Kaipa minäkin voisin esittäytyä teille arvoisat blogimme seuraajat ja tuoda hieman ilmi ajatuksiani Iso-Pappilan museosta näin kesätyöntekijän sekä tulevan kulttuurituottajan näkökulmasta.
Olen kulttuurituotannon opiskelija Mikkelin Ammattikorkeakoulusta, joka päätyi museolle kesätöihin ensimmäisen työharjoittelun kautta, jonka suoritin Mäntyharjun kunnan kulttuuri-ja museotoimella touko-kesäkuun ajan. Mäntyharjulle päädyin suorittamaan harjoittelua siksi, että olen alunperin sieltä kotoisin. Kulttuurituotannon opintoja minulla on takana n. pari vuotta.
Moni saattaa hämmästellä sitä, että mitä tämä kulttuurituottaja oikein tekee, joten aivan ensiksi valoitan teille lukijoille tiivistetysti hieman sitä. Kulttuurituottaja on siis ammattikorkeakoulusta kulttuurituotannon ohjelmasta valmistuva henkilö, jonka erityisosaamiseksi muodostuvat erityisesti erilaisten tapahtumien ja palveluiden tuottaminen, markkinointi ja suunnittelu noin pääsääntöisesti. Tapahtumia voivatkin sitten olla mitkä vain aina lähtien muotitapahtumista urheilutapahtumiin ja musiikkifestareihin tai vaikkapa kunnan museon tapahtumiin. Kulttuurituottajia toimii myös muissakin tehtävissä kuin vain tapahtumien tuottamisen parissa. Esimerkiksi levy-yhtiöissä ja musiikkibisneksessä tuottajina, ja sielläpä heitä vasta monessa muodossa toimiikin.
Jotkut kulttuurituottajiksi valmistuvat perustavat oman yrityksen, ja tarjoavat tältä pohjalta erilaisia tapahtuma-palveluita muille yrityksille. Yrittäjyys on monelle oiva valinta, sillä koulutuksemme tarjoaa hyvät valmiudet yrittäjyyteen. Toiset saavat leipänsä kuntien ja kaupunkien sekä julkisten organisaatioiden palveluksessa, toiset yksityisten palveluksessa.
Kulttuurituottajaksi valmistuva voi toimia myös monilla eri nimikkeillä. Meille kaikille tuttu työmyyrä niin museon kuin monien kuntamme tapahtumien takaa eli Anu Yli-Pyky, toimii nimikkeellä kulttuurisihteeri. Kulttuurituottajaksi valmistuneisiin voi törmätä myös esimerkiksi nimikkeillä tuottaja, tapahtumatuottaja, kordinaattori tai vaikkapa toiminnanjohtaja.
Kun aloitin kuukauden kestäneen harjoittelujaksoni toukokuussa, ei minulla ollut hirveästi tietoa Iso-Pappilan toiminnasta noin muuten kuin että se toimii museona. Kun sain kuulla mahdollisesta kesätyöpestistä museolla, päätin alkaa selvittelemään asioita ja perehtymään näyttelyihin. Huomasin että Iso- Pappilan museo on harvinaisen virkeä ja ennenkaikkea tapahtumarikas museo. Samat näyttelyt eivät pyöri vuodesta toiseen, näyttelyitä on monenlaisia, kävijä voi ottaa näyttelyihin osaa kirjoittamalla esimerkiksi koulumuistoja- tai huussi-näyttelyistä löytyviin vihkoihin omia tarinoita ja muistoja tai piirtää oman osuutensa seinän kokoiseen työhön lasten kuvataideseikkailu-näyttelyn yhteydessä ja ja luoda näyttelyistä näin persoonallisempia. Kiintoisaa oli myös huomata se, että näyttelyt eivät koostu pelkästään historiallisesta sisällöstä, sillä tiloja on hyödynnetty myös lasten kuvataideseikkailun luomuksia varten, jotka ovat upea lisä Iso-Pappilan näyttelykokonaisuuksiin ja tuovat rennomman tuulahduksen ja väriä museolle ja museon tiloihin.
Parasta oli huomata näin tulevan kulttuurialan toimijan näkökulmasta, että museolla myös tapahtuu paljon! Sekä lasten kuvataideseikkailunäyttelyn avajaiset että museon viralliset avajaiset olivat molemmat upeita tapahtumia! Varsinkin jälkimmäisellä näytettiin se, että ei museomiljöön tarvitse olla mikään hyshys- paikka. Tykit jylisivät pihamaalla, ja itse Pappilan sisätiloissa saatiin nauttia upeista jazz-elämyksistä! Näytettiin se, että kyllä museolla voi olla muutakin kuin pelkkiä esineitä ja tauluja katseltavina, ja että tämä voi oikeasti toimia myös tapahtuma-miljöönä. Tuleva maataide-päivä taas osoittaa sen, että museo voi olla interaktiivinen paikka, jossa pääsee myös itse luomaan sisältöä näyttelyihin. Sama asia tuodaan ilmi myöskin "lasten huoneessa" jossa seinällä olevaan teokseen saa käydä itse piirtämässä lisää sisältöä. Hienoa on myös se, että kaikenikäiset on otettu huomioon kun tämänvuotinen näyttely on kasattu ja näin kohderyhmästä on luotu kaikenikäiset kattava kokonaisuus.
Loppukesän museon tapahtumia kruunaa vielä ainakin tuleva Noonin konsertti, jossa hyödynnetään pappilan alueen tiloja.
Näin lopuksi voinkin todeta, että on ollut hienoa päästä kesän ajaksi töihin Iso-Pappilan museolle joka on myös vuoden paikallismuseo, sekä erittäin virkeä ja tapahtuma-ja sisältörikas museo. Käykääpä siis ihmeessä museollamme katsomassa mielenkiintoisia näyttelyitämme ja tuottamassa myös itse sisältöä niihin kun siihen on mahdollisuus! Kuinka monessa museossa on mahdollista tuottaa itse kävijänä sisältöä? Tai kuinka monessa museossa edes tapahtuu näin paljon ja näin erilaisia asioita kuin meidän museollamme?Saapukaa siis sankoin joukoin museolle ja museon tapahtumiin!
Iloitkaamme siitä mitä meillä täältä Mäntyharjulta löytyy, ja siitä mitä Anu ja kumppanit ovat saaneet aikaiseksi ja tehneet museon hyväksi. Kaikella sillä työllä on nimittäin osoitettu se, että paikallishistoriaa ei tulisi ikinä unohtaa, ja näitä muistoja ja perinteitä joita on esillä, tulisi kunnioittaa ja vaalia.
Kesäisin terveisin,
Jouni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti