Viime vuoden siivousten yhteydessä halko- ja vaunuvajan päädyssä olevan oven takaa paljastui vanha käymälä. Tai ainakin sen puurakenteet, sillä nopeasti oli selvää ettei tätä käymälää oltu käytetty vuosikymmeniin. Päätimme avata tämän Iso-Pappilan toiminnalle aikoinaan niin tärkeän laitoksen myös yleisölle - tosin vain katsottavaksi, ei käytettäväksi.
Toimiva sisäwc saatiin pappilaan vasta kirkkoherra Airaksen aikana 1940-luvulla. Aiemminkin pappilassa oli tosin ollut viemäröity wc, mutta vain papin perheen käytössä ja heillekin vain kesäisin putkien jäätymisen vuoksi. Kirkkoherra muutettua uuteen pappilaan 1950-luvulla saivat seurakunnan, ja myöhemmin museon, työntekijät huomata, etteivät heidän määrärahansa riittäneet viemäröinnin ylläpitoon. Niinpä diakonit, nuorisotyöntekijät ja museovieraat juoksivat ulkohuussiin vielä 80-luvullakin.
WC-paperina on aikojen saatossa ja ympäri maailmaa käytetty ainakin villaa, nauhaa, hamppua, rättejä, puulastuja, ruohoa, hiekkaa, heinää, kiviä, sammalta, vettä, lunta, maissin-, simpukan- ja hedelmänkuoria, keramiikan sirpaleita ja merilevää. Paperi on kiinalainen keksintö, wc-paperia Kiinassa käytettiin jo 500-luvulla. Nykyisen kaltaiselle arkkeihin jaetulle wc-paperirullalle haettiin patentti 1880-luvulla.
![]() |
| Tässä kurkistus näyttelyyn. |

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti