Tapeteista talo tunnetaan

Iso-Pappilan päärakennuksen seinien kätköistä löytyy toisinaan mielenkiintoisia väriläiskiä. Vanhojen kiinteiden kalusteiden takaa on löydettävissä jälkiä vanhoista sisustusratkaisuista, tässä tapauksessa tapeteista. Suositut värit ja kuviot ovat nykyiseen vaaleaan skandinaavi-tyyliin tottuneeseen silmään hyvinkin räikeitä.

Vanhin tapetti on vihreä kukkakuvioinen, seuraavassa valkoisia ja sinisiä kuvioita harmaalla pohjalla.
Uudemmat tapetit ovat hillitympiä ja vaaleasävyisiä.

Ensimmäiset tiedot päärakennuksen sisustuksesta ovat vuodelta 1827, jolloin kirkkoherra Pesonius asettui taloksi. Tällöin ainoastaan vierashuoneen (eteläpäädyn huone, jossa nykyisin on punainen lautaseinä) seinät oli tapetoitu.  Pesonius laitatti omalla kustannuksellaan vuoteen 1849 mennessä  tapetit myös saliin, keittiökamariin, vierashuoneeseen ja työhuoneeseen. Kirkkoherra Molanderin saapuessa Mäntyharjuun vuonna 1879 voitiin katselmuksessa todeta, että päärakennuksen kaikki seinät olivat saaneet tapetit ja muiden paitsi keittiön ja keittiökamarin katoissa oli valkoisiksi maalatut konepaperit.

Tapetin korvikkeena toimi usein sanomalehtipaperi, jonka päälle tapettikin oli myöhemmin helppo kiinnittää.

Maalattu konepaperi katossa oli 1800-luvun puolivälin uutuus paremmissa huoneissa. Vuosisadan loppuun mennessä tapa oli levinnyt myös vähemmän tärkeisiin huoneisiin, kuten lastenkamariin. Katonrajan boordi on huoneen tuoreimpia koristeita, mutta sekin lienee jo yli 70 vuotta vanha.

Iso-Pappilan tunnetuin tapetti lienee kuitenkin Väentuvan asuintuvan puolen komea lehtikuvioitu vihreä tapetti, jota museomme on käyttänyt myös markkinointi- ja näyttelymateriaaleissa. Tapetti on peräisin Mäntyharjun kunnan 450-vuotisjuhlavuodelta. Väentuvan alkuperäisestä sisustuksesta tiedetään hyvin vähän. Palkollisten asuintiloja ei tarkkailtu ja uusittu samoin kuin virallisen tarkastuksen kohteeksi aina kirkkoherran vaihtuessa joutunut päärakennus. Suuntaviivoina toimivat vuosi 1898, johon mennessä Väentupa viimeistään yhdistettiin kahdesta tuvasta yhdeksi. Tämän jälkeen rakennuksen sisätiloja ei juuri ole muutettu ennen museotoiminnan alkua. Asuintuvan puoli toimi vuosisadan alussa pappilan maiden vuokraajan asuntona. Vuokraajan keittiön ja kamarin paikalle rakennettiin 1950-luvulla autotalli. Museotoiminnan aikana vanhan leivintuvan puolelta poistettiin tapetit ja sähköt. Myös seinien nykyinen valkea väri on peräisen tältä ajalta.

Väentuvan asuintupa juuri ennen kunnostusta ja nykyisessä näyttelyasussa. Tapetti toimii pirteänä taustana.

Ja sokerina pohjalla...

Lauri Kuurneen jättämät terveiset: "Tässä on aarre."

Anne