvat henkilöt) olemme yhä viiden kärjessä. Ja senhän kyllä huomaa ainakin heinäkuussa parkkipaikkaa etsiessä!



Grillintuoksua Kapiaisen lomamökeillä 70-luvulta.  Kuva: Kapiaisen lomamökkien kotialbumi

Mäntyharjussa koko lomailun historian on läsnä, herrasväen huvilakulttuurista on siirrytty kaiken kansan mökkeilyn kautta loma-asumiseen; loma-asukkaat tuovat väriä kuntakuvaan. Mikä muu  aihe voisi olla museollemme herkullisempi  osa-alue kerättäväksi ja tallennettavaksi? Pintapuolisen katsauksen jälkeen emme ole löytäneet  Etelä-Savosta eikä muualtakaan lähiseudulta museoita,  jotka olisi jo ottaneet paikallisen loma-asumiskulttuurin haltuunsa ja tallennuskohteeksi. Ei siis ole vaaraa, että oltaisiin tekemässä samaa työtä kuin naapurissa.

Toivon mukaan kesällä 2014 Iso-Pappilan kesänäyttelyn  aiheena on mökkielämä Mäntyharjussa.   Mitä se sitten sisältääkään on vielä hämärän peitossa, mutta varmasti ainakin kertomuksia huvilavieraiden mansikkapaikoista, nostalgisia muistoja 1970-luvun lautamökin rakentamisesta, Vuokramökkiyrittämisen alkuaskelista, savuttavasta Porin Matista, pallogrillistä, makkarasta ja Rymd-mehusta... ihanista kesäpäivistä mökillä!


Lisätietoja:
Tiihonen, Arja: ”Mökkikunnat kuntaliitosten jälkeen uusjakoon” Tieto&trendit 4-5/2009, 

Tilastokeskus.

Teksti: Anne Närhi ja Anu Yli-Pyky

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti