
Tässä blogikirjoituksessa (linkki) amanuenssi Antti Metsänkylä pohtii (ammatti)museoiden tallennustyön painopisteitä ja työnjakoa. Mitä pitää tallentaa ja missä laajuudessa, entä miten suhtautua poistoihin? Metsänkylän mukaan lääke kokoelmatyön ongelmiin on verkostoituminen, josta esimerkkinä on kansainvälisestikin ainutlaatuinen TAKO-yhteistyö.
Paikallismuseoiden tasolla ongelmat ovat hyvin samankaltaisia, eikä niiden ratkaisemiseen yleensä ole juuri tarjolla resursseja. Tulevan tallennustyön ongelmat ovat onneksi vielä vältettävissä. TAKO-yhteistyön kaltaisen jättihankkeen sijaan olemme Mäntyharjulla yrittäneet keskittyä pienimuotoisempaan työnjakoon ja miettiä juuri Mäntyharjun pitäjän erityispiirteitä. Pitäjää ovat viime vuosikymmeninä luonnehtineet erityisesti kesäasukkaiden määrän kasvu ja teollisuuden nousu ja lasku. Nämä kaksi teemaa valittiinkin tulevan tallennuksen painopistealueiksi.
Jo olemassa olevaa, arvokasta ja ainutlaatuista, kokoelmaa läpikäytäessä on muistettava myös Metsänkylän kertaama periaate:
"Ensi sijassa on aina muistettava se moraalinen ja eettinen vastuu, joka meillä museoihmisillä on haltuumme uskotuista esineistä."
Käytännöntyön tasolla periaatteet törmäävät usein arkipäivän reaaliteetteihin. Kunnilla on harvoin varaa tai kiinnostusta ylläpitää monipuolista ja vireää perinteen keräystä ja ylläpitoa. Museoiden kokoelmat lojuvat usein epäsopivissa säilytystiloissa ja esineiden historiaan liittyvät tarinat unohtuvat henkilökunnan vaihtuessa. Tämän kesän kokoelmanhallinta-projektin tarkoituksena on hyödyntää arvoluokitusta museon kokoelman säilyvyyden ja edustavuuden parantamiseksi. Eli löytämään se kultainen keskitie moraalisen velvoitteen ja säästötavoitteiden välillä. Toivottakaa onnea!
Anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti