Museotutkijamme Anne kirjoitti edellisessä blogissa oodin silkkipaperille eli kesänäyttelyiden purkamisesta. Tänä kesänä moni museovieras on harmitellut ääneen, että Iso-Pappilan museonäyttelyt pitää purkaa. Moni on todennut, että näyttely on tehty niin kivasti ja laadukkaasti, että näyttely olisi ihan hyvin voinut jatkaa myös seuraavana kesänä.
Uusi näyttelyteema on tarpeellinen kahdesta isosta syystä. Ensimmäinen on yleisön mielenkiinto. Iso-Pappilan kirkkoherran perheiden tarinat olivat esillä tänä kesänä jo toista vuotta. Vaikka kuinka sanotaan, että kertaus on opintojen äiti, niin luulen, että yleisö ei jaksa kiinnostua samasta näyttelystä kolmatta kesää peräkkäin. Vaihtuvat näyttelyt täydentävät osaltaan myös jo 1970-luvulla rakennettuja perusnäyttelyjä Väentuvassa, Navetassa ja riihessä.
Toinen syy ja ehkä tärkeämpi on se, että uusien näyttelyteemojen kautta kootaan ja tallennetaan mäntyharjulaista kotiseutuhistoriaa ja paikallishistoriaa helposti sulatettavaan muotoon. Tästä hyvänä esimerkkinä on tämän kesän kirkkomatkat -teema. Toki tieto on ollut aiemminkin olemassa, mutta ei yhdessä paikassa eikä dokumentoituna. Näyttelyyn koostettu perinne ja tieto säilyvät museon tiedostoissa ja kuvat digitoituna arkistossa kaikkien kuntalaisten käytössä. Esillä olleet teemat eivät siis karkaa minnekään, aiheet menevät lepäämään ja palaavat jälleen sopivassa tilaisuudessa uudestaan esille. Materiaalia tullaan hyödyntämään myös jatkossa. Osa Iso-Pappilan näyttelyistä ovat saaneet myös uuden elämän kiertonäyttelynä: mm. Repoveden Tervarummusta kertova näyttely Elettiin täällä ennenkin on ollut esillä mm. Valkealan kirjastossa sekä matkailuyritys Kuutin Kolossa. Sauvakävelyn 10 vuotta näyttelymateriaalille on löytynyt jatkokäyttöä, samoin kuin Suomenhevosen 100-vuotiskuvakavalkaadille ja Korjataanko? Tietenkin! -perinnekunnostusnäyttelylle. Eli on todettava, että museo ei tuota materiaalin kertakäyttöä varten.
Mäntyharjulaisittain loistavia näyttelyteemoja olisi vaikka kuinka monta ja kiirettä pitäisi monenkin asian tutkimisessa ja esille tuomisessa. Kertojat häviävät ja aina ei löydy enää ketään keneltä kysyä. Tulevan kesän näyttelyä on kypsytelty jo pari vuotta. Raotan salaisuuden verhoa sen verran, että näyttely käsittelee yhtä suurinta Mäntyharjun kuntakuvaa muokkaavaa tekijää eli huvilakulttuuria ja mökkiläisyyttä. Näyttely kootaan yhteisöllisesti ja näyttelyn sisällön tuottamiseen voi jokainen osallistua, mutta tästä lisää seuraavissa kirjoituksissa piakkoin.
Kulttuurisihteeri Anu Yli-Pyky
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti