Pappilan vanha puutarha uuteen kukoistukseen?

Iso-Pappilan ulkoilualueen kunnostussuunnitelma sisältää paljon uutta, mutta huomioi myös vanhan säilyttämisen. Puutarhan vanhojen hiekkakäytävien katveista paljastui kiinnostavia löytöjä. Kunnostussuunnitelman laati opinnäytetyönään puutarha-alan harjoittelija Riitta Lindholm-Gröhn.

Pappilan puutarhan suunnitelmista on säilynyt ainoastaan vuoden 1932 piirros, josta selviää viljelykierron lisäksi polkujen ja muurien sijainti. Eri aikakausien kasveista on säilynyt vähän tietoa, alkuajoilta merkintöjä löytyy sireeneistä, humalasta ja kaalinviljelystä. 1800-luvulla hyötypuutarha sijaitsi suurin piirtein nykyisellä paikalla päärakennuksen etelä- ja länsipuolella. Puutarhassa kasvoi ainakin omena- ja kirsikkapuita sekä viinimarjapensaita.

Nykyisin Iso-Pappilan puutarha on pahasti  villiintynyt, mutta tarkasti katsomalla  löytyy  puutarhasta yhä runsaasti jälkiä menneestä loistosta. Erityisesti suuriksi venähtäneet pihapuut rikkovat puutarhan vanhan profiilin ja piilottavat aikoinaan kirkolle asti näkyneen pappilan katseilta. Etelä- ja länsipuolen mäntyjen ja vaurioituneiden koivujen huono tilanne on ollut tiedossa, mutta resurssien puutteen vuoksi ainoastaan kulkijoille vaaraksi olevia puita on voitu poistaa.

Etelärinteen aurinkoiselle nurmikolle kelpaisi kellahtaa! Ensi kesänä tänne levittäytyy sisänäyttelyiden jatke Mökkipiha ja tulevaisuudessa saamme ehkä nauttia piknikeistä ja muista tapahtumista.

Vuosisadan vaihteessa puutarhaan oli istutettu lisää omenapuita, hyötymansikoita, keittiökasveja ja marjapensaita. Etupihalla kukoistivat nyt jo hävinneet hevoskastanjat sekä päivänliljat, vuorenkilvet ja tyräkit. Myös harjaneilikat, iirikset ja hanhenjalat olivat löytäneet paikkansa kukkapenkeistä.

Vanhat pengerrykset ja hiekoitettujen käytävien paikat löytyvät yhä kasvillisuuden seasta. Taustalla pilkottava vilpola on rakennettu uudelleen, vanha vilpola purettiin museotoiminnan alussa vuonna 1972.

Pihan puolelta löytyy runsaasti erilaisia angervoja (ainakin idänvirpi, mesi, ruusu, rusopaju ja koivu), neidonruusua, pimpinellaruusuja (tuttavallisemmin juhannusruusu) ja erilaisia liljoja (tarhapäivän, tarhakuun, sinikuun ja kirjokuun). Luonnonkukista puutarhaan ja viereiselle niittyalueelle on levinnyt erilaisia kellokukkia (kissan, harakan ja peuran), sinivuokkoa, särmäkuismaa, keltanätkelmää, niittyleinikkiä, erilaisia ailakkeja ja apiloita sekä kohokkeja ja orvokkeja.

Näihin kätkettyihin aarteisiin pääsee ensivuonna tutustumaan lapsille (ja tietysti kaikille muillekin kiinnostuneille) suunnatussa Kasvibongauksessa, jossa metsästetään ja tunnistetaan puutarhasta löytyviä kasveja ja muita merkkejä vanhasta pappilan puutarhasta.